Kampfkatze eli 18-vuotias Villi

Kuten lienee jo muutaman kerran täällä mainittu, niin Villi täyttää tänä vuonna 18 vuotta. Koska tarkasta syntymäajasta ei pikkuseina löydetylle ole tietoa, niin juhlaa on vietetty näin touko-kesäkuussa (viime vuonna mm. kauko-ohjattavan hiiren voimin).

Lähetin Villille täältä Sveitsistä lahjaksi hieman herkkuja sekä tekaisin onnittelukortin, johon taustaidea on lainattu paikallisesta ravintolasta nähdystä kyltistä:


Kortti on Karrilta saamieni tietojen mukaan jo päässyt perille. 18-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna kuulemma kesäkuussa, eli hyvää synttärihumua sinne vaan!

Minä en palaa täältä Sveitsistä Torkkelinmäelle kuin muutamaksi päiväksi (ja ne päivät olenkin luvannut viettää osittain myös Villin kanssa). Kesä-heinäkuun taitteessa osoitteeni vaihtuu Viiskulmaan. 

Tosin tietysti olen aina valmis majailemaan Torkkelilla ja pitämään Villistä huolta silloin, kun Karri joutuu reissaamaan muualle. 

Uusi asunto mahdollistaa sen, että voin väliaikaisesti majoittaa myös muita kissoja. Kaksioon mahtuu minun ja miehen lisäksi välillä vallan mainiosti nelijalkainen tai miksei kaksikin. 

Eli jos joku tarvitsee pidempiaikaistakin kissamajoittajaa, niin olen käytettävissä! Omaa lemmikkiä ei nimittäin ole tarkoitus hankkia. 

Jättipääsiäisnurmi

Karrin ja Villin terveiset muhkean pääsiäisruohon keskeltä:

"Tervehdys eli Mau ja Miu, pääsiäisen kunniaksi väsäsimme taas kunnon rairuohon. Kunnon ruohon, siis ei mitään ruohohista. Pari neliötä ja eikä pelkkää rairuohoa vaan myös ohraa ja niittynurmikaa. Tänään se otettiin käyttöön eli syötäväksi.

Kyllä Villi oli jo nelisen päivää haikeana mouruten huudellut, että eikö jo nurmelle pääse mutta minä vaan toppuuttelin, että ootellaan. Villi tietysti piti minua pikkutärkeänä ja tylsänä nurmipoliisina: ei saa astuu nurmikolle ei. No nyt saa.

Yhdessä kuvassa Villi intoutui hassuttelemaan pupukorvilla. Melkoisen huumorintajuinen veijari vieläkin vaikka ensi kuussa tulee se 18 vee jo täyteen.

Minäkin olin nurmeen oikein tyytyväinen ja varsinkin sen elävään koristuksen. Minullahan olisi kukkaro huvennut tyhjäksi jos olisin tommoselle nurmikolle joutunut ostamaan vaikka tiimarin pääsiäistipukoristeita. En joutunut: lihaa ja verta ja tunnetta on tämä pääsiäispupukissa."

Hakkeri lepuuttaa

Ulkona tuulee ja lumi lentää: Villi kyllä vonkuu pihalle, mutta kun nenässä tuntuu viimaa ja mahdollinen pyry, niin valinta kallistuu olosuhteiltaan tasaiseen sisätilaan.

Ja kyllähän tietokone lämmittää kivasti.

Kissanpäivät mainoskissalla

Sampo-pankin Kissanpäivät-mainoskampanjaan on näköjään otettu Villin kuva, ihan ilmettä myöten!

Poliisikissat saisivat roistonkin herkistymään

Markus Kajo toivoo blogitekstissään, että poliisikoirien tilalle tulisi poliisikissoja. Onneksi Villi on jo kissojen eläkeiässä, niin ei pistetä kattia hommiin. Ja Villi voisi olla vähän hankala poliisi, jopa ärhenteleväinen. Epäilemättä tietysti todella tyylikäs, jos pukisi päälleen poliisivermeet.

"Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!

Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

Ja kaikki kissan ansioa!"

Näin rapsutellaan kissaa

Nyt on saatavilla toimiva kissanrapsutusohjeistus, joka toimii Villinkin kohdalla eli siis Oatmealin sarjakuva.

Noinhan se menee: Villi päättää, milloin on oikea rapsutushetki, ja sen silmistä voi päätellä paljon: onneksi varsin usein empatiaa murhan sijaan!

Nyt Villi taas tunki itsensä tähän tietokoneen viereen, joten on siirrettävä vasen käteni hyötykäyttöön näppäimistöltä eli rapsutukseen...

Äijät

Eilen avattiin takapihan kesäkautta. Paikalle saapuivat tietysti myös Karri ja Villi.

Nyt Villi sitten majaileekin täällä minun luonani eli oleskelee kohtuullisen usein takapihalla. Ei sentään koko ajan niin ärhäkkänä kuin kuvassa.

Kissavideota toisensa perään

Villi jatkaa edelleen elämää Karrin luona, joten minun on tyydyttävä internetin kissatarjontaan. Eilen törmäsin KittehRouletteen: siellä voi toljottaa kissavideota toisensa perään ja hypätä kesken seuraavaan, jos jostain syystä ei juuri tämä katti innosta.

Ja onhan ne niin suloisia, iih!

Eläimellinen elämä toki jatkuu muutenkin. Tänään olen mukana Eläinten vallankumous -otsikolla kulkevassa keskustelussa TV 2:lla alkaen klo 21. Omista ajatuksistani ohjelmaan liittyen lisää Kulutusjuhlassa.

Villin kuulumisia kerrotaan varmaan taas pian: olen luvannut käydä hoitamassa katin harjauksen lähipäivinä.

Kissat pyörittävät maailmaa

Hyssen ja Flipin blogista paljastui, että internetiä pyörittävät tietysti kissat:

Viime viikolla Hesarissa oli ilmoitus, joka saa tietysti harkitsemaan, miten pitäisi Villiä onnitella vuosien karttuessa, sillä seuraavaksihan elukka täyttää jo 17 vuotta (kiitos Ollille tämän havaitsemisesta):

Villihän on taas viettänyt aikaa Karrin luona. Ilmeisesti äijät ovat viihtyneet hyvin keskenään talven nietosten keskellä.

Huomenna minä käyn moikkaamassa kattia eli ulkoiluttamassa karvaläjää. Taidanpa viedä mukanani ruohoa eli popcorn-jyvistä kasvattamiani maissinversoja.

Ulos! Nyt heti!

Villi palasi eilen "lomaltaan" eli Karrin hyvästä ja laadukkasta hoivasta.

Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet: katti haluaisi pois eli ulos, mutta kun ikkuna ei anna tassuhakkaajalle periksi.

Ja täällä asuu tyhmä ihminen, joka ei palvele lemmikkiä niin kuin lemmikki haluaisi...

Mitäköhän kissan päässä liikkuu?

Pari bongausta netin kissameiningeistä eli Simon's Cat ja Snow Business:

Lisäksi linkkaus Helvetin hyvin menee -sarjakuvablogiin ja kuvaan "Mitäköhän kissan päässä liikkuu?" Tätähän tulee usein mietittyä ja Solja on tehnyt kyllä tyylikkään kuvan. (Kiitos linkistä toveri Ulkokalliolaiselle!)

Yhteishuoltajuutta ja unennäköä

Karri on nyt siis lomalla ja haki tänään Villin omaan asuntoonsa. Näin se kissan yhteishuoltajuus kätevästi toimii!

Mutta koska olen nyt yksin, niin pitihän sitä sentään kaivella jokin aika sitten kuvattu videopätkä, jossa herran tassut ja viikset nykivät unessa. Harmi, kun ei voi tietää, millaisia unia Villi näkee.

Kahden vuoden kasvattaja ja kasvatettu

Tasan kaksi vuotta sitten Villi suostui ensimmäistä kertaa kehräämään minulle ja ottamaan vastaan rapsutuksiani. Kyseessä on siis ns. suuri leppymisen vuosipäivä, jota tietysti pitää juhlistaa.

Karri, kissan omistajana, toivoi, että saataisiin ns. vuoden kasvattaja -kuva (esimerkkinä mm. tämä otos). Pitihän se siis ottaa. Kasvatettu ei näytä kyllä kovin onnelliselta, mutta sitäkin kasvaneemmalta.

Kuten Karri kirjoitti kuvan nähtyään:

"Hei, oikein hyvä kuva. Raikas ja staatisen dynaaminen. Kuva välittää oikeaa elämisen riemua ja luo myös viitteitä paremmasta huomispäivästä. Pienenä miinuksena Villin hännänkaari: se olisi kuvassa voinut olla, ainakin hieman, ylöspäin suuntautuva. Tämä olisi osaltaan voinut luoda uskoa maamme elinkeinoelämän piristymiseen. Siis, vaikkapa pörssin vaihdon nopeaan vilkastumiseen ja osakemarkkinoiden huomattavaan kasvuun ja jopa siihen, meille niin tärkeään, maailmanlaajuiseen loputtomaan kasvuun. Jeh, valtavalta näyttää kolli kuvassa. Joku kissaeläintutkija kun ton näkee niin haluu Villistä heti DNA-näytteet, eihän tommonen rötkö voi olla mikään kotikissa."

Ja mitään tällaista Villin roikottelua en olisi silloin katin kanssa yhteenmuuttaessani edes uskaltanut harkita. Enkä tietysti suosittele kenellekään vieraalle edes yritystä Villin nostamiseksi syliin, sillä lopputulos on todennäköisesti ihmisen mielestä jotain muuta kuin hän toivoi.

Karri lupaili tuovansa meille tänään kuohuviiniä, niin päästään kilistelemään tälle päivälle: aikoinaanhan Karrille oli iso helpotus, että Villi hyväksyi minut ruokkijakseen ja rapsuttajakseen.

Rahojeni vartija

Jotenkin tuli fiilis, että Villin mielestä rahankäyttöni vaatii hieman ulkopuolisen puuttumista. Sen verran tiukka oli ote lompakostani, kun olin sen sängylle jättänyt.

Tai sitten katti yritti ottaa haltuunsa Visa-korttini, jotta pääsisi nettikauppoihin ostelemaan kissanminttua ja muuta kivaa.

Lakki, joka viehättää kissaa

Parina aamuna Villin huomio on varsin pitkäksi aikaa kiinnittynyt lakkiini. Ostin päähineen taannoin kirpputorilta, ja ilmeisesti siinä on jokin haju, joka kovasti viehättää kissaa. Eli Viltsu hinkkaa itseään lakkia vasten antaumuksella.

Ja tästä on tietysti videotakin:

Kissat ja koirat eli Vladimir ja Hero

Video Vladimir Punikki-kissan ja Hero-koiran yhteiselosta ja etenkin Vladimirin loppukohdan "viaton" katse lämmitti mieltä. Villihän ei toki koiriin suhtautuisi näin lempeästi!

Ei tässä todellakaan olla mikään herkkä prinsessa!

Villi, kuten useimmat tietämäni kissat, voivat nukahdella mihin vaan. Olipa alla mitä hyvänsä.

Tässä muutama näyte viimeisen viikon ajalta:

Koska minulla lojuu usein kirjoja sängyllä, on loogista, että Villi menee nukkumaan juuri niiden päälle, vaikka muu sänky olisi täysin vapaana.

Ikkunalauta on suosikkipaikkoja. Siitä huolimatta, että olin jättänyt sisäänloikkiessani varvassandaalit samaan tilaan.

Pöydällä lojuu kaikenlaista kamaa. Tällä kertaa kissan vasemmalla puolella näkyvät sakset ja oikealla aurinkolasit, joiden päälle Villi ei kuitenkaan ole kehoaan asettanut. Onneksi. Usein myös kännykkä joutuu Villin alle ja itse sitten etsin sitä aikani, ennen kuin tajuan kurkkia karvaläjän alle.

Hännän alustaksi on päätynyt "Läski syö miestä" -kirja (Janne Jääskeläisen kirjoittama, sain sen häneltä, mutta Villillähän ei ole tarvetta kilojen sulatteluun).

Sitruunakissanminttu maistui, vaikka kissat ei sitä muka syö

Päätin laajentaa takapihaviljelyäni, ja Veloena lupasi minulle sitruunakissanminttua. Se onkuulemma kuivattuna hyvää teessä.

Kysyin, maistuuko kasvi kissoille, ja Veloena vastasi, että ei hänen kokemustensa mukaan eli yksikään kissa ei ole sitä syönyt, vaikka on kiinnostuneena haistellut.

Villi, vanha kissanminttudeeku, ei antanut sitruuanaisen aromin häiritä, vaan ryhtyi popsimaan kasvia parempiin suihin ennen kuin ehdin sitä istuttaa yhtään mihinkään.

Tämän jälkeen sitten makoilimme nurmikolla. Naapuri tuli hakemaan kuivumassa olleita pyykkejään pois ja kysyi, olenko huumannut kissan jollakin, kun se oli niin rentona eikä suuremmin reagoinut naapuriinkaan, vaikka tavallisesti vieraammat ihmiset saavat katin varautuneemmaksi.

Jotta sellaiset kesäpöllyt täällä sitruunakissanmintusta!

Remonttiapulainen

Perjantaina ryhdyttiin Karrin kanssa remontoimaan asuntoa: seinien maalausta ja lattian hionta. Remontin myötä piti asunto tyhjentää, ja samalla tietysti Villillä oli vähän erilainen viikonloppu.

Ensinnäkin takapihalle ilmestyi outo tavaraläjä, joka tietysti kiinnosti kissaa.



Villi sai tietysti olla paljon ulkona ja osallistui remontissa erityisesti kahvihetkiin ja taukoihin, kuten kuka tahansa ahkera apulainen.



Kun remontti oli jo valmis, kannoin tavaroitani sisään. Sängyllä oli tämän vuoksi muovilaatikko, jonka kissaherra havaitsi juuri sopivaksi paikaksi itselleen.



Edes laatikon epämiehekäs väri ei häirinnyt kollin unia.

Eläinkunnan komeat serkukset

Tiede-lehden kannessa oli gebardi ja tieto, että se juoksee 104 km/h.

Villihän ei nopeusennätyksiä tavoittele, vaikka selvää yhdennäköisyyttä serkkuun on havaittavissa.