Tänään Viltsu otti mielettömän harppauksen suhtautumisessaan minuun. Katti oli pihalla ja siirtyi sitten normaalisti siltaa pitkin sisään. Minä tulin oven kautta, ja Viltsu asteli luokseni, poikkeuksellisesti ihan jalkoihini, ja siinä oli sen oloisena, että näytti hiukkasen rapsutusta kaipaavalta. Ja niin se sitten kävi: Viltsu antoi minun rapsuttaa huolella ja pitkään, ja kehräys vain kuului.
Tätä hellittelyvaihetta jatkui niin pitkään, että sitä sai ikuistettua videollekin. Viltsu siis tuli vielä viereeni kiehnäämään, kun istuin pöydän ääressä ja juttelin tätä herkkää yhteiseloamme todistaneen toverittaren kanssa. (Joka ei ollut uskoa tapahtumaa sen perusteella, mitä Villistä oli kuullut, mutta en sitä ollut minäkään uskoa).
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
3 kommenttia:
Nonni! Tämähän kävi odotettua nopeammin. Onnea ystävyydelle!
Helluunen ja lutuunen katti!
Sehän kehrää kuin Killi aamuisin onnessaan, kun porukat viimein heräävät aamiaista tarjoamaan. Onnea ja iloa kaveruudelle
t. emäntä ja Killi.
EEEEEheee! Kehräyskin kuuluu! Lullukka! Voi mikä "villi" meil on nyt tässä! Tsihii! :-)
Lähetä kommentti