sunnuntai 28. joulukuuta 2008

On niin helppoo olla hyvännäköinen

Eilen taas tuli vastustamaton halu ottaa Villistä naamalähikuvia, kun se nyt vaan on niin komea. Tähän yhteen kuvaan silmät sattuivat myös tuolla tavalla suloisesti viirulleen. 




Ja tässä sivuprofiilissa näkyy myös viiksikarva, joka on vielä enemmän eteenpäin kaarellaan kuin muut.

Talvinen rintakarvarehotus vain vahvistaa komean kollin äijämäistä olemusta.



torstai 25. joulukuuta 2008

Nenä kiinni ikkunassa

Joulua on vietetty Villin kanssa rauhallisesti: syöty hyvin, nukuttu, ulkoiltu, rapsuteltu, kehrätty. Eli ei nyt järin suuresti poikkea muusta elämästä.

Ja tietysti herra tarkkailee takapihaansa, tosin välillä keskittyminen hieman herpaantuu, kun uni valtaa mielen:



Tältä tilanne näyttää ihmissilmiin, eli ei voi tietää, ollaanko silmät auki vai ei:



Ja välillä ne silmät todellakin ovat raollaan (etenkin, kun joku tulee häiritsemään lepoa sen kameran kanssa...):



Ja psst, jos et vielä ole lukenut Karrin kirjoitusta hänen unestaan edellisen tekstin kommenttiosastolla, niin kannattaa vilkaista nyt :)

tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulun toivotukset

Villin kanssa toivomme kaikille ihastuttavan rentouttavaa, vatsantäyttävää ja rapsutuksiltaan riittävää joulunaikaa! 

Erityisesti tietysti terveiset Karrille Georgiaan, jossa kuulemma lunta on huomattavasti enemmän kuin täällä meidän takapihallamme.






perjantai 19. joulukuuta 2008

Käsiputsaus

Olin käsitellyt oliiveja ja muuta suolaista, joka ilmeisesti maistui myös Villille, sen verran innokkaasti kissa tuli nuolemaan käteni.

maanantai 15. joulukuuta 2008

Mediapersoona

Täällähän ei tapahdu juuri mitään erityistä: Villin päivät menevät aika rutiininomaisesti. Siksi blogikaan ei kovin aktiivisesti päivity. Ja kun päivätkin ovat harmaita, niin ei edes valokuvia juuri tule otettua, koska päivänvalon puuttuessa tilanne maailma näyttää ankealta.

Mutta silloin, kun minua parempia kuvaajia käy paikalla, niin katti helposti päätyy kuviin. Kuten nyt OP-Pohjola-ryhmän ammattilehdessä O&P:ssä, johon minua haastateltiin kuluttamisesta, netistä ja muusta vastaavasta. 

Ja tietysti kuvassa (jonka otti Rami Salle) nti Koistinen naputtaa tietokonetta ja ikkunalaudalla näkyy karvakasa, joka ei sen suuremmin vaivaudu poseeraamaan. 


Sitten vielä bonuksena pari kuvaa pihalta, taisin ottaa nämä joskus viikko sitten. 



torstai 4. joulukuuta 2008

Lakoton kissanhoitaja

Karri epäili tekstiviestitse tällä viikolla, osallistunko eläintenhoitajien lakkoon ja jääkö Villin ruokakuppi tyhjäksi. Vastaus kuultavissa videolla, kera kehräyksen!

maanantai 24. marraskuuta 2008

Talven haittapuoli

Ei käy kateeksi kissan osa: kun lumessa kahlailee, niin sopivasti nuoskaantuva massa tarttuu myös karvoihin. Villin takajalkojen tienoilla ja mahanalusessa oli ulkoilun jälkeen runsaasti pieniä lumipallosia (ja kuvassa niitä kaikki pallosia ei edes näy):

sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Talvi saapui takapihalle

Tämän kissan toiminta laatikon kanssa on jokseenkin hupaisaa: ei Villlistä ihan tuollaisia pätkiä laatikoiden kumpussa saa (eikä Villi myöskään ole noin pulska, vaan äijä on oikein sopivissa mitoissa!)

Kissojahan netissä tietysti vilisee. Yksi sivusto on omistettu niille karvapalloille, jotka näyttävät Adolf Hitlereiltä. Sivustolla luvataan, että myös Pissed Off Cats -sivut aukenevat pian.

Mutta mitäs tänne meille? Eipä ihmeempiä, tavattiin tuossa yksi aamu talon uusi koira nimeltä Nappi. Villi ei sentään sännännyt kimppuun tuosta noin, joten vältyimme ihmis- ja eläinvaurioilta eikä Nappi kenties saanut mitään pysyvämpiä traumoja.

Tänään Helsinkiin saapui lumimyräkkä. Avasin Villille ikkunan, mutta nopeasti katti päätteli, että sää on nyt sekä kylmä että muuten epämukava, joten herra ei tepastellut tuota ikkunalautaa pidemmälle. 



lauantai 15. marraskuuta 2008

Leppyyntymisen vuosipäivä

Villin isäntä muistutteli viestillä, että tänään on tasan vuosi siitä, kun kissa päätti hyväksyä minut ja suostui tulemaan vapaaehtoisesti lähelle ja jopa kehräämään. 

Onhan tässä vuodessa tapahtunut melkoinen muutos. Nyt on vaikea enää muistaa aikaa, jolloin katti ei tunkenut itseään tietokoneen päälle, hypännyt iltaisin viereen rapsuteltavaksi ja taas aamulla uudelleen. Tai ettei Villiä voinut noin vain nostaa, vaan piti aina varautua siihen, että omaan nahkaan tulee kynttä ja puremaa. 

Nyt, kun välit ovat niin hyvät, lämpimät, lempeät ja muutenkin hempeät, on helppo sanoa, että on se vaan suloinen eläin!



torstai 13. marraskuuta 2008

Suunnitteleeko Villi murhaamistani?

How to tell if your cat is plotting to kill you -sivuston (via Linko) perusteella näyttäisi siltä, että Villi selkeästi suunnittelee verenhimoisia toimia. 

Villihän täyttää mm. seuraavat merkit: ruohon oksentaminen, nukkuminen läppärin päällä, käpälöintini silloin kun olen unessa ja piiloutuminen varjoisiin paikkoihin minua varjostamaan...

Ja tässä peto kerää voimiaan tai laatii suunnitelmia pöydällä makaillen: 




 

perjantai 7. marraskuuta 2008

Tarkkaavaisena

Torkkelinmäen kunkku päivystää ikkunalla: näkee sekä pihalle että myös minun touhuiluni täällä sisätiloissa. Alla oleva ruskea tekstiili ei ole mikään pöytäliina tai muuten viehättävä sisustuselelementti, vaan pyyhe, johon Villin tassuja ulkoilun jäljiltä koetan märkinä putsailla... 


Villin isäntä teki pikavisiitin Suomeen ja piipahti tietysti kollia moikkaamassa. Tuliaisena Georgiasta saapui harmaa huovutettu hiiri, josta Villi ei tosin mitenkään hirveästi innostunut. Eihän tuo hiiri edes liiku tai vikise tai tuoksu kissanmintulle!



Ja sitten vielä syyspihan kuva:

maanantai 3. marraskuuta 2008

Nautinnollista kera harjan

Villi tykkää harjastaan niin paljon, että hieroskelee ihan itse siihen päätään. 





Kiitokset Rappiotädille tilanteen ikuistamisesta!

keskiviikko 29. lokakuuta 2008

Omakuva

Musta ja Harmaa ovat ilahduttaneet pissimällä sydämenmuotoisesti. Niinpä minäkin olen syynännyt Villin hiekkalaatikkoa ja odotellut taideteoksen syntymistä. Tänään se sitten koitti!


Tulkintani on se, että kyseessä on tietysti Villin omakuva. Ylväs istuma-asento, rinta rottingilla, valmiina päivän koitoksiin. 

Ehkä pitää kohta kimpassa Mustan ja Harmaan kanssa perustaa näyttely, johon tätä taidetta koostetaan?

maanantai 27. lokakuuta 2008

Kissa kassissa

Monet kissathan tunkevat itseään mielellään ahtaisiin laatikoihin tai kasseihin. Niin Villikin toisinaan: jätin sängylle kookkaan muovikassin ja katin piti päästä kokeilemaan, miltä tuntuu olla muovin keskellä. 






keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Sekaan vaan

Takapihalla on tehty syksyisiä pihatöitä, jonka vuoksi siellä on oksakasa. Villin mielestä tässäkin läjässä on jotain erittäin kiehtovaa: ne maatumisen ja lehtien pilaantumisen hajut ovat ilmeisesti elukan mieleen.

Maanantaina kolli tunki itseään kasan alle ja viipyi siellä varmaan useamman minuutin.


Ja sitten tyytyväistä normiulkoilua kasavaiheen jälkeen:





lauantai 18. lokakuuta 2008

Taas levätään

Sängyn päällä on keltainen huopani, jonka päälle Villi usein näyttää mielellään kietoutuvan. Ilmeisesti tuo villa on mukavan lämpöinen makuualusta.

Ja niinhän tuo kolli taas näyttää hurmaavalta, vaikka makuuasentojen ergonomisuus välillä ihmistä ihmetyttää. 



tiistai 14. lokakuuta 2008

Lahjottu kissa

Pari kissa-aiheista linkitystä näin alkuun:

Jupu on osuvasti kuvannut, mitä tarkoittaa, kun kissa toimii apurina. Vaikken itse taiteile, niin onhan tuo toiminta tuttua ja sovellettavissa eri tilanteisiin. 

Ruotsissa oli tutkittu 16 kissanruokaa, joista kallein, "Almo Nature Tonfisk & kyckling", oli havaittu huonoimmaksi. Moni pakkaus sai kritiikkia pakettien huonoista tuoteselosteista. 

Nooh, Villin kannaltahan nämä ovat yhdentekeviä tutkimuksia, kun ruokavalio on virtsakivivaivaiselle määritelty. Tässä taannoin kävin ostamassa sapuskoita eläinkaupasta, ja kaupanpäällisenä lahjottiin tarjottimella, joka päätyi Villin ruokakuppien alle. Vähän vääränvärinen on tuo tarjottimen katti, mutta sentään raidallinen!

Viltsu saa siis noita raksuja sekä märkäruokaa, johon vielä kastikemaisesti lisäilen vettä, jotta katti saa varmasti tarpeeksi nestettä. 


 

maanantai 13. lokakuuta 2008

Selinmakuu

Villillä on tietysti muutama lempipaikka makoiluun. Yksi näistä on tuo nurkkapaikka kaapinoven edessä. Siinä sitten voi retkottaa rentona mitä erilaisimmissa asennoissa.



torstai 9. lokakuuta 2008

Mintun huumaa

Isäntä osti täällä ollessaan Villille kissanminttua. Viltsuun tämä ruoho tehoaa: katti intoilee pussin perään tosissaan. Ihmisnenään kissanminttu tosin haisee ihan vain kuivalle ruoholle.

Video on kuvattu jo varmaan pari viikkoa sitten, mutta ei tullut aiemmin laitettua julki. Pahoittelen rakeista laatua, pakkasin taas videon pieneksi ja meni sitten tuollaiseksi. Mutta idea toki näkyy :)




keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Vuoden vanha blogi ja nössöksi muuttunut kissa

Vuosi sitten, tämän blogin alkaessa, kuvan osoittama tilanne olisi ollut täysin mahdoton:



Minä siis kuvassa putsailen Villin kuraisia tassuja vessan lavuaarin yllä, eli läträilen vedellä tassuista pois kaikkea ulkona tarttunutta kosteaa multaa ja muuta mukavaa (Villin tassut pitkine karvoineen keräävät aika tehokkaasti..). Eikä edes katti sen suuremmin rimpuillut vastaan. 

Mutta niin, eipä tätä olisi osannut kuvitella yhteiselomme alkumetreillä!

keskiviikko 24. syyskuuta 2008

Syksyn tarkkailija

Villi tunnetusti on tiukka takapihan tarkkailija. Ikkunalta voi tiirailla, näkyykö pihalla epämääräisiä hiippareita, lintuja tai pupuja.


Tosin jos mitään ei tapahdu, niin uni vie helposti voiton.


Pihamaalla kastelukannut ovat tutusti edelleen paikallaan, vaikka tarvetta niille ei koko kesänä niin suuresti olekaan ollut. Mutta pitää toki tsekata päivittäin.


Ja pää kääntyy tarvittaessa reilusti, jotta tähystely eri suuntiin sujuu ongelmitta.


- - -

Tommi Hoikkala on muuten kirjoittanut varsin kiinnostavasti kokemuksistaan aiheesta "Kun kissa tuli taloon".

"Modernissa kulutusyhteiskunnassa ihminen kertoo lemmikillään kuka hän on. Minä esimerkiksi kerron kissatarinoineni olevani yhteiskuntakriittinen sosiologi, joka todistaa vaikka oman elämänsä kautta vauraan kapitalismin viistosti viekottelevaa absurdiutta. Vaikka sitten lopettamalla paasauksen tällä kertaa seuraavasti. On erittäin ällistyttävää millaiset lemmikkiruokavalikoimat marketit pitävät sisällään. Se kertoo käsittämättömästä yhteiskuntamme vauraudesta. Onneksi emme ole Japani. Tokiossa on koirien gourmet-ravintoloita."

maanantai 22. syyskuuta 2008

Unikaveri

Minuun iski tauti, joka pakottaa nyhjäämään kotona ja aika paljon myös vaakatasossa (toki aina välillä näin tietokoneelle...)

Villin mielestä tilanteessa on ilmiselvästi monia hyviä puolia. Hänen palvelijansa on koko ajan paikalla tarjoamassa ruokaa tai päästämässä ulos. Lisäksi palvelija makaa sängyssä, joten viereen voi kiepsahtaa rapsutusten toivossa.

Villihän ei edelleenkään varsinaisesti nuku öitä sängyssä. Tulee kyllä illalla viereen, mutta jossain vaiheessa hiippailee muualle jatkamaan lepoa. Ja aamulla sitten taas viereen rapsutuksia vaatimaan. Usein katin kehräys alkaa jo lattialla, ja rukki siis on täydessä vauhdissa siinä vaiheessa, kun Viltsu pääsee varsinaisesti silittelyn kohteeksi.

Tosin esimerkiksi viime yönä nousin juomaan kuumaa mehua ja lueskelin vatsallani kirjaa. Kissa pomppasi sänkyyn ja tuli selkäni päälle makaamaan ja kehräsi siinä. En tietysti voinut rapsuttaa, kuten silloin, jos makaan itse selälläni ja kissa tulee rinnan päälle (tätäkin tapahtuu usein, onhan se Villille varma tapa saada huomiota).

Aikansa eli ehkä kymmenisen minuuttia kissa jaksoi selkäni päällä olla, kunnes siirtyi viereen.

Mutta nyt taas petiin...


sunnuntai 14. syyskuuta 2008

Kissa on ihan pihalla

Tässäpä kuvakavalkadi Villin perusulkoilumeiningistä.

Siihen kuuluu siis kynsien teroittelua, heinän syömistä, rapsutusten vastaanottoa (sen vuoksi makoillaan nurtsilla), pihan tarkkanäköitä tarkkailua ja sitten lopuksi voidaan kavuta tikkaat sisään (tosin yleensä menee niin, että minä nostan katin ikkunasta, koska herrahan voisi pysytellä ulkona vaikka kuinka kauan...).






torstai 11. syyskuuta 2008

Kuolaus ja kehräys

Video on sinällään perusmeininkiä eli makoilua tietokoneen päällä ja rapsuttelua ja kehräystä ja minun lässytystäni. Mutta kun toisesta suupielestä taas valuu niin viehättävästi sylkeä, niin pakkohan tämä oli laittaa esiin.

Ja päivän terveiset lähtevät tietty Winstonille, joka on väliaikaismajoituksessa Satujattaren hyvässä hoidossa.

maanantai 8. syyskuuta 2008

Kaninmetsästäjä Nikke

Päivän Hesarissa oli juttu otsikolla "Viljelijät häätävät citykaneja kissojen avulla" (A 11, toimittajana Moision Teppo, terveiset sinne suuntaan myös nelijalkaiselle, hurmaavalla katille!).

Jutun mukaan Kumpulan siirtolapuutarhassa majailee Nikke-kissa, joka on isäntänsä mukaan tappanut tänä kesänä 50 kania. Kuvan perusteella Nikke on raamikas, raidallinen kolli, jonka kyllä kelpaa metsästellä.

Epäilemättä Villi on kateellinen siitä, että toiset saavat tuolla tavalla pinkoa pupujen perässä. Minähän en kissaa takapihalle päästä, jos havaitsen ikkunasta, että joku pitkäkorva on sinne ehtinyt pomppimaan.

Niinpä Villi joutui tässä eräänäkin sateisena iltana tyytymään kastemadon hätistelyyn. Mutta oli se sentään iso mato.

torstai 4. syyskuuta 2008

Isäntä: Kesälomaa ja kissan aivoituksia

Kauan odotettu teksti eli Karrin kirjoitus lomailustaan Suomesta ja muista Villiin liittyvistä pohdinnoista. Kyllä tämä blogi olisi paljon hauskempi, jos Karri kirjoittaisi aina!

- - -

Hei vaan kaikille täältä Tbilisistä. Tiistaina aamuyöstä olin täällä perillä ja jo aamusta hipsin työpaikalle haistelemaan ihmisten tuntoja tuosta täysin turhasta sodasta. Enempää en siitä tässä kerro mutta tietysti ihmisiä hirvitti se miten niin lyhyessä ajassa saatiin sellainen määrä kuolleita (noin 3000 on se luku josta puhutaan).

Lisäksi varsinkin tbilisiläisiä traumauttaa se, että sotaa käytiin muualla maassa, mutta pääkaupungissa ei voitu muuta kun odottaa uutisia, mitä muualla maassa tapahtuu ja tuleeko venäjän tankit sisään tuosta 20 kilometrin päästä missä ne olivat valtatien kupeessa kytiksessä. Nyt tilanne on rauhoittumassa ja sodan tuhojen korjaus käynnistynyt. Pakolaisia on siirretty kouluihin majoituksiin (koulujen alkamista on siirretty), ja on toiveita, että valtaosa pääsee lähikuukausina takaisin kotikonnuilleen. Siellä ne lehmät, possut ja mirrit odottavatkin kärsimättöminä emäntiään ja isäntiään.

No maailma on paha, mutta mennääs sitten vähän kissanminttuisimpiin asioihin eli Villin ajatuskuvioihin.

Lomani Suomessa oli menestys: tein neljän päivän nostalgiamatkan Tukholmaan sekä toisen hieman pidemmän reppureissun Viron maaseutukaupunkeihin. Nostalgiamatka tarkoitti sitä, että hyppäsin Affenanmaan ylpeyden Viking Linen kyytin kera halvimman hytin. Edellisestä kerrasta oli varmaan kulunut liki kymmenen vuotta. Pitkä aika mutta kyllä laivalta edelleen se perinteinen slaavibändi löyty: dancing queen and I will survive raikasivat, puntit vipattivat ja paljetit kimmalsivat.

Näiden reissujen lisäksi ehdin asua myös kolmeen otteeseen tutulla Torkkelinkujalla kera Villi the Kissan. Mari järjesti minulle oikein onnistuneet grillitulojuhlat pihalla ja tietysti sen viimeisen aterian lähtiessäni takaisin. Kiitos.

Mutta mitä Villi? No, Villi oli tietty terässä ja pyöri asunnon ja pihan väliä enemmän kuin aktiivisesti. Kun ensi kertaa tapasin kissan niin tervehdys oli tuo ystävällinen puolihuolimaton kulmakarvojen nosto ja sen päälle kunnon nuuhkaisut.

Silloin kun aikanaan viime tammikuussa tulin ensi kertaa lomalle Suomeen, niin kissa vaikutti vilpittömän hämmästyneeltä nähdessään minut. Se lienee oli kuvitellut, että tuo äijä, eli minä, olen tyystin lopullisesti kadonnut. Mitä siis liikkui kissan mielessä tuona sateisena syksynä viime vuonna kun se vietti Georgiaan lähtöni jälkeisen ensimmäisen kuukauden sängyn alla Marille julmasti sähisten ja mouruten. Katsokaa blogihistoriasta vanhoja juttuja jos ette näitä tarinoita muista. Niin Villin mielessä oli varmasti silloin ainakin noin nelisen aatosta katoamiseni syiksi.

Ehkä ekaksi pamahti kissan takkuiseen takaraivoon, että isäntä on viety lopetetettavaksi. Kuolonpiikki persuuksiin jossain niljakkaan klinikan takahuoneen kylmällä laverilla. Tämähän on tosiaan ollut varmaan se kissanpään loogisin aatos. Mari oli kyläillyt pitkin kesää torkkelilla aina silloin tällöin Villiin tutustuen. Sitten yhtäkkiä isäntä vaan katosi ja Mari ilmestyi talouteen keittelemään ja paistelemaan ja tietysti sitä kompuutteria hakkaamaan. Ei tarvitse kummonenkaan dekkari olla, jotta tajuu syy yhteydet, just Mari on vienyt minut lopetettavaksi. Ehkä syynä oli, että Mari tulkitsi syysnuhansa allergiseksi aivastuskohtaukseksi ja syypääksi siihen minut. Selvä peli. Kiitos Villi näin jälkikäteen, että jaksoit kuukauden kiukutella Marille lähtöni jälkeen. Se olikin oikea rangaistus typylle, joka tosta vaan vei isännän lopetettavaksi. Juu, ehkä olisit voinut kyllä vielä tosienkin kuukauden mököttää, sillä sen verran hyvänä kaverina sinua pidin.

No, jos ei isäntää ihan lopetettavaksi viety niin saattoi mirrin mieleen tulla tietysti se toinen mahdollisuus: olen jäänyt auton alle. Ehkä olin kävellyt liian lähellä ajorataa ja joku päätti huolimattomuuttaan tai pelkästään piruuttaan karauttaa ylitseni. Ei vaivautunut ees hiljentämään, mitäs yhdestä tienvieren yksinäisestä kulkijasta.

Kolmas Villin aatos oli tietysti, että olin yksinkertaisesti vain karannut. Ehkä olin nähnyt, että jossain muualla on kivempi piha ja paremmat sapuskat, ja jäin sitten sille tielle. Joo, varmasti sellainenkin paikka jostain löytyisi.

Siinä yllä varmaan ne tärkeimmät ja ensimmäisenä Villin mielessä ailahtaneet aatteet yhtäkkiä kadottuani. Tai ei aivan. Yksi unohtu. Minullehan saatto iskeä mouru eli juoksuaika ja se imaisi minut väkevän syviin syövereihinsä hieman pitemmälle retkelle. Ehkäpä onnistuin eksymäänkin tuolla turneellani.

Tämä viimeinen selitys lienee Villistä nykyisin se todennäköisin vaihtoehto, kun on huomannut, että katoan jotenkin jatkuvasti ja sitten ilmestyn kuin taikaiskusta taas uudestaan. Niin ja aina vaan väsyneemmän näköisenä. Villi varmaan viestittää minulle kohta selkeän elämänohjeen: menes suosiolla vaan pallileikkaukseen niin ei tartte turhia hosua. Nopee toimenpide ja sit sen jälkeen voi mieli paljon keskittyneempänä tutkia niitä takapihan talitiaisia ja pupuja. Että näin, tiedä häntä, onhan Villi voinut ajatella ihan muitakin tai sitten ei mitään, aika COOL kun on.

Nyt vielä lopuksi muutama hieno kirjallisuuslainaus, joissa on kovin kauniseen kuvakieleen liitetty myös jotakin kissasta. Eka kuvaus on porilaisesta pankinjohtajanilkistä. Tarinan kirjoittaja on Reijo Mäki.

"Mauno Suontaka istui ison pöydän takana upottavassa nahkatuolissa ja luki Kauppalehteä. Hän oli todella vanhan hyvän ajan pankinjohtajan näköinen mies. Puku oli tumma kuin tuomiokirkon suntiolla, ja leveiltä kasvoilta pystyi näkemään kaikkien niiden kissanristiäisten vaikutuksen, jossa hänen kaltaisensa merkittävä mies aina oli itseoikeutettuna osaanottajana. Posket roikkuivat vetelämpinä kuin ikään kuuluisi, leuka oli raskas ja poimuttuminen jo alulla. Vaalea tukka oheni hyvää kyytiä. Silmänalustat olivat tummat ja itse silmät hautautuivat ihopimujen sisään hieman samaan tapaan kuin entisellä eduskunnan puhemiehellä. Pienissä silmissä vilkkui häijyn kollikissan katse.”


Hieno kuvaus. Kun luin sen Marille, niin sain kuulla ”ei Villin katse ole häijy” Ei tosiaan ole paremminkin sen ilme on vanhan ajan elokuvan samettisen ensirakastajan kun mirri torkkelin tuvassa Marin perässä astelee. Muuten tommosen pankinjohtajan kuva pitäisi kyllä olla pakollisena jokaisen pikavippifirman esitteessä. Ehkä se hieman panis miettii tartteeko tosiaan sitä 100 euron lainaa hirviällä korolla.

Lopuksi vielä toinen Mäen kissamainen luonnekuvaus. Tämä kertoo suomalaisesta naisgangsterista.

”Rouva Sanelma Natunen rapsautti auki tummansävyisen ja kiiltävän käsilaukun. Stahanov seurasi silmä kovana miten punakyntinen käsi upposi laukun uumeniin. Sieltä ilmestyi näkyviin pullea ruskea kirjekuori. Nainen piteli kuorta kahden sormen otteella, katsahti Stahanoviin silmät sirrillään kuin naaraskissa, joka arvioi tontilleen hiippaillutta vierasta kollia.”

Huh, kun voikaan olla kirjallisuus täynnä kauniita kuvauksia. Seuraavaksi kirjottelen teille ehkä kun Villin ploki täyttää vuoden. Se on kohta.
Karrin ottama kuva "Intiaanikesää odotellen"
(Marin huom: onpa omituinen pallokatti tässä kuvassa!)

maanantai 1. syyskuuta 2008

Syksy saapuu

Syksy saapuilee, ja sen huomaa kissakin vähintään siitä, että kuivia lehtiä tarttuu turkkiin.




Villin tehtäviin kuuluu tietysti takapihalla päivystys. Kuvassa herra on pöydällä tähyilemässä tilannetta: viime aikoina pupuja on taas eksynyt pihalle, joten on syytäkin olla silmät tarkkoina.

Karri lähti tänään Georgiaan, joten nyt taas tulee Villille tauko isännän näkemisessä.

- - -

Villin Facebook-ryhmä toi kansainvälisen viestin. So something in english:

Elio Villi found the Villi the Kissa -group and he sent me a message, because he thought that it was fun to find a cat which has his last name. He had already heard earlier that 'villi' means 'wild', so I did not need to tell that. Elio lives in Brazil (descend from Italians) with two cats called Luna and Netuno. Very beautiful cats, I have seen photos!