Jälleen isäntä kertoo kuulumiset:
"Hei taas, se on perjantai ja erityispäivä, ainakin ennen. No minulle kyllä vielä, mutta ei ehkä Villille enää.
Aiemmin perjantai tarkoitti Villille kauan odotettua SEI-päivää. Siis sitä kalapakastetta sieltä kylmäloorasta, mutta ei ihan mitä tahansa pakettia kuitenkaan: FARÖEN-sei sinivalkoisessa pakkauksessa. Se oli ja on se joka saa Villin makuhermot kiemuralle. Vahingossa ostin jotain muutakin aikoinaan, mutta syömättä jäi. Niin Villin laatuviikonloppu alkoi aikaisemmin nimenomaan 400 gramman Faröen seistä. Lauantai-iltana se oli jo loppuunvedetty ja siitä sitten alkoi mökötys ja syömättömyys.
No nyt Marin blogihistoriasta tiedätte sen, että misutsu joutuu syömään vain noita terveysnaksuja ja päälle vettä. Katotaan eespäin. Jahka saan sen Villin kusnäytteen eläinläkärille, niin ehkä joku pieni sei-lievennys saadaan aikaan. Toivon niin.
Noin muuten elämäni täällä Villin kanssa on sujunut ihan mallikkaasti. Mari on silloin tällöin hakenut täydennystä evakkovarustuksiin kun se reki, jolla lähti oli aavistuksen liian pieni (ihme juttu, että noilla karjalaisilla tuo evakkoon lähtö sujuu niin kitkatta, pakko olla geeneissä).
Niin kiitos Marille, että päästi minut tänne majailemaan ja kuuntelemaan tuttua kissanhyrrää ja jääkaapin surinaa. Noin muuten Villi päivystää minua tarkasti ja jos käytävästä kuuluu pikkasekin jotakin, niin sänttää kärppänä, siis kissana, ovelle. Jos Mari sieltä ilmestyy, niin ilme on maireaakin maireempi.
Jes, näin mennään. Mutta tuo kissan tuijotus tuosta vierestä kun teen töitä tai muutenkin, niin siihenhän pitää jotenkin vastata. Takaisiin Georgiaan siis. Olen kertonut karvakaverille, että sinne oli lähdettävä. No ei se mitään. Senkin olen kertonut, että asuntoni siellä on isoakin isompi. Oikeestaan noin seitsemänkertaa isompi kun tämä Suomen majapaikkani. No ei mies noin isoa asuntoa tarvitse, mutta niin vaan kävi. Siellä olisi Villinkin ollut hyvä tallustella, mutta nuo lentohommat on aika raskaat ja sieltä puuttuu mirrin rakas piha.
Iso asunto siis, mutta ihan yksin en ole siellä ollut. Totuus on, että asun siellä aidon ison georgialaisen rotan kanssa. Tuo rotta ilmestyi kuvioihin noin viikon jälkeen muutamisestani. Olin tullut kaupasta ja heittänyt kauppakassini lattialle. Itse menin toiseen huoneeseen lukemaan nettiviestejä.
Puoli tuntia meni, ja kuulin toisesta huoneesta rapinaa. Sänttäsin sinne ihmettelemään ja näin, kuinka kauppakassistani vilisti iso rotta portaita pitkin asuntoni toiseen kerrokseen. No hieman puistatti, mutta hieman naurattikin kun rotan koivet liuskahteli puisissa lakatuissa rappusissa.
Pitkä juttu etiäpäin, mutta loukkuja ja myrkkyjä ei onneksi tarvittu, sillä löysin paikan mistä siimahäntärontti oli kylään luokseni päässyt. Vuokraisäntäni tukki reiän polyuretaanilla ja kaakelin palasilla.
Muutama yö meni kuunnellessa sitä, kuinka tämä virkeä kaveri yritti uudelleen purra tietä kaverikseni mutta sitten luovutti. Tiedän kyllä, että kerrotaan, kuinka rotat syövät itsensä läpi teräsbetonin mutta tämä kaveri ei ole sitä tehnyt. Juoksee kyllä aina iltaisin asunnon välipohjissa ja pelaa varmaan fudista, sillä sen verran kova meteli lähtee. En siis asunnossani tappajaksi tarvinnut meitsin ryhtyä. Minulla on kyllä aina muutama suklaapala jätettynä asuntoni lattialle ja syömättä ne on olleet. Siitä siis tiedän, että vierasta ei ole käynyt.
Niin Villiin taas takas ja tietty. Tossa vieressä kun turri on silmät pyöreenä ihmetellyt niin olen kertonut tämä rottaepisodin. Närkästynyt on ilme, tai sitten taas kuvittelen.
Mutta jos kissat olis yhtä älyttömiä, kun ihmiset eli niillä olis joku 7-lehti tai vastaava, jota ne ”parturissa” lukis, niin silloin olisitte nähneet otsikon ”minut jätettiin 14 vuoden jälkeen ja isäntäni muutti Tbilisiin yhdessä georgialaisen rotan kanssa –Terveyteni meni".
No pari numeroa siitä etiäpäin olisi etusivulla ”Villi löysi uuden”, niin ja liian hempeä pussauskuva Villistä ja Marista. Näin se menisi. Ehkä välinumerossa olisi ollut tarina ”Villi tarttui pulloon”. Ei se pois, fiksuja ovat kissat ja muutkin eläimet, speediä on tarpeeksi omasta takaa.
Että näin. Viikonloppua!
ps. Tänään tapahtui mielenkiintoista mutta vasta maanantaina enemmän.
Talvea ehkä odotellessa kuva menneen talven lumista eli Villi sankarikissa nietoksissa."
Tekstit
