tiistai 27. lokakuuta 2009

Kaulapantalähetin kissalle

Kommenttiosastolle tipahti seuraava tiedustelu:

"Kun tällä sivulla liikkuu kaikenlaisia kissa-asiantuntijoita niin osaisko joku kertoa, mistä saisi ostettua kisulle sopivat sellaisen tutkapannan, joita nuo pressan kissat kuulemma käyttävät? tiedosta olisi kovin kiitollinen kissaherra Andersson ja emäntänsä Manta."

Koska Villi ei näitä tutkaominaisuuksia harrasta, käännyin henkilön puoleen, jolla on jo kokemusta. Eli Villen ja hänen kahden kissansa (lämpimät kiitokset sinne ja rapsutukset kissoille!):
"Hei,

täällä Espoon presidentti, tuo valistunut diktaattori. Mukavaa että kissaherra Andersson ja Manta ovat lähestyneet minua.

Tämän linkin takaa löytyy se kaulapantalähetin, jota omat kissani käyttävät aina ulkoillessaan (mitä nyt joskus ovat karanneet avonaisesta ovesta ilman lupaa ja pantaa). Sen lisäksi pitää ostaa samalta valmistajalta vastaanotin, jonka malli riippuu siitä onko kissoja yksi vai enemmän (minulla on Maxima, johon voi panna
kahden tai useamman lähettimen kanavat/taajuudet muistiin ja napin painalluksella valita kumpaa seuraa).

Laite ei siis ole tutka vaan analoginen radiolähetin + vastaanotin, toimintaperiaate etsimisessä sama kuin esim. lumivyörypiipperiä käytettäessä, ja vaatii harjoittelua. En löytänyt mitään muuta paikanninta, joka olisi riittävän kevyt kissalle, jotta se ei haittaisi menoa. Tämä painaa esitteen mukaan koko panta, paristo, lähetin ja antenni alle 30 g.

Laite on ollut varmatoiminen kelillä kuin kelillä, omat kissani eivät ole moksiskaan pannasta, ja kissat ovat aina tarvittaessa löytyneet sillä.

Jos haluaa yhdelle kissalle riittävän vastaanottimen, näitä voi löytää joidenkin lemmikkieläintarvikekauppojen hyllyistäkin yksittäiskappaleita.

Kantama on täysin esteettömissä oloissa luvattu 2 km. Sellaisiahan ei missään ole, mutta lähes 1 km päähän riittää kumpuilevassa metsämaisemassakin. Kattaa siis enemmän kuin hyvin leikatun tyttökissan reviirin."

Lisäksi Ville mainitsi, että hinta on turhan korkea ja nettikaupan palvelussa olisi ollut
parantamisen varaa. Mutta jos joku on kiinnostunut kuulemaan lisää, niin voi pistää kommentteja ja välitän ne Villelle ja hän voi sitten vastata vaikka sähköpostiin.

Ja sitten vielä kuvia eli pannat Villen kissojen käytössä:


"Teetin suutarissa kaulapannoista oikean kokoiset, kumpikaan kissa ei ole moksiskaan radiolähettimistä. Ossun ylimääräinen viiksikarva eli lähettimen antenni näkyy kuvassa vasemmalla puolen pilaria vasten. Itse lähetin jää kaulakarvojen alle piiloon. Myös taaemmalla toiseen suuntaan katsovan Margon antenni erottuu juuri ja juuri punaista seinää vasten."

Ja alemmassa kuvassa Margolla näkyy tuo sylinterimäinen litteä kotelo, jossa laitteen elektroniikka ja paristo. Panta on kestävää nahkaa ja siinä on joustava kohta hirttäytymisen estämiseksi."




torstai 22. lokakuuta 2009

Lakki, joka viehättää kissaa


Parina aamuna Villin huomio on varsin pitkäksi aikaa kiinnittynyt lakkiini. Ostin päähineen taannoin kirpputorilta, ja ilmeisesti siinä on jokin haju, joka kovasti viehättää kissaa. Eli Viltsu hinkkaa itseään lakkia vasten antaumuksella.

Ja tästä on tietysti videotakin:






keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kaksi vuotta yhteiselämää

Tasan kaksi vuotta sitten Karri lähti Georgiaan ja minä muutin asumaan Villin kanssa. Niin se aika vain kuluu!

Karri tänään totesi sähköpostissaan minulle:

"Mieltäni kyllä pahasti lähtiessä rassasi miten tuo yhteiselosi lähtee, hieman erikoisen kissan, kaverina soljumaan. Paremmin kuin hyvin lopulta lähti.

Noin nopeasti muuten summailin, että olet ollut Villin kanssa noin 12 % sen elämänajasta. Aika paljon. Onnittelut yhteiselosta."

Mikäs tässä on ollut ollessa! Ja blogikin on siis toiminut jo yli kaksi vuotta. Ensi kuussa sitten

voidaan juhlia kaksivuotisleppymispäivää eli sitä hetkeä, kun Villi antoi minun rapsuttaa ja silittää. Ensimmäinen kuukausihan oli meillä kuitenkin hieman vaikea...

Nykyisinhän katti elää minun ja Karrin yhteishuoltajuudessa, koska Karrikin on enemmän Suomessa eli voi pitää Villistä huolta silloin, kun minä en ehdi tai olen reissussa. Ylempi kuva

onkin Karrin asunnolta eli siinä Villi makailee suosikkiasemaan päässeellä matolla.

Ja alempi kuva sitten takapihalta.




tiistai 13. lokakuuta 2009

Turkkia kuntoon syysaamuna

Blogissa on ollut vähän hiljaisempaa viime aikoina, mutta mitään mullistavaa ei ole tapahtunut.

Sunnuntaiaamuna laiton kameran nauhoittaman videolle Villin harjausta sillä Furminatorilla, jonka taannoin hankin. Katti sietää harjauksen vallan mainiosti ja karvat pölisee.

(Minun kampauksenikin olisi toki vaatinut tuossa vaiheessa jonkinlaista harjausta, heh!)