Eläinkunnan komeat serkukset

Tiede-lehden kannessa oli gebardi ja tieto, että se juoksee 104 km/h.

Villihän ei nopeusennätyksiä tavoittele, vaikka selvää yhdennäköisyyttä serkkuun on havaittavissa. 

Tyytyväistä leppoistelua

Päivät kulkevat Villin seurassa tuttuun tapaan. Aurinkoiset, vaikkakin viileät päivät, houkuttavat kissaa pihalle.

Tässä herra aurinkoinen (ja kuvathan saa klikkaamalla suuremmiksi):

Vähemmän aurinkoinen:

Pihalla alkaa jo kukkiakin! Tosin blogin historiasta voi päätellä, että kevät edistyy hitaammin kuin viime vuonna: silloin kukki samalla tavalla jo noin viikkoa aiemmin.  


Tässäkin kuvassa melkein voisi luulla äijän hymyilevän...

Kevätelo ja väsymys

Eilen takapihalle tuli useampi kaverini fillareineen. Ja Villi pyöri porukoissa mukana: on se sen verran sosiaalinen elukka, että haluaa olla seuraamassa, mitä ne ihmiset puuhaa. Vaikka ei sitten suostukaan noin vain rapsuteltavaksi ja on vieraita ihmisiä kohtaan enemmän kuin nuiva. 

Eilinen ulkoilma-aktiivisuus näkyy tänään niin, että minua ei herätetty kovinkaan aikaisin ja Viltsulle taitaa nyt muutenkin uni maistua. 

Kuva on tosin jo muutaman päivän takaa, mutta levossa siis edelleen. 

Nostan tähän vielä lainauksen isäntä-Karrin edelliseen tekstiin jättämästä kommentista: 

"Sen lisään tuohon Marin tarinaan, että oli tosiaan mukava taas viettää muutama kokopäivä Villin kanssa. Olisi tietysti ollut mahdollista, että olisin käynyt vain ruokkimassa kissaa, mutta halusin kokea erityisesti aamut Villin kanssa. Mari onkin tarinoissaan aiemmin kertonut kuinka Villi on mestari muuttamaan tuon pahankin päivän aamun valoisaksi. Villin aamuenergia on mahtava eli hyppäys sänkyyn ja hurinaherätys ja siitä muutaman hetken kuluttua alkaakin jo ulosvonkaus. "

Kevättä!

Täällä blogissa on ollut hiljaista monesta syystä. Ensinnäkin minä olin reissussa, ja tällöin Villi vietti aikaansa isäntänsä Karrin kanssa. Villi ei kuulemma ollut suostunut nukkumaan levollisesti muualla kuin täällä tutussa kodissaan, joten viettivät sitten yöt täällä.

Eikä Villin elämässä muutenkaan mitään järin ihmeellistä tapahdu. Samojen jaaritusten kertominen ei tunnu kovinkaan järkevältä, eikä kissasta minun taidoillani niin mielettömästi saa edes hienoja valokuvia.

Sunnuntaina katti oli huonolla tuulella, kun pyysin erään tutun takapihalle kokeilemaan, kuinka Furminator toimii koiran karvoihin. Viltsuhan ei koirista tykkää, joten ikkunalaudalla (siis asunnon sisäpuolella) oli äänekkäästi maukuva, ikkunaa tassuillaan takova kissa, joka mulkoili vihaisesti reviirilleen tullutta koiraa. Onneksi oli se ikkuna välissä.

Blogin päivitystarve on sikäli myös vähentynyt, koska kissan kuulumisia ei ole tarpeen kertoa tätä kautta Karrille silloin, kun hän on Suomessa. Parhaillaan hän on kuitenkin taas muilla mailla, joten nyt siis aurinkoiset pääsiäisterveiset Georgiaan!

Karri oli kasvattanut Villille pääsiäisruohot, joita kissa pääsi tänään maistelemaan. 

Karri oli tuonut myös ruukkunarsisseja roikkumaan amppeliin. Eli pääsiäisvarustus on meillä todellakin kunnossa.


Takapihan aurinko näytti tekevän Vilsusta erittäin tyytyväisen ja kissa retkotti maassa pitkään.