perjantai 30. marraskuuta 2007

Pomo vai assistentti

Rutiinit alkavat palautua normaaliksi. Viltsu vaikuttaa toki olevan hiukan tavallista väsyneempi, eli ei esimerkiksi ole pyrkimässä ulos samaan tapaan kuin normaalisti. Mutta muuten katti toimii melko lailla kuten ennenkin.

Antibioottitabletit olen saanut tungettua katin kurkusta alas. Päätin heti suoraan kokeilla Qimkin kommenteissa kertomaa vinkkiä eli kastoin puolikkaan tabletin (eli kerta-annos) ruokaöljyyn.

Kissasta nappaan kohtuullisen päättäväisen otteen kainalooni (kissa siis istuu pöydällä, syliin sitä ei kannata ottaa, ryhtyy vain rimpuilemaan), tabletti suuhun, yritystä pitää suu suljettuna ja nielemisrefleksin käynnistelyä kaulan silittelyllä. Ei ihan ekalla yrityksellä onnistunut, mutta onnistui kuitenkin: Viltsu on toki käsittelyn jälkeen hetken minulle kärttyisempi, mutta unohtaa asian pian ja on sitten taas vieressä kiehnäämässä.

Katti siis toimii taas karvaisena assistenttinani. Tai pomona. Joka tapauksessa sitä saa siirrellä näppäimistön päältä työntekoni tieltä. Kuten kuvasta näkyy, valvova katse on jo kirkas.

torstai 29. marraskuuta 2007

Reipas ja hyväntuulinen toipilas

Kävin noutamassa Villin iltapäivällä: eläinsairaalassahan katti oli jo todettu nimensä veroiseksi ärhäkän käytöksensä vuoksi, heh. Minullekin Viltsun pikkuisen murisi, kun siirsin katin kuljetuskoppaan, mutta ei kuitenkaan rimpuillut tai karkaillut. Siitä sitten apteekin (särkylääkettä, antibiootteja ja erikoissapuskaa) kautta tultiin kotiin.

Viltsu oli heti reippaana liikenteessä, söi ruokaansa ja halusi pihalle. Niin sitten käväistiin ulkona ja sisätiloissa palattiin onnelliseen, kehrääväiseen yhteiseloon (juu, videossa ei tapahdu mitään ihmeellistä: kissa makaa ja kehrää, mutta se nyt on lähinnä terveisiksi sinne Viltsun isännälle).



Villillä on särkylääkelaastari lauantaihin asti, jonka vuoksi sen on pidettävä myös kauluria silloin, kun en voi vahtia kissan toimintaa. Tämähän tietysti selvästi kissaa ärsyttää. Lisäksi kyljessä on karvattomaksi ajeltu alue, joten turkki on hiukkasen kärsinyt.

Villin potilasyhteenvedossa todetaan mm. seuraavaa:

"Virtsatukoksen syynä on todennäköisesti ollut struviittikiteet. Struviittikiteitä muodostuu kissan virtsaan, kun virtsa on liian emäksistä. Hoitona on hapattava ruokavalio kiteiden ja pienten kivien liuottamiseen, ja tämän jälkeen elinikäinen happamuutta sääteleäv ruoka. Villille aloitetaan Hill's s/d tai vastaava struviittikivien liuottamiseen tarkoitettu ruoka. Mikäli oireet pysyvät poissa, tuokaa noin 3-4 viikon kuluttua Villin virtsanäyte tutkittavaksi sisätautien poliklinikalle - - -. Tulosten perusteella päätetään siirtymisestä ylläpitävään Hill's c/d tai Royal Canin Urinary S/O tai vastaavaan ruokaan."

Viltsu ei siis saa nyt syödä muuta kuin mainittua ruokaa. Ruokalasku siis kallistuu: purkkisapuska maksaa 2 e/kpl ja 2 kg kuivamuona 28 e. Molemmat näyttivät kissalle kuitenkin maistuvan, ja se on tietysti tärkeintä. Herkut jäävät nyt toki pois, joten enää en voi Villiä katkaravuilla houkutella.

Kiitokset eläinsairaalalle hoidosta ja toivottavasti siellä ei jouduta Villiä ihan pian kohtaamaan uudelleen!

keskiviikko 28. marraskuuta 2007

Huomenna kotiin?

Eläinlääkäri kertoi tämän päivän puhelussaan, että Villi voi hyvin, mutta peloissaan ei syö oikein mitään. Koska ruuattomuus ei tietystikään tee kissalle hyvää ja muutenkin Viltsu lienee huomattavasti tyytyväisempi kotioloissa, niin näillä näkymin kissa kotiutetaan huomenissa.

Eli asetettu katetri lienee jo nyt poistettu, ja jos aamulla pissaaminen toimii normaalisti, niin käyn hakemassa asuinkumppanini takaisin. Antibioottikuuri jatkuu viikon verran.

Loppuikä on sitten erikoisruokavaliolla. Huomenna pitää ostaa Viikin eläinsairaalan yhteydestä sapuskat mukaan. Parin kuukauden päästä sitten otetaan virtsanäyte ja tsekataan tilanne.

Kissan kakkosomistaja (eli virallinen emäntä, jonka luona Viltsu majailee, jos ei voi olla täällä Torkkelinmäellä) oli tänään menossa moikkaamaan kattia. Toivon mukaan tuttu ihminen tuo vähän piristystä kissan sairastamiseen.

Virallisen isännän kanssa on vaihdettu kissojen virtsakivitietoutta, jotta kumpikin olisi viisaampi sen suhteen, mistä on kyse. Onneksi meikäläisen lähipiirissä on se eläinlääkäri, jolta voin kysellä jatkossakin.

tiistai 27. marraskuuta 2007

Ikäviä uutisia

Jouduin viemään Viltsun illalla pieneläinklinikalle: katti yritti pissata, mutta mitään ei tullut, ja oli kipeän oloinen. Eläinlääkäriystäväni epäili virtsakiviä ja kehotti menemään hoitoon. Sinne mentiin ja valitettavasti katetroinnin jälkeen virtsaputki meni uudelleen tukkoon heti. Viltsu joutui sitten jäämään klinikalle ja itse tulin just kotiin.

Hankala tapaus ja vähintään loppuiän hoito tiedossa. Iltapäivällä olen viisaampi.

Päivitys klo 14.50:

Eläinlääkäri soitti ja kertoi, että sikäli hyvä tilanne, ettei varsinaisia kiviä ollut muodostunut, vain "sakkaa". Viltsuun oli laitettu katetri ja päällä on antibioottikuuri. Koska kyseessä on hankala tapaus, joka pitää rauhoittaa käsittelyjä varten, niin Villin katetri saatetaan pitää päivän normaalia vähemmän. Katetrin poiston jälkeen katti jää vielä tarkkailuun eli sitten pitäisi taas virtsaamisen toimia (tai näin toivotaan).

Viltsu kotiutetaan aikaisintaan torstaina. Vakuuttelin puhelimessa, että kyllä minä katille antibiootit jotenkin syötettyä. Ja ihan taatusti Villille on tietysti parempi, mitä pikemmin pääsee tuttuihin kotioloihin. Voin kuvitella, että karvaläjä on nyt niitä pieneläinklinikan kauhupotilaita, jotka pitävät ääntä, purevat ja raapivat...

Mutta hyvä näin: viime yönä puheissa vilahdelleet penisamputaatiot sun muut kuulostivat turhan kaameilta.

Tietysti myös Viltsun viralliset omistavat tahot ovat olleet kovasti huolissaan. Onneksi on kännykät yhteydenpitoon!

maanantai 26. marraskuuta 2007

Terävää katsetta, tassua ja lepoa

Edellisen postauksen kommenteissa sanottiin, että Viltsu näytti kuvassa gerbiililtä. Koska tätä ei voi pitää kohteliaisuutena, on syytä julkaista Viltsusta tältä päivältä kuvia, joissa se ei näytä miltään pikku jyrsijältä.


sunnuntai 25. marraskuuta 2007

Arki rutinoituu

Villi sai melkoisen hyvän suosion Lokikolli 2007 -kisassa: melkein ikänsä verran ääniä eli 13 mainintaa. Viltsun puolesta kiitän jokaista äänestäjää ja kehräämme täällä tyytyväisinä yhdessä (ja minä tietysti vakuutan Villille, että joka tapauksessa se on ihan ykköskissa, loistopakkaus ja mahtava kolli).

Onnittelut voittajalle eli Maxille! Kakkoseksi tullut Jimi onkin väritykseltään ja karvan pituudeltaan jonkin paljon Viltsun kaltainen, joten tietysti komea yksilö hänkin.

Villin ja minun yhteiselo jatkuu oikein tyytyväisissä merkeissä. Katti ei juurikaan vietä enää aikaa sängyn alla, vaan on enemmän vanhoissa vakiopaikoissaan: tuolilla, kirjahyllyn alla tai karvataljan päällä. Aamuisin ja iltaisin Viltsu saattaa tulla kainaloon rapsuteltavaksi ja pitkin päivää katti aina välillä haluaa rapsutteluja.

Eilen iltaulkoilun yhteydessä pihaan asteli myös valjaisiin puettu kissavieras emäntänsä kera. Oli kuulemma vanhoja Viltsun tuttuja tuosta Torkkelin puistosta ja sattumalta havaitsivat Villin liikahtelevan pihalla. Vähän siinä neniä nuuhkittiin, mutta sen lämpimämmäksi kohtaaminen ei yltynyt.
Ja sitten ihan vaan tällainen naamakuva vaihteeksi!

torstai 22. marraskuuta 2007

Hurja saalistaja

Aamulla ajattelin vähän kuvata Viltsua ulkoilemassa. Sattumalta pihan poikki päätti loikkia myös toinen nelijalkainen. Video todistaa, että Villillä on sentään reagointikykyä.

Minä tietysti ensireaktiona säikähdin, että nyt kissa juoksee jonnekin karkuun, mutta eihän se tästä pihalta aidan vuoksi onneksi voinut seurata saalista.

maanantai 19. marraskuuta 2007

Kissablogaaja

Joonas oli tarttunut tuolla toisessa blogissani olleeseen viittaukseen Lolcats-sivustosta ja tehnyt Viltsu-otoksesta oman versionnin, joka hauskutti minua suuresti.

Minä tietysti jalostin kuvaa omiin tarkoituksiini katin avustuksella. Ja Joonas oli näköjään kirjoitellut blogiinsa omakohtaisia kokemuksiaan ääntelevistä ja olevista nelijalkaisista. Jep, kissat ovat ovelia!

Viltsun pää tuossa kuvassa näyttää kyllä varsin kuolleelta. On se kummiskin elossa, vakuutan!

sunnuntai 18. marraskuuta 2007

Karvainen assistentti

Päivän kuvana tällaista poseerausta. Tietokoneen näppäimistön a-kirjain ehti jo irrota, kun Viltsu osoitti edelleen suurta innokkuutta koneeseen. Pitänee ruvet pikkuisen komentelemaan kattia, ennen kuin kone kokee suurempia vaurioita.

Eilen illalla nukahdin katti vieressäni. Lisäksi kiva havainto on sekin, että Viltsu tulee myös pihalla luokseni ihan vapaaehtoisesti ja pyörii jaloissa.

Ja kun katti rötkötti pöydällä, niin pääsin ottamaan ne mitat, joita Lokikolli 2007 -kisaan vaadittiin: siis noin niin kuin suurinpiirtein, karvan määräkin voi tietysti tulla tiettyä virhemarginaalia.

Mutta siis Viltsun pituus n. 48 cm, häntä 33 cm ja vatsan ympärys 45 cm. Ja ihan rauhassa sain heilua mittanauhan kanssa, minkäänsortin tassulla läiskimistä minua kohtaan ei osoitettu.

lauantai 17. marraskuuta 2007

Kissa pöydälle

Melkein kuin olisi katti vaihtunut, sen verran suuresti on meininki parissa päivässä muuttunut!

Kun kirjoitan läppärillä pöydän ääressä, Viltsu kapuaa pöydälle (juu, äiti, ei saisi päästää kissaa ruokapöydälle, mutta sallin nyt Viltsulle kaiken). Kissa tunkee itsensä vähintään puolittain tietokoneen päälle ja vaatii huomiota. Siinä sitten hieromme päitämme vastakkain ja karvat pöllyävät rapsutuksen voimasta. Nytkin kissa tunkee tähän ja kirjoittaminen vaikeutuu merkittävästi...

Myös aamulla Viltsu nousi sänkyyn viereeni. Makasimme sitten kimpassa, Viltsu tyynyn vieressä, ja taas karvat pöllysivät sekä kehräys kuului, kun niskavilloista rapsuttelin.

Toki Villissä on vielä äreilyä hetkittäin jäljellä, mutta hyvin vähäisesti se näkyy. Myös toinen täällä vieraillut, Viltsulle toki jo etukäteen tuttu ihminen, sai rapsuttaa kattia railusti ja Villi vain kehräsi.

Merkittävä tekijä muutokseen on varmasti se rakentamani kulkusilta, jonka vuoksi Viltsu saa määrätä, milloin olemme fyysisessä kontaktissa. Siis silta rakensi välillemme henkisen sillan, heh.

torstai 15. marraskuuta 2007

Lussukka katti, osa 2

Ja tämä menee vaan hempeämmäksi: Vilho kiehnäsi, kehräsi ja kaipasi rapsutuksia illalla runsain mitoin.

Lisäys aamulla: Lokikolli 2007 -kisa on nyt käynnissä, joten ihan pienenä tietona se, että Villi kisaa numerolla 18 ja kuka tahansa saa äänestää. Poikkeusluvalla herran mittoja ei siis ole paljastettu, mutta tokihan kuvat ja videot kertovat enemmän kuin senttimetrit! Kisan taso on toki kova, ehdolla on lukuisi komeita kolleja.

Lussukka katti

Tänään Viltsu otti mielettömän harppauksen suhtautumisessaan minuun. Katti oli pihalla ja siirtyi sitten normaalisti siltaa pitkin sisään. Minä tulin oven kautta, ja Viltsu asteli luokseni, poikkeuksellisesti ihan jalkoihini, ja siinä oli sen oloisena, että näytti hiukkasen rapsutusta kaipaavalta. Ja niin se sitten kävi: Viltsu antoi minun rapsuttaa huolella ja pitkään, ja kehräys vain kuului.

Tätä hellittelyvaihetta jatkui niin pitkään, että sitä sai ikuistettua videollekin. Viltsu siis tuli vielä viereeni kiehnäämään, kun istuin pöydän ääressä ja juttelin tätä herkkää yhteiseloamme todistaneen toverittaren kanssa. (Joka ei ollut uskoa tapahtumaa sen perusteella, mitä Villistä oli kuullut, mutta en sitä ollut minäkään uskoa).

keskiviikko 14. marraskuuta 2007

Lumista liikettä

Villin ja minun ei ole tarvinnut siis viime päivinä käydä äänekästä ja ärhäkkää vääntöä ulkoilun lopetusvaiheessa. Katti nimittäin on omaksunut vallan mainiosti sillan hyötykäytön. Lisäksi lumi ja ilman viileneminen aiheuttavat sen, ettei Viltsu viihdy pihalla niin kauan kuin lämpimämmän sään aikaan.

Lumessa on kyllä sekin hyvä puoli, ettei Viltsu maastoudu taustaan, joten sen havaitsee ulkona helpommin.

Sisätiloissa minä saatan saada jonkinlaista sähinää ja tassunheilautusta osakseni, jos väärään aikaan liikun väärässä paikassa. Mutta kokonaisuudessaan yhteiselo jatkuu oikein rauhaisasti.

maanantai 12. marraskuuta 2007

Räntäinen ikämieskisaaja

Mustan ja Harmaan blogista paljastuikin jo, että Viltsu sai eilen ihmisvieraan, jolla oli houkuttelutekniikka hallussa. Kyllähän katille aina pienet herkut maistuvat, joten sen ansiosta saa jopa koskeakin!

Tänä aamuna ilma oli marraskuisen räntäinen, mutta toki Villin oli ulos päästävä. Siltaa alas, hieman tepastelua vapaammilla alueilla ja tämän jälkeen vapaaehtoinen siirtymä häkkiosastolle. Itse tulin sisään juomat teeni ja kissa jäi räntäsateeseen yli puoleksi tunniksi.

Menin sitten avaamaan aitauksen oven, mutta Viltsu ei välittömästi osoittanut haluaan liikahtaa sisälle päin. Ajattelin, että pitänee taas hakea ruokaa houkuttimeksi, joten kiersin talon etupuolelta ovesta sisään. No, sisälle päästyäni Viltsun karvainen naama jo pilkotti ikkunalla: oppi oli siis mennyt hyvin perille ja katti tulee jo kuin vanha tekijä itse sisään siltaa pitkin.

- - -

Ilmoitin Viltsun myös Lokikolli 2007 -kisaan anoen erityisoikeutta olla kertomatta kollin strategisia mittoja. Eihän minulla ole mitään mahdollisuutta saada niitä mitattua. Sitä paitsi Viltsu on jo ikämies, eikä herran ylpeydelle varmasti sopisi, että paksuus, pituus ja paino näin julkisesti ilmoitetaan.

Ai miten niin kissablogeissa on omituista toimintaa? :)

sunnuntai 11. marraskuuta 2007

Se toimii!

Viltsu tepasteli tänään ulos ja SISÄÄN rakentamaani siltaa pitkin. Houkuttimena käytin katkarapuja: pistin muutaman pihalle ja sitten kipon sillan viereen, joten katti tuli melko luontevasti sillan viereen ja siitä sitten kiipesi ylös. Villi oli ollut ulkona yli tunnin, joten sikäli herran ulkoiluhalu oli täytetty, ja kävely sisään sujui mallikkaasti.

Eli minun ei tarvinnut koskea Viltsuun lainkaan, joka tietysti oli meistä molemmista varmasti hyvä asia.

Viltsu siis palasi eilen luokseni, ja yhteiselomme jatkuu taas. Sängyn alla katti viihtyy edelleen kovasti, eilen kyllä naukuili minulle ja kerran kävi sähähtämässä. Ilmeisesti Vilho olisi toivonut enemmänkin ulkoilua, mutta en pimeään viitsinyt kissaa päästää.

perjantai 9. marraskuuta 2007

Jotain ihan muita katteja

Koska Viltsu on pysytellyt poissa myös blogista tämän viikon minun reissaamiseni vuoksi, niin nyt ovat vuorossa blogivierailijat eli maalaiskissat Pohjois-Karjalassa.

Fanni on noin 14-vuotias leikattu narttu. Hiukkasen arka, mutta hyväluontoinen, puskee syliin ja kehrää lujaa.

Alemmassa kuvassa oleva Niko(lai) on jonkin verran Fannia nuorempi. Niillä on sama emo eli ovat sukua. Niko osoittautui hankalammaksi kuvattavaksi, koska kissa halusi hieroa päätään kameraan.

Molemmista yksilöistä irtoaa juuri nyt hurjasti karvaa, kun ne päästää syliinsä ja niitä rapsuttelee. Joten vaatteissani on taas edustava otos erivärisiä kissankarvoja Helsinkiin vietäväksi.

(Kerrottakoon vielä mahdollisille Vilhon omistajan kuulumisista kiinnostuneille, että sain häneltä tekstiviestin, jonka mukaan Georgian tilanne on tällä hetkellä aika rauhallinen poikkeustilasta huolimatta. Keskiviikko oli ollut pahin päivä).

perjantai 2. marraskuuta 2007

Villi on jo You Tubessakin!



Viltsun ulkoili tänä aamuna hienossa loppusyksyn säässä. Ikuistin hetkisen tästä videolle, jotta isäntä siellä kaukana saisi kunnon kissaterveiset täältä!

Villi jopa meni ulos ikkunasta käyttäen rakentamaani siltaa, ja tästä olin tietysti suuresti ilahtunut. Pian tämän jälkeen katin virallinen emäntä haki Viltsun viikoksi luokseen, sillä tänään asunnollani porataan ja mellastetaan ja ensi viikolla olen itse reissussa. Joten blogi hiljenee nyt joksikin aikaa ja jatkamme ulkoiluharrastuksia Villin kanssa myöhemmin.

Eipä siinä voinut kuin ihailla, miten levollisesti Viltsu oikean emäntänsä sylissä pihalla oli. Ehkä jonakin päivänä karvaläjä suhtautuu myös minuun edes puoliksi yhtä positiivisesti!