Vuositarkastuksessa kaikki hyvin

Villi kävi tänään eläinlääkärillä vuositarkastuksessa, ja näin tärkeässä hetkessä minä olin tietysti Karrin kanssa mukana.

Koska katti on ärhäkkä, niin ennen hoitotoimenpiteitä tarvitaan rauhoituspiikki (jonka antaminen vaatii mm. suojautumista nahkahanskoin ja tiukkaa niskaotetta). Kissan tajunnan kadottua päästiin itse tarkastukseen.

Ensin otettiin verinäyte. Sen mukaan arvot olivat suunnilleen samaa tasoa kuin viime vuonna, ainoastaan munuaisiin liittyen pientä kohoamista.

Tämän jälkeen jatkettiin muihin toimenpiteisiin. Koska katti ei ollut niin tajuton kuin olisi hyväksi, niin tuli pieni tujaus kaasua.

Kissan hampaat ovat ikään nähden ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Hammaskiven poisto myös auttaa niitä pysymään kiinni suussa.

Villin oma kynsihuolto on iän myötä päässyt heikentymään. Niinpä myös kynnet päätyivät leikeltäviksi, ja jatkossa varmaan kynsihoitoa on tehtävä myös kotioloissa.

Lopuksi Karri käytti tilaisuuden hyväksi ja harjasi Villin turkin läpikotaisin.

Lääkärin kommentin mukaan Villin takaosan lihakset ovat huventuneet, aivan kuten vanhoille ihmisillekin käy. Siinä siis yksi syy siihen, ettei kissa enää kummoisesti hyppele.

Pitkiä kynsiä ja karvatakkuja

Heitetääpäs nyt välillä poseerausta tänne blogiin eli kuten kuvasta näkyy, katti porskuttaa edelleen tyytyväisenä.

Tosin tiettyjä vanhenemisen merkkejä on kesän aikana ilmaantunut lisää. Villi ei enää esimerkiksi teroita itse kovin tehokkaasti kynsiään, joten ne ovat hieman jo ylipitkät (huomaa siitä, että kynnet tarttuvat turhan helposti päiväpeittoon ja tuolien pehmusteisiin).

Myös turkin huolto taitaa olla Villille vaikeampaa. Takkuja ilmestyy erityisesti hännän läheisyyteen, ellei kissaa harjaa hyvin aktiivisesti. Ennen takkuuntuminen oli selvästi vähäisempää.

Mutta noin muuten äijä on toki edelleen reipas ja pirteä!

Kesä! Ruoho! Lämpö!

Kesä on täällä Torkkelinmäellä, kuten ilmeisesti vähän kaikkialla, alkanut erittäin miellyttävästi. Villi on nauttinut lämmöstä ja valosta, mussuttanut ruohoa ja haistellut pihan kaikki nurkat.

Villi sis porskuttaa hyväkuntoisena ja viettää näinä aikoina toukokuuhun arvioitua 17-vuotispäivää. Sitä varmaan juhlistetaan, kunhan Karri on taas maisemissa.

Lisäksi keväinen velvollisuus eli loishäätö on nyt hoidettu. Syötän matolääkkeet mieluusti kapseleina tiputtamalla ne katin kurkusta alas. Tälläkin kertaa kolmen päivän ajan sain ongelmitta tabut nieluun (minä ja kissa sängyllä, kissa pyyhkeeseen ja jalkojen väliin, pään nosto pysyyn, suun pakotus auki ja ruokaöljyllä voideltu tabletti nieluun – pientä kitinää, mutta nopeasti hellittelyn jälkeen unohtuu ja taas kehrätään).

Päivän ikäviin uutisiin kuului se, että eräs tutuista Kallion kissoista oli jouduttu lopettamaan 12 vuoden iässä. Minäkin kävin kyseistä pientä, siroa ja kilttiä yksilöä hoitamassa, ja aina tuntuu niin ikävältä, kun näitä surullisia viestejä saapuu.

Hoivaten

Pari päivää sitten Karrin ja Villin piti tulla luokseni käymään: Karrille kahvia, Villille rapsutuksia. Karri saapui kuitenkin yksin, sillä Katti ei ollutkaan halunnut lähteä ulos, vaan oli tavallista apeamman oloinen eli pientä sairastamista epäiltiin.

Eilen Karri sitten pyysi minut kylään: Villi oli köhinyt pitkin päivää ja muutenkin ottanut hyvin rauhallisesti.

Tavoite siis oli, että minä kuulisin Villin köhimisen ja voisin ottaa kantaa siihen, miten sairas katti mahtaa olla. Mutta parin tunnin vierailuni aikana kissa ei kuitenkaan yskäissyt kertaakaan, vaan vain kehräili (tavallista kovaäänistä "rukkiaan" hiljaisemmin tosin). Eikä Villi muutenkaan vaikuttanut totaalisen sairaalta, vaan liikuskeli lähellämme ja sitten välillä lepäili omissa oloissaan, kuten normaalisti.

Mutta ehkä siis pientä flunssaa karvapallolla. Tai sitten vain psykosomaattista oireilua ja naisen rapsutuksen kaipausta!

Koiranvihaaja iski jälleen - tosin vammautti vain ihmistä

Eilen illalla rauhallinen hetki kavereiden ja Villin kanssa takapihalla päättyi siihen, että lähdin käymään Marian sairaalan päivystyksessä antibioottikuuria hakemassa. Rauhan sotki se, että pihalle jolkotteli talossa asuva iso valkoinen koira omistajiensa mukana ja Villi päätti samantien näyttää, kuinka hallitsee reviiriään.

Eli siis säntäsi sekopäisenä karvapallona koiran kimppuun. Onneksi koira tyytyi vain väistelemään tuota outoa, riehuvaa kissaa eikä puolustautunut. Minä tietysti ryntäsin kissan perään ja sain pienen hetken kuluttua katin syliini (taisin tarrata ensin hännästä ja sitten loppukissasta parempi ote) ja siinä sitten Villi puri minua käteen.

Samahan tapahtui vuosi sitten, mutta nyt jäljet olivat pahemmat ja kavereiden pienestä painostuksesta suostuin lähtemään heti lääkäriin. Kuva päivän turvotuksesta on tuolla toisessa blogissani.

Karrille laitoin tänään tekstarin Puolaan. Hän soitti takaisin huolissaan niin käteni tilanteesta kuin varmaan vähän siitäkin, että nyt lopettaisin Villin huoltajuuden. Eipä tietysti ole käynyt mielessäkään: elukoiden kanssa sattuu ja tapahtuu, ja pääsääntöisesti Villi on helppo ja jopa leppoisa tapaus.

Tosin lääkäri kohotteli merkitsevästi kulmiaan, kun selitin, että sama hoidokkikissa puri minua nyt jo toistamiseen. Eipä tainnut olla kissaihmisiä, sillä he yleisesti suhtautuvat ymmärtäväisemmin siihen, että oma lemmikki saattaa käyttäytyä viettien viemänä ihmistä kohtaan vammoja aiheuttaen.

Onneksi elämäni muut kissat ovat olleet rauhallisia tapauksia, muiden koirilta on joskus puremia tullut, samoin näykkäyksiä hevosilta.

Jälkikäteen harmittelin, etten tajunnut tempaista päältäni hupparia ja heittää sitä raivokkaan katin päälle. Olisi se ainakin hetkeksi vienyt huomion muualle.

Omaa kättäni en tälläkään kertaa tietysti osannut suojata lainkaan, vaan oleellisinta oli, että kissa aiheuta vammoja ulkopuolisille, kuten koiralle, joka siis säästyi naarmuitta. Koira kuulemma asuu kissan kanssa, joten se selitti varmasti osaltaan sitä, ettei ryhtynyt ärhäkkäästi puolustautumaan.

Hyvä vinkki on kuitenkin jo saatu eli vesipyssyjen hankinta. Osunut suihkaus sellaisesta varmasti hillitsisi Villinkin menoa.

Eikä Villikään noiden koirien kimppuun samalla tavalla käy muualla kuin tässä omalla r

eviirillään. Jos sitä ulkoiluttaa kauempana hihnan päässä, niin koirat saavat lähinnä intensiivistä, vihaista tuijotusta.

Kuva on otettu tällä viikolla ennen tapahtumaa eli se normaalitila, jossa me Villin kanssa yleensä olemme. Tämän tilan kävi tarkistamassa myös blogin kautta tutuksi tullut, kahden nuoren kissan omistaja Ville, jota kiinnostivat Villin ulkoiluratkaisut. Terveiset vaan sinne niin ihmiselle kuin kateille!

Furminator hankittiin tännekin

Viime viikolla tähänkin kissatalouteen saapui lopulta Furminator. Hankinnan lopullinen päätös syntyi, kun sama harja oli ostettu myös Mustalle ja Harmaalle, eli eihän Villi voi olla huonommassa asemassa kuin naapurit. Kävin ostamassa samasta paikasta eli Stockan kanta-asiakastarjous, 39 e. 

Ja harja todella toimii! Video ei sitä tuo kovin hyvin julki, joten kannattaa katsoa muita, joissa harjan toiminnallisuus on onnistuttu tallentamaan suosiollisemman mallin kanssa. 

Ja kun on aika hemmetin hankalaa kuvata tällaista videota ihan ite: toisessa kädessä kamera ja toisessa Furminator ja välissä kissa ja oli aamu. Kuten näkyy, kumpikaan videolla näkyvistä elollisista olennoista ei ole meikannut yhtään. Nelijalkaisen ei tietty tarvitse sitä harrastaa koskaan, koska on aina vaan niin hyvännäköinen. 

Furminator ei sovi kaikille kissamerkeille. Lajisopivuuden voi tsekata Herra Mäykyseltä (via). 

Vuositarkastettu

Villi kävi eilen Karrin kuskaamana lääkärissä ja hienosti meni! Mitään erityistä vaivaa ei siis ollut, mutta oli aika putsailla hampaat hammaskivestä, ja toimenpide vaatii nukutuksen. 

Samalla Villiltä oli otettu veri- ja virtsanäytteet, joiden arvot olivat kohdallaan,eikä virsanäytteessä näkynyt myöskään struviittikiteitä (jotka siis liittyvät virtsakiviongelmaan). Erikoisruokavalio pitää siis kollin siltä osin terveenä. 

Kuten jokainen eläintä nukutuksen jälkeen seuraillut tietää, niin se on kyllä surkea näky, kun toinen on tokkurainen ja ihan pöpperöhuuruinen. Villin ilta ei varmasti ollut mukava, vaan se surkeana välillä vähän valitti ja kömpi sitten sängyn alle. Aamulla katti oli taas oma pirteä itsensä. 

Eikä lääkärireissuja toivottavasti tarvitse taas ihan heti tehdä, vaan karvaläjä saa rauhassa jatkaa arkeaan. 

Nautinnollista kera harjan

Villi tykkää harjastaan niin paljon, että hieroskelee ihan itse siihen päätään. 

Kiitokset Rappiotädille tilanteen ikuistamisesta!

Vuoden vanha blogi ja nössöksi muuttunut kissa

Vuosi sitten, tämän blogin alkaessa, kuvan osoittama tilanne olisi ollut täysin mahdoton:



Minä siis kuvassa putsailen Villin kuraisia tassuja vessan lavuaarin yllä, eli läträilen vedellä tassuista pois kaikkea ulkona tarttunutta kosteaa multaa ja muuta mukavaa (Villin tassut pitkine karvoineen keräävät aika tehokkaasti..). Eikä edes katti sen suuremmin rimpuillut vastaan. 

Mutta niin, eipä tätä olisi osannut kuvitella yhteiselomme alkumetreillä!

Villiä karvaisuutta

Villillä on kesäkauden alettua alkanut myös oma Turkki kesäkuntoon -kausi. Karvaa lähtee suorastaan tukuttain, ja vaikka kattia on harjannut monta kertaa päivässä, niin silti tuntuu irtoavan hämmästyttävän paljon irtokarvoja. Nyt, viikon jälkeen, tilanne tuntuisi jo vähän rauhoittuneen.

Villin ja minun luona on taas viimeisen viikon aikana vieraillut ihmisiä, joilla on omat kameratkin mukana. Pikkukeiju kävi takapihalla juomassa kahvit ja ihastelemassa niin miljöötä kuin tietysti kollia. Otti kuvia, tässä yksi ja blogissaan toinen (kannattaa huomata myös ne kehuvat sanat siellä!):

Viikko sitten vietettiin minun syntymäpäivääni, ja pari kaveria kävi myös kahvittelemassa. Silloin Kervå nappasi omat otoksensa minusta ja sylikissasta:

Vapun aloitus epäonnistuneella loishäädöllä

Vapun aloitukseksi päätin antaa Villille loishäätöä kaiken varalta. Ruiskusta tahnan sörkkiminen suuhun onnistui suhteellisen mallikkaasti: tietysti kissa hangoitteli vastaan, mutta olenhan ennenkin Villiä lääkinnyt, joten heiluviin kynsiin osasin varautua.

Mutta minuuttia myöhemmin Viltsu oksensi.

Tuliko sille sitten muka niin öklö fiilis tuosta tahnasta, että välittömästi pykäsi vatsan sisällön ulos, vai sattuiko vaan tavallinen oksennus tulemaan samaan aikaan?

No, pakko kai tässä on vielä uudelleen lähipäivinä testata, miten tahnaan reagoidaan.

Eilen Viltsu käväisi myös omalla parvekkeellaan. Suoritan tarkemman parveke-esittelyn vielä myöhemmin, tällä kertaa vain tämä yksi korvanrapsutusotos.

Ja sen myötä hauskaa vappua kaikille: minulla on viime vapusta erityisen lämpimät muistot, koska itse asiassa silloin ensi kertaa tapasin Villin isännän ja kuulin kissan olemassaolosta. Että kippis vaan siihen suuntaan!

Turkin keväthuolto

Kevät luonnollisesti kiihdyttää Villin karvanlähtöä. Onneksi katti tuntuu tykkäävänkin tuosta "karstaharjasta", joten voin useamman kerran päivässä vetäistä kissan turkkia. Jossain vaiheessa Viltsu saattaa sitten hermostua ja napata joko harjasta tai siitä pitelevästä kädestä kiinni ja sillä kertaa siistintä loppuu.

Mutta aina sitä ihmettelee, miten paljon yhdestä pienestä elukasta voikin karvaa irrota...

Hajuja ja makuja

Kuvat ovat parin päivän takaa: tällä hetkellä sataa taas räntää ja piha muuttui valkoisemmaksi.

Mutta siis aina tämä kissojen viehtymys likaisempiin vesiin hämmästyttää. Pihalla on tuo pieni kukkaruukku, ja aina Villi suuntaa juomaan siitä, vaikka taatusti on sisällä puhdasta vettä. Ja jos pihalla on lätäköitä, niin vesi maistuu niistäkin.

Tiistaina kylvetyt ohrat ovat alkaneet itää, mutta ei vielä suuremmin vihreää näy sisällä. Pihalla sen sijaan kasvaa jo vaikka mitä.

Paisetta

Tällä viikolla Viltsua silitellessäni havaitsin puolikkaan viinirypäleen kokoisen "mollukan" toisen takalonkan etuosassa. Kun sitä tunnustelin, niin katti ei aristellut, eikä paise muutenkaan näyttänyt Villiä vaivaavan.

Onneksi on se eläinlääkäriystävä, joten kysyin häneltä, onko syytä huoleen. Ei kuulemma: vanhoilla lemmikeillä tuollaisia voi tulla ja mennä, ja voihan olla, että ulkoillessa joku oksa on tökännyt kissaan tms. Ohjeena oli, että seuraile ja hyvin mahdollista, että joko katoaa tai puhkeaa itsestään.

Voi olla, että paise on ollut Villissä jo pidempään. Koska kissalla on tunnetusti karvaa paljon ja karvat ovat pitkiä, niin silmin tuota ei havaitse, eikä silitellessäkään normaalisti käsi osu kyseiseen vartalon kohtaan.

Lisäys iltasella:

Oikealta emännältä sain tiedon, että paise on ollut olemassa jo pidempään ja sitä on eläinlääkärille näytetty, eikä ole syytä huoleen.

Terveydellinen tiedonanto

Eilen isäntä sai tulokset Villin virtsanäytteestä. Tilanne oli hyvä, eli virtsakivistä ei nyt ollut struviittikiteiden muodossa merkkejä.

Niinpä nyt jatkuu ylläpitoravinto, eli kuivaraksut, joita Villi onneksi melkoisen tyytyväisenä syö (pakkohan sen on, kun muuta ei tarjota). Ja vettä kissa juo myös runsaasti, mikä sekin on positiivista.

Ennen kaikkea Villi siis liikkuu nyt paremmin kuin alkusyksystä ja on muutenkin reippaampi. Näille virtsakivijutuillehan ei ole mitään selvää syytä: kuulemma kohtuullisen yleinen vaiva etenkin leikatuilla, iäkkäämmillä kollikissoilla, mutta pysyy siis useimmiten hallinnassa ruokavaliolla.

Härski hiippalijapervo Torkkelinmäellä, pitäkää kissat sisällä

Isäntä tarinoi edelleen:

"Niin tuollainenkin otsikko olisi tänään lehdessä voinut olla. No ennen sitä tarinaa. Eilen aamulla onnistuin saamaan Villiltä viimeinkin sen pissanäytteen ja kiikutin sen pikana taksilla analyyseihin. Tulokset luvattiin jo itapäiväksi mutta kun soitin eläinlääkärille, niin vielä silloin eivät tulokset olleet saapuneet. Toivotaan vaan, että kissan arvot on kohdallaan.

Se härski hiippailijapervo tosiaan. Sellaiseksi itseni tunsin, kun tallustelin tuolla aamuhämärässä Villin perässä muovilautanen kädessä. Vettä satoi niskaan ja tuuli kuin faani, mutta lopulta Villi sitten kaivoi tuonne pihan perimmäiselle perälle pienen kuopan ja asettui intiimitoimitukseensa. Minä odotin hetken aikaa ja sujautin sitten lautasen kollin alle ja niinhän se oikeaoppinen kusnäyte oli lopulta saatu.

Villi kyllä luimisteli melkoisesti tyyliin mitä ihmettä tässä nyt tapahtuu ja lähes ukko siitä nostelee. Jos joku noista lähitalon korkeissa kerrostaloissa asuvista ihmisistä oli vilkkaissut ulos, niin varmaan olisi myös miettinyt, että tuolla on nyt joku sellainen epänormaaliakin epänormaalimpi liikkeellä, jotta kiinnostaa kissan hännän nostelu ja lorotuksen tutkiskelu.

Sellasta siis tänään, huomenna muutan pois ja saapuu Mari. Kerron kyllä ehkä vielä huomenna kauheasta muurahaiskarhusta, joka silloin tällöin vierilee Villin luona.

Ohessa epäterävässä kuvassa Viltsu nauraa koko naamallaan."

Viisi kiloa lihaa

Villin isäntä epäili vierailullaan tänään, että kissa on laihtunut, ja kysyi, olenko Villiä punninnut. Syksyllä kissan paino oli ollut viitisen kiloa.

Tänään illalla sitten käväisin katin kanssa vaa'alla. Lukemaksi tuli 5,1 kiloa. Eli huolimatta kissan tämänhetkisestä erikoisruokavaliosta eli niistä tietyistä kuivanaksuista eläin ei ole hoikentunut. Sinälläänhän se on hyvä asia, eli ruoka maistuu eikä ainakaan mitkään sairaudet kuihduta. Tosin ei Villi niin laihassa kunnossa ole, etteikö voisi pikkuisen paino pudotakin.

Isännän käydessä kylässä katti sai tietysti roimasti rapsutusta ja huomiota. Kahvitellessamme Villi meni ikkunalle odottamaan, että pääsisi ulos. Vaativat katse kohdistui minuun: kun nyt kerran viime ajat olen Villistä huolehtinut, niin vaikka isäntä oli paikalla, kissa tuijotteli odottavasti päin väliaikaisemäntää.

Saapa nähdä, onko viikon kuluttua taas ihan eri meininki, kun isäntä on ollut Villin seurassa useamman päivän!

Takkuturkki

Villi tykkää myös vatsansa rapsuttelusta ja silittelystä (käsi ei tässä tapauksessa ole minun). Havaitsin, että katin kiharaisiin mahakarvoihin oli tullut takkuja ja päätin yrittää pahimpia takajalkojen välissä olleita myttyjä leikellä. Näppärästi onnistui, kun Villi tykkää kellotella ketarat taivasta kohti, jos alavatsaa silittelee.

Pari muuta takkua havaitsin vielä myöhemmin lisää, joten on vielä jatkettava saksimista jossain vaiheessa. Muutoin kissa hoitaa turkkiaan varsin kelvollisesti, ja tietysti nykyisin minäkin pääsen harjailemaan.

Villi sai molemmilta omistavilta tahoilta jouluterveiset, ja isäntähän saapuu Suomeen jo perjantaina.

Vatsan toiminnallisuudesta

Viltsu oksensi kolmena päivänä peräkkäin, eli lauantaina, sunnuntaina (tosin pelkkää nestettä tällöin) ja maananataina. Maanantaina otin yhteyttä omaeläinlääkäriini, sillä antibiootin suuhunnakkaamisesta oli mennyt ennen oksentamista vain noin tunti. Puhelinkeskustelun perusteella sain kehotuksen antaa neljäsosatabletin, ja kuulemma kyseinen antibiootti voi myös aiheuttaa pahoinvointia.

Viltsuhan normaalistikin oksentaa noin kerran viikossa, joten se ei ole mitään uutta. Tänään mitään reaktioita ei näkynyt, joten toivottavasti vatsan sisältö nyt pysyisi sisällä. Erityisen suurella intohimolla Villi ei uusia ruokiaan syö: purkkiruoka saa olla melko rauhassa, raksut näyttävät menevän alas paremmalla halulla.

Villistä on siis tullut tosi nössö. Yölläkin se saattaa hypätä viereen rapsuteltavaksi. Muutenkin tuntuu, että kissaa saisi helliä vaikka kuinka paljon. Myöskin vieraisiin kissa suhtautuu suhteellisen myötämielisesti.

Olen näinä päivinä käynyt ruokkimassa myös kahta muuta kissaa. Kylläpä Viltsua nuoremmat liikkuvat niin ketterästi ja innostuvat myös leikkimään!

Kosteaa ja kylmää, yh

Märkä lumi ei selvästikään kuulu Viltsun suosikkeihin. Vaikka ulos teki mieli, niin suurin into tyssäsi säähavaintoon. Kun kissa sitten lopulta meni iltapäivällä pihalle, ei se siellä kovin pitkään viihtynyt: hölmöyksissään meni paikkaan, johon räystäältä tipahti selkään vettä, joten tassut astelivat nopsasti takaisin sisään.

Villi sai eilen Mustan ja Harmaan ihmiseltä pienen leluhiiren (ja kiitos myös pissanäytevinkistä, keino kuulosti kokeilemisen arvoiselta!). Valitettavasti tällaiset lelut eivät näköjään kattia hetkauta: pieni nuuhkaisu ja siinä kaikki. Ei kolahtanut siis yhtään. Mutta eipä Villi nyt muutenkaan mikään erityisen leikkisä ole, ei vanha enää intoile.

Eilen poistin kipulaastarin, ja näin Villi vapautui kokonaan myös muovikaulurista. Kipulääkkeitä Villi ei ole nyt nauttinut, koska pistin tippoja purkkiruuan sekaan eikä kissa sitä syönyt lainkaan. Mutta koska kissa näyttää hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä, niin oletettavasti sillä ei kipujakaan ole suureksi kiusaksi asti.