Pääasiallisesti leväten

Syksy on jo melkein käännähtänyt talveksi, mutta julkaistaan nyt tällainen syyskuva viikon takaa:

Jossain on varmasti virallisia tietoja siitä, miten paljon kissat nukkuvat. Iäkkäämpi katti luultavasti nukkuu vielä enemmän.

Ainakin Villille lepo maistuu kadehdittavan hyvin. Tässä tiiraillaan vielä vähän ennen nukahtamista:

Ja sitten vaivutaan katselemaan unia. Eikä näytä edes niskat menevät jumiin, vaikka asennot ovat ihmissilmiin kovin epäergonomisia...

Unissaan Villi usein hieman äännähtelee ja tassutkin voi vipattaa. Mutta välillä sitten vain maataan syvän rauhaisassa, tyynessä unessa.

Pienviljelijät

Karri rakensi pyynnöstäni takapihalle viljelylaatikon. Siemenet ovat jopa itäneet, eli mm. salaatteja, retiisejä ja pinaatti puskee pinnalle.

Villiä moinen puuhastelu ei suuremmin kiinnosta, mutta kyllä katti sentään vilkaisi laariin.

Sitten työnjohto asettui parin metrin päähän aurinkoon lepäilemään ja putsaamaan itseään raskaan urakan jäljiltä.

Kasvohoitaja

Villi on siis taas saanut olla herra omassa talossaan. Siihen sisältyy myös tyypillisesti aamumakailu päälläni, eli tämän kuvan olen napannut kännykällä siinä vaiheessa, kun katti lekottelee rintakehäni päällä rapsuteltavana. Tietysti varsin kehrääväisenä.

Tassut eksyvät välillä myös naamalleni: oletan, että Villi haluaa elvyttää naamani ihon pintaverenkiertoa, jotta ihoni pysyisi pidempään siloisena. Kissojen karvapeite on kyllä sikäli kätevä, etteivät ihon ikääntymisen merkit näy mihinkään.

Tänään Villi taas siirtyy Karrin luokse. Siellä mm. kasvatellaan enemmän viherkasveja kuin täällä, mutta onneksi Villi on hiekkalaatikkouskollinen, joten mitään sellaista, kuin Jupun sarjiksessa Kissan omistaminen ja kaiken muun turhuus, ei Villin kanssa pääse käymään.

Hoivaten

Pari päivää sitten Karrin ja Villin piti tulla luokseni käymään: Karrille kahvia, Villille rapsutuksia. Karri saapui kuitenkin yksin, sillä Katti ei ollutkaan halunnut lähteä ulos, vaan oli tavallista apeamman oloinen eli pientä sairastamista epäiltiin.

Eilen Karri sitten pyysi minut kylään: Villi oli köhinyt pitkin päivää ja muutenkin ottanut hyvin rauhallisesti.

Tavoite siis oli, että minä kuulisin Villin köhimisen ja voisin ottaa kantaa siihen, miten sairas katti mahtaa olla. Mutta parin tunnin vierailuni aikana kissa ei kuitenkaan yskäissyt kertaakaan, vaan vain kehräili (tavallista kovaäänistä "rukkiaan" hiljaisemmin tosin). Eikä Villi muutenkaan vaikuttanut totaalisen sairaalta, vaan liikuskeli lähellämme ja sitten välillä lepäili omissa oloissaan, kuten normaalisti.

Mutta ehkä siis pientä flunssaa karvapallolla. Tai sitten vain psykosomaattista oireilua ja naisen rapsutuksen kaipausta!

Yhteishuoltajuutta ja unennäköä

Karri on nyt siis lomalla ja haki tänään Villin omaan asuntoonsa. Näin se kissan yhteishuoltajuus kätevästi toimii!

Mutta koska olen nyt yksin, niin pitihän sitä sentään kaivella jokin aika sitten kuvattu videopätkä, jossa herran tassut ja viikset nykivät unessa. Harmi, kun ei voi tietää, millaisia unia Villi näkee.

Rahojeni vartija

Jotenkin tuli fiilis, että Villin mielestä rahankäyttöni vaatii hieman ulkopuolisen puuttumista. Sen verran tiukka oli ote lompakostani, kun olin sen sängylle jättänyt.

Tai sitten katti yritti ottaa haltuunsa Visa-korttini, jotta pääsisi nettikauppoihin ostelemaan kissanminttua ja muuta kivaa.

Talven saapumista

Villihän ei tunnetusti tykkää tassujensa kastumisesta ja kylmenemisestä. Niinpä kissaherra ei vaikuttanut mitenkään erityisen innostuneelta lumiseksi muuttuneesta takapihasta. Vaikka karvapeitteen vuoksi voisi toki kuvitella, että ei edes palelisi.

Eräät eläinlajit viettävät talven nukkuen. Jotkut eläimet, kuten nämä kissat, tuntuvat nukkuvat merkittävän osan elämästään. Myönnän, että välillä käy kateeksi tuo toisen löysä olemus ja haukottelut...

Kaksi vuotta yhteiselämää

Tasan kaksi vuotta sitten Karri lähti Georgiaan ja minä muutin asumaan Villin kanssa. Niin se aika vain kuluu!

Karri tänään totesi sähköpostissaan minulle:

"Mieltäni kyllä pahasti lähtiessä rassasi miten tuo yhteiselosi lähtee, hieman erikoisen kissan, kaverina soljumaan. Paremmin kuin hyvin lopulta lähti.

Noin nopeasti muuten summailin, että olet ollut Villin kanssa noin 12 % sen elämänajasta. Aika paljon. Onnittelut yhteiselosta."

Mikäs tässä on ollut ollessa! Ja blogikin on siis toiminut jo yli kaksi vuotta. Ensi kuussa sitten

voidaan juhlia kaksivuotisleppymispäivää eli sitä hetkeä, kun Villi antoi minun rapsuttaa ja silittää. Ensimmäinen kuukausihan oli meillä kuitenkin hieman vaikea...

Nykyisinhän katti elää minun ja Karrin yhteishuoltajuudessa, koska Karrikin on enemmän Suomessa eli voi pitää Villistä huolta silloin, kun minä en ehdi tai olen reissussa. Ylempi kuva

onkin Karrin asunnolta eli siinä Villi makailee suosikkiasemaan päässeellä matolla.

Ja alempi kuva sitten takapihalta.

Ei tässä todellakaan olla mikään herkkä prinsessa!

Villi, kuten useimmat tietämäni kissat, voivat nukahdella mihin vaan. Olipa alla mitä hyvänsä.

Tässä muutama näyte viimeisen viikon ajalta:

Koska minulla lojuu usein kirjoja sängyllä, on loogista, että Villi menee nukkumaan juuri niiden päälle, vaikka muu sänky olisi täysin vapaana.

Ikkunalauta on suosikkipaikkoja. Siitä huolimatta, että olin jättänyt sisäänloikkiessani varvassandaalit samaan tilaan.

Pöydällä lojuu kaikenlaista kamaa. Tällä kertaa kissan vasemmalla puolella näkyvät sakset ja oikealla aurinkolasit, joiden päälle Villi ei kuitenkaan ole kehoaan asettanut. Onneksi. Usein myös kännykkä joutuu Villin alle ja itse sitten etsin sitä aikani, ennen kuin tajuan kurkkia karvaläjän alle.

Hännän alustaksi on päätynyt "Läski syö miestä" -kirja (Janne Jääskeläisen kirjoittama, sain sen häneltä, mutta Villillähän ei ole tarvetta kilojen sulatteluun).

Kevätelo ja väsymys

Eilen takapihalle tuli useampi kaverini fillareineen. Ja Villi pyöri porukoissa mukana: on se sen verran sosiaalinen elukka, että haluaa olla seuraamassa, mitä ne ihmiset puuhaa. Vaikka ei sitten suostukaan noin vain rapsuteltavaksi ja on vieraita ihmisiä kohtaan enemmän kuin nuiva. 

Eilinen ulkoilma-aktiivisuus näkyy tänään niin, että minua ei herätetty kovinkaan aikaisin ja Viltsulle taitaa nyt muutenkin uni maistua. 

Kuva on tosin jo muutaman päivän takaa, mutta levossa siis edelleen. 

Nostan tähän vielä lainauksen isäntä-Karrin edelliseen tekstiin jättämästä kommentista: 

"Sen lisään tuohon Marin tarinaan, että oli tosiaan mukava taas viettää muutama kokopäivä Villin kanssa. Olisi tietysti ollut mahdollista, että olisin käynyt vain ruokkimassa kissaa, mutta halusin kokea erityisesti aamut Villin kanssa. Mari onkin tarinoissaan aiemmin kertonut kuinka Villi on mestari muuttamaan tuon pahankin päivän aamun valoisaksi. Villin aamuenergia on mahtava eli hyppäys sänkyyn ja hurinaherätys ja siitä muutaman hetken kuluttua alkaakin jo ulosvonkaus. "

Nenä kiinni ikkunassa

Joulua on vietetty Villin kanssa rauhallisesti: syöty hyvin, nukuttu, ulkoiltu, rapsuteltu, kehrätty. Eli ei nyt järin suuresti poikkea muusta elämästä.

Ja tietysti herra tarkkailee takapihaansa, tosin välillä keskittyminen hieman herpaantuu, kun uni valtaa mielen:



Tältä tilanne näyttää ihmissilmiin, eli ei voi tietää, ollaanko silmät auki vai ei:



Ja välillä ne silmät todellakin ovat raollaan (etenkin, kun joku tulee häiritsemään lepoa sen kameran kanssa...):

Ja psst, jos et vielä ole lukenut Karrin kirjoitusta hänen unestaan edellisen tekstin kommenttiosastolla, niin kannattaa vilkaista nyt :)

Leppyyntymisen vuosipäivä

Villin isäntä muistutteli viestillä, että tänään on tasan vuosi siitä, kun kissa päätti hyväksyä minut ja suostui tulemaan vapaaehtoisesti lähelle ja jopa kehräämään. 

Onhan tässä vuodessa tapahtunut melkoinen muutos. Nyt on vaikea enää muistaa aikaa, jolloin katti ei tunkenut itseään tietokoneen päälle, hypännyt iltaisin viereen rapsuteltavaksi ja taas aamulla uudelleen. Tai ettei Villiä voinut noin vain nostaa, vaan piti aina varautua siihen, että omaan nahkaan tulee kynttä ja puremaa. 

Nyt, kun välit ovat niin hyvät, lämpimät, lempeät ja muutenkin hempeät, on helppo sanoa, että on se vaan suloinen eläin!

Suunnitteleeko Villi murhaamistani?

How to tell if your cat is plotting to kill you -sivuston (via Linko) perusteella näyttäisi siltä, että Villi selkeästi suunnittelee verenhimoisia toimia. 

Villihän täyttää mm. seuraavat merkit: ruohon oksentaminen, nukkuminen läppärin päällä, käpälöintini silloin kun olen unessa ja piiloutuminen varjoisiin paikkoihin minua varjostamaan...

Ja tässä peto kerää voimiaan tai laatii suunnitelmia pöydällä makaillen: 

 

Kissa kassissa

Monet kissathan tunkevat itseään mielellään ahtaisiin laatikoihin tai kasseihin. Niin Villikin toisinaan: jätin sängylle kookkaan muovikassin ja katin piti päästä kokeilemaan, miltä tuntuu olla muovin keskellä. 

Taas levätään

Sängyn päällä on keltainen huopani, jonka päälle Villi usein näyttää mielellään kietoutuvan. Ilmeisesti tuo villa on mukavan lämpöinen makuualusta.

Ja niinhän tuo kolli taas näyttää hurmaavalta, vaikka makuuasentojen ergonomisuus välillä ihmistä ihmetyttää. 

Selinmakuu

Villillä on tietysti muutama lempipaikka makoiluun. Yksi näistä on tuo nurkkapaikka kaapinoven edessä. Siinä sitten voi retkottaa rentona mitä erilaisimmissa asennoissa.