maanantai 26. tammikuuta 2009

Kissamaista esineistöä

Tänään Villiä kävi moikkaamassa pari ihailijaa (ja blogin lukijoiksi tunnustautuvaa). Villi oli tapansa mukaan hieman nyrpeä ja heilautti tassuaan heti, kun vieraiden silittelyt ylittivät sietokyvyn. Eli varsin nopeasti.

Mutta siitäkin huolimatta vierailijat jaksoivat kehua kollin komeutta ja itseriittoista olemusta, kuten tietysti asiaan kuuluu.

- - -

Villikissa haastoi jokin aika sitten paljastamaan kissa-aiheisia esineitä. Vaikka kuinka kaivelin, niin kovin montaa ei löytynyt. Ja puuttumaan jäi kissa-aiheinen piparkakkumuotti, jota ei muistanut laatikoista tonkia, mutta näköjään Mustan ja Harmaan kotoa löytyy samanlainen.


Puinen kissapinssi:

Magneetti jääkaapissa (Karrin):



Vessan seinällä oleva kehystetty kortti:



Seinällä roikkuva koriste:


Tämä nyt ei ole kissa, mutta melkein eli tuliaisena saatu marsipaanileijona Unkarista:




lauantai 24. tammikuuta 2009

Kissa, tuo uskollinen toveri

Ja uutta videota perään. Tällä kertaa tosin minä luen ääneen Jerome K. Jeromen kirjasta Joutilaita mietteitä pätkän, joka osuvasti käsittelee kissan olemusta. Villi ei nyt erityisellä hartaudella kuuntele, mutta on muuten mielellään rapsuteltavan. 

Video päättyy aika äkkinäisesti, koska Villi tassutti näppäimistön päälle ja sulki näin nauhoituksen. 

Teos on alunperin kirjoitettu vuonna 1886.


perjantai 23. tammikuuta 2009

Itsensä arkistoiva kissa

Karri tyhjensi arkistokaapin alimman hyllyn. Ja Villi huomasi, että on koettanut tilaisuus saada itselle sopiva piilopaikka:

keskiviikko 21. tammikuuta 2009

Työnteon kaari

Olen tähän törmännyt joskus, mutta nyt törmäsin uudelleen ja pakko tietysti laittaa tänne. 

Eli Isäntä-Karrille, joka menee uusiin hommiin: miten työnteon kaari menee kissamaisella musiikkityylillä?

lauantai 17. tammikuuta 2009

Nörtit

Villin kanssa olemme taas tänään viettäneet aikaa tietokoneen äärellä. Eli päivän kuvat:







keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Yhteiselo jatkuu hamaan tulevaisuuteen

Tuolla Marinadi-blogin puolella jo asiaa mainostinkin, mutta tiedotus myös tänne: minä ja Villi jatkamme yhteiseloamme, vaikka Karrin Georgian-pesti päättyykin. Ja se on kivaa!

Karri nimittäin aloittaa tehtävässä, joka vie häntä usein toiseen maahan. Tämän vuoksi sovimme, että minä asustelen Villin kanssa tutussa paikassa ja kannan päähoitovastuun. Karri vuokraa asunnon tuosta ihan läheltä niitä aikoja varten, kun hän on Suomessa. Minun kannaltani tämä on tietysti hieno juttu: saan jatkaa asumista täällä ja edelleen rapsutella Villiä usein. 

Eli siis myös tämä blogi jatkuu. 

Villillä on tapana tulla aamuisin sänkyyn, kun havaitsee minun heränneen (välillä myös ennen kuin olen herännyt...). Usein katti tulee rintani päälle silitettäväksi, kehrää kuuluvasti ja sylkeäkin voi tipahdella naamalleni. Kuva on laadullisesti vähän heikko (aamulla on hämärää eikä MacBookin kamera mitenkään ihmeellinen), mutta eiköhän siitä tilanne selviä. 



maanantai 12. tammikuuta 2009

Villi ja ihmisvieraat

Lauantaina Villi sai ihailijoita kylään. Siis Satujattaren ja Zihmisen. Satujattaren blogissa on raporttia ja kuva, tässä vielä toinen hänen ottamansa kuva sylikissahetkestä:



Villihän ei kyllä osaa olla kovin kohtelias vieraita kohtaan. Yksi vieras ihminen menee vielä varsin mainiosta, mutta kun joukko kasvaa, niin kasvaa myös kissan hermostuneisuus. 

Vieraiden yritykset rapsutteluun päättyvät kovin helposti siihen, että Villi tempaisee esiin kynnet ja nappaa tarvittaessa kiinni myös purukalustollaan (ei toki mitään raatelumeininkiä, mutta sen verran napakka ote, että turha kuvitella katin olevan lempeän suloinen olento...) 

Ja Villi kuuluu edelleen niihin kissoihin, jotka tulevat itse ihmisen lähelle sitten, kun kokevat olevansa siihen valmiit. Silloin vieraatkin saavat rapsuttaa ja voivat kokea jopa Villin puskemista omaa naamaansa vasten. Mutta siis ajan kanssa ja rauhallisissa olosuhteissa. 

Jupun blogissa on muuten kissasarjakuva etenkin kaikille niille, jotka miettivät, että jospa sitä toisen tai kolmannen katin ottaisi vaikka eläinsuojeluyhdistyksestä...

torstai 8. tammikuuta 2009

Pienen pennun puolesta

Pakkohan tähän oli pienesti omia roposiaan laittaa, kun Perditan jengissä aiheesta kirjoitettiin ja Mustan ja Harmaan Zihminen vielä viestittelikin: 
"Outi ystävältäni tuli apua pyytävä viesti.
Tänään on huostaanotettu huonoista oloista n. 13-viikkoinen kissanpentu, jolta jouduttiin poistamaan vasen silmä kokonaan. Pyydämmekin nöyrimmästi apuanne pennun eläinlääkärikuluihin, jo 5-10 eurolla autat paljon. Jos haluatte auttaa voitte laittaa lahjoitukset suoraan Outin tilille 410828-411554, tilinomistaja Outi Suikkanen, viestiksi kissan pelastus.

Ketkä tekevät lahjoituksia laittakaa sitten sähköpostiosoitteenne Outille tekstiviestillä numeroon 050-3081098. Jokaiselle lahjoittajalle lähetetään sitten pikkupojasta kuva ja kuittikopio ell laskusta."

Onhan Villikin aikoinaan löydetty huonossa kunnossa, joten hiukkasen voi auttaa muitakin kissanpoikasia elämässään pidemmälle. Ja Villistäkin kasvoi hieno ja hyvinvoiva, hetkittäin jopa varsinainen sylikissa. 

maanantai 5. tammikuuta 2009

Kultakissa ja kultasydäminen kissan isäntä

Mikään tavara ei tietysti voita sitä fiilistä, joka on syntynyt siitä, miten Villi on hyväksynyt minut elämäänsä ja kotiinsa. Jaksan edelleen ihmetellä, miten hienoa on ansaita epäilevän eläimen luottamus.

Mutta kieltämättä kovasti sykähdytti ja mielettömästi ilahdutti Karrin minulle tänään tuoma "kissankesyttäjäpokaali": pieni kultainen georgialainen kissaeläin. Upea pieni esine! 

Tosin taitaa olla niin, että myös Karrin oma sydän on kultaa, sen verran sympaattinen henkilö Villin isäntä on...



Kuurankukkakissa

Pakkanen on pitänyt Torkkelinmäkeä otteessaan jo monta päivää. Mutta sisällä on lämmintä! Ja onhan Villin turkki niin paksu, ettei kattia tunnu pakkaken edes suuremmin kylmettävän ulkoilureissuilla. Lunta ei ole, joten tassut pysyvät kuivina.

Lisäiloa päiviin on tietysti tuonut se, että Isäntä on Suomessa ja piipahtelee rapsuttelemassa kollia välillä. 

Kuva jatkaa sarjaa "Kissa ikkunalla". Se nyt vaan sattuu olemaan se paikka, josta Villistä on helpoin ottaa kuvia.