keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Vierailijana Fanni

Ensimmäiseksi kiitokset kaikille, jotka ovat kommentoineet blogiin ja kertoneet, että on ollut mukava seurata Villin elämää. Blogiin ei liene siis seuraavan puolen vuoden aikana luvassa aktiivisia päivityksiä, mutta ehkäpä välillä joitakin tilannetiedotuksia.

Villi siis vietti joulun Karrin luona ja mm. herkutteli syömällä seitä. Ja taisipa kissa myös velvoittaa isäntänsä ulkoiluun.

Mutta ei minunkaan tarvinnut viettää kissatonta joulua, sillä olin käymässä kotikonnuilla Liperissä, jossa elelee edelleen Fanni.


Fanni on noin vuoden Villiä nuorempi, mutta uni maistuu yhtä hyvin, ja rapsuttelusta tämä lady tykkää myös. Tosin Fanni on huomattavasti Villiä hiljaisempi: Fannin naukaisut ovat pieniä ja hyvin vaatimattomia. Villihän sen sijaan vonkuu äänekkäästi ja paljon.

Fanni on myös muutoin lempeä luonteeltaan. Sen ei voi kuvitella tarttuvan käteen hampaillaan tai huitaisevan kynsillään, jotka molemmat kuuluvat Villin toimintaan silloin, kun kissaa alkaa ärsyttää ihmisten toiminta.

Harmi, etten tajunnut ottaa Liperiin mukaan Furminator-harjaa. Sen verran runsaasti Fannistakin karvaa pölisi, että tehoharjaus olisi ollut tarpeen.


sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kissavuokralainen kiittää ja kuittaa kolmivuotisen pestinsä


Eilen lauantaina sitten päättyi reilu kolmivuotinen pestini Villin vuokralaisena ja alaisena. Karri nouti kissan luokseen, ja minun asunnossani ei siis nyt tallustele nelijalkainen, joka vonkuisi ulos tai vaatisi rapsutuksia.

Eilen me näytimme tältä:




Tuntuuhan tämä oudolta: kolme vuotta on mennyt hujauksessa ja olen tietysti tottunut kissan kanssa olemiseen. Villi on tuonut elämääni paljon hupia ja iloa, ja tietysti myös tutustuminen Karrin (maailman parhaan vuokraisännän) kanssa, on osa tätä hienoutta. (Puhumattakaan siitä, että olen säästänyt rahaa verrattuna siihen, mitä helsinkiläisyksiöistä Kalliossa joutuu normaalisti maksamaan).

Kieltämättä on nyyhkyinen olo, kun yksi aikakausi elämässä päättyy. Tosin Villihän porskuttaa edelleen, ja lupasin käydä joululahjaksi harjaamassa katin Furminatorilla, kun en muistanut sitä tehdä loppuviikosta. Ja kenties sitten taas jossain välissä toimin Villin hoitajana.

Mutta siis parin viikon päästä muutan Sveitsiin puoleksi vuodeksi. Tämän blogin tulevaisuuskin on epävarma: jos Karrin saan houkuteltua kirjoittamaan, niin tietysti sitten tekstit päivittyvät jatkossakin.

Joka tapauksessa kiitos Villille ja Karrille tähänastisesta, ilman teitä elämäni olisi ollut erilaista ja olisin jäänyt monesta hienosta hetkestä paitsi!

Kävin hieman läpi kuvia ja videopätkiä tältä vuodelta. Tässä siis muutama otos (näistä tosin puuttuu se Villin äänekäs naukuminen, joka kieltämättä hetkittäin meinasi jopa käydä hermoille, jos itse olisi vain halunnut esim. nukkua: paljon ääntä voi pienestä kissasta lähteä!)

Tässä kännykkävideossa (= huono laatu) näkyy Villin tassunhuiskautteleva komentelu "Rapsuta!":

video


Samin leipä, ennenkaikkea leivällä oleva margariini, houkuttaa:




Kun sängyllä on reppu, niin tietysti maataan juuri sen repun päällä:




Ja sitten vielä loppuposeeraus:





keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Remonttivahti

Villin reviirillä eli pihalla tapahtuu nyt suuria: putkiremontin vuoksi sinne on kuskattu niin kontti kuin roskalava. Päiväsaikaan saattaa olla myös remppamiehen pakettiauto parkissa.

Niinpä takapihaa on tarkkailtava (tätä on tietysti harjoitettu aina) ja ulkoillessa riittää haisteltavaa. Se on jo havaittu, että kissa mahtuu hyvin roskalavan alle.









perjantai 10. joulukuuta 2010

Hakkeri lepuuttaa

Ulkona tuulee ja lumi lentää: Villi kyllä vonkuu pihalle, mutta kun nenässä tuntuu viimaa ja mahdollinen pyry, niin valinta kallistuu olosuhteiltaan tasaiseen sisätilaan.

Ja kyllähän tietokone lämmittää kivasti.


keskiviikko 1. joulukuuta 2010

Kissanpäivät mainoskissalla

Sampo-pankin Kissanpäivät-mainoskampanjaan on näköjään otettu Villin kuva, ihan ilmettä myöten!

maanantai 29. marraskuuta 2010

Poliisikissat saisivat roistonkin herkistymään

Markus Kajo toivoo blogitekstissään, että poliisikoirien tilalle tulisi poliisikissoja. Onneksi Villi on jo kissojen eläkeiässä, niin ei pistetä kattia hommiin. Ja Villi voisi olla vähän hankala poliisi, jopa ärhenteleväinen. Epäilemättä tietysti todella tyylikäs, jos pukisi päälleen poliisivermeet.

"Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!

Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

Ja kaikki kissan ansioa!"



torstai 25. marraskuuta 2010

Lunta tulvii


Niin se talvi saapui Torkkelinmäelle. Hanki on jo nyt niin syvä, että Villi joutuu kahlaamaan tosissaan. Yritin kyllä talloa herralle takapihalle urat, mutta kylmyys ja viima eivät kattia tänään ulkoiluun juuri innostaneet, joten siirryimme nopeasti sisätiloihin.

Reilu viikko sitten juhlittiin Villin leppymisen kolmivuotispäivää (= kolme vuotta siitä, kun kissa kehräsi minulle ensimmäistä kertaa). Karri tarjosi sapuskaa sekä meille ihmisille että tietysti Villille. Kissa ei mitenkään erityisemmin halunnut paistatella juhlan keskipisteenä, kuten ei yleensäkään, mutta me kaksijalkaiset saimme siis syyn kilistellä maljoja.

Enää ei ole pitkä aika, kun katti muuttaa Karrin luo. Putkirempan takia takapihaa ryhdytään kaivamaan, ja se voi ottaa tietysti kissan sielussa koville, kun omalle reviirille ilmaantuu ties mitä mellastajaa. Parempi siis muuttaa toiseen asuntoon jo ennen kuin minä lähden Sveitsiin.



sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Pääasiallisesti leväten

Syksy on jo melkein käännähtänyt talveksi, mutta julkaistaan nyt tällainen syyskuva viikon takaa:

Jossain on varmasti virallisia tietoja siitä, miten paljon kissat nukkuvat. Iäkkäämpi katti luultavasti nukkuu vielä enemmän.

Ainakin Villille lepo maistuu kadehdittavan hyvin. Tässä tiiraillaan vielä vähän ennen nukahtamista:



Ja sitten vaivutaan katselemaan unia. Eikä näytä edes niskat menevät jumiin, vaikka asennot ovat ihmissilmiin kovin epäergonomisia...

Unissaan Villi usein hieman äännähtelee ja tassutkin voi vipattaa. Mutta välillä sitten vain maataan syvän rauhaisassa, tyynessä unessa.



torstai 21. lokakuuta 2010

Näin rapsutellaan kissaa

Nyt on saatavilla toimiva kissanrapsutusohjeistus, joka toimii Villinkin kohdalla eli siis Oatmealin sarjakuva.

Noinhan se menee: Villi päättää, milloin on oikea rapsutushetki, ja sen silmistä voi päätellä paljon: onneksi varsin usein empatiaa murhan sijaan!

Nyt Villi taas tunki itsensä tähän tietokoneen viereen, joten on siirrettävä vasen käteni hyötykäyttöön näppäimistöltä eli rapsutukseen...



torstai 14. lokakuuta 2010

Mari ja Villi, nyt jo kolme vuotta kimpassa!

Tasan kolme vuotta sitten alkoi minun ja Villin yhteisasuminen. Nopsasti on aika vierinyt eteenpäin! Ja vallan mukavasti elo on sujunut, vaikka se ensimmäinen kuukausi oli haasteellisempi, kun katti joutui totuttelemaan minun kanssa arjen viettämiseen.


Silloin minä jouduin mm. varautumaan siihen, että jos herra nukkuu sängyllä, niin saattaa olla, että siirtymätoiveita esittäessäni joudun kohtaamaan myös kissan kynnet ja sähinät.


Ja naapurit varmasti kauhulla kuuntelivat mouruamista, joka aiheutui, kun yritin saada vastaanhangoittelevan kissan pihalta sisään.


Koiria ei tähän suhteeseen hyväksytä


Myöhemmin sitten tietysti selvisi, että ehkä osasyy Villin vihamieliseen käytökseen olivat marraskuussa 2007 havaitut virtsakivet: ne oletettavasti aiheuttivat kipuja ja varmasti eivät tehneet katin oloa kovin miellyttäväksi.


Kolmen vuoden aikana Villi on kahdesti päättänyt takapihalla näyttää asemansa ja asenteensa koiriten suhteen. Ne aiheuttaneet sen, että Villi on purrut minua ja sitten olen napsinut antibioottikuurit, mutta eläimet ovat selvinneet vammoitta.


Nykyisin Villi tietysti saa nauttia usein myös Karrin (joka kulkee myös nimellä "maailman paras vuokraisäntä") läsnäolosta naapuritalossa. Oleellisia tekijöitä elämässä ovat ulkoilut, perjantaisei ja anti-hair-ball -raksut. Sekä tietysti rapsutukset ja turkin harjaukset.


Asumusero tulossa – kuinka siitä selvitään?


Yhteisasumisemme ei alunperin pitänyt jatkua kuin reilun vuoden eli sen ajan, kun Karri on Georgiassa. Toisin kävi, mutta emme enää pitkään Torkkelilla jaa kotia. Minä nimittäin muutan tammikuun alussa puoleksi vuodeksi Sveitsiin.


Katti jää Torkkelille ja on tietysti suurelta osin Karrin hoidossa. Mutta auttavia palvelijoita tarvitaan. Kalliolaisia tovereita on jo ryhdytty rekrytoimaan ruokkijoiksi, mutta pitänee vielä tehdä tarkempi kartoitus.


Itse asiassa tällä viikolla meni muutama päivä niin, että Villin hyvinvoinnista vastasivat muut henkilöt kuin minä ja Karri, kiitos vaan asianomaisille!


Tämän päivän kuvassa kissa keikkuu pöydän reunalla rapsutuksia odotellen.






torstai 16. syyskuuta 2010

Vuositarkastuksessa kaikki hyvin

Villi kävi tänään eläinlääkärillä vuositarkastuksessa, ja näin tärkeässä hetkessä minä olin tietysti Karrin kanssa mukana.

Koska katti on ärhäkkä, niin ennen hoitotoimenpiteitä tarvitaan rauhoituspiikki (jonka antaminen vaatii mm. suojautumista nahkahanskoin ja tiukkaa niskaotetta). Kissan tajunnan kadottua päästiin itse tarkastukseen.

Ensin otettiin verinäyte. Sen mukaan arvot olivat suunnilleen samaa tasoa kuin viime vuonna, ainoastaan munuaisiin liittyen pientä kohoamista.

Tämän jälkeen jatkettiin muihin toimenpiteisiin. Koska katti ei ollut niin tajuton kuin olisi hyväksi, niin tuli pieni tujaus kaasua.

Kissan hampaat ovat ikään nähden ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Hammaskiven poisto myös auttaa niitä pysymään kiinni suussa.

Villin oma kynsihuolto on iän myötä päässyt heikentymään. Niinpä myös kynnet päätyivät leikeltäviksi, ja jatkossa varmaan kynsihoitoa on tehtävä myös kotioloissa.

Lopuksi Karri käytti tilaisuuden hyväksi ja harjasi Villin turkin läpikotaisin.


Lääkärin kommentin mukaan Villin takaosan lihakset ovat huventuneet, aivan kuten vanhoille ihmisillekin käy. Siinä siis yksi syy siihen, ettei kissa enää kummoisesti hyppele.


perjantai 3. syyskuuta 2010

Pitkiä kynsiä ja karvatakkuja

Heitetääpäs nyt välillä poseerausta tänne blogiin eli kuten kuvasta näkyy, katti porskuttaa edelleen tyytyväisenä.


Tosin tiettyjä vanhenemisen merkkejä on kesän aikana ilmaantunut lisää. Villi ei enää esimerkiksi teroita itse kovin tehokkaasti kynsiään, joten ne ovat hieman jo ylipitkät (huomaa siitä, että kynnet tarttuvat turhan helposti päiväpeittoon ja tuolien pehmusteisiin).

Myös turkin huolto taitaa olla Villille vaikeampaa. Takkuja ilmestyy erityisesti hännän läheisyyteen, ellei kissaa harjaa hyvin aktiivisesti. Ennen takkuuntuminen oli selvästi vähäisempää.

Mutta noin muuten äijä on toki edelleen reipas ja pirteä!

lauantai 7. elokuuta 2010

Villin pihaurheilua

Villi harrasti tänään reipasta kiipeilytoimintaa pihapuussa. Eli ei äijä vielä todellakaan niin vanha ole, ettei tällainen urheilu onnistuisi!


Sen jälkeen sitten vähän venytystä ja rapsutushuoltoa.


Sekä yhteisposeeraus.




tiistai 27. heinäkuuta 2010

Pihan tarkkailija

Minulla on lainassa järjestelmäkamera, joten piti käyttää tilaisuus hyväksi ja zoomailla Villistä kuvia takapihalla.



torstai 8. heinäkuuta 2010

Kuin uitettu kissa

Tänään helle muuttui rankaksi ukkoskuuroksi. Villi oli sateen alkeassa pihahäkissään, jossa on pientä sateensuojaa. Mutta sen verran ryöpyten taivas kasteli, että kun menin sateen läpi noutamaan kattia, niin minua odotti malttamattomasti eläin, jonka turkki oli aivan märkä.

Villistähän tulee märkänä onneton ruipelo, kun karvamassan tyylikäs pörheys katoaa.

Minä kuivasin kissaa pyyhkeellä ja rapsuttelin kovasti. Sen jälkeen alkoi tietysti vimmattu nuoleminen, jotta turkki saataisiin taas normikuntoon.

Lisäksi elukka haisi märkänä ihan navetalta. Salattua maalaiskissan menneisyyttä?

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Pienviljelijät

Karri rakensi pyynnöstäni takapihalle viljelylaatikon. Siemenet ovat jopa itäneet, eli mm. salaatteja, retiisejä ja pinaatti puskee pinnalle.

Villiä moinen puuhastelu ei suuremmin kiinnosta, mutta kyllä katti sentään vilkaisi laariin.

Sitten työnjohto asettui parin metrin päähän aurinkoon lepäilemään ja putsaamaan itseään raskaan urakan jäljiltä.





sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Villin 17-vuotislahja

Karri oli rakentanut Villille hienon synttärilahjan eli kauko-ohjattavan hiiren.



Kissa itse ei ollut lahjan upeudesta aivan vakuuttunut. Lisäksi Villi ei vielä oppinut käyttämään kauko-ohjaintakaan, mutta ehkä sitten 18-vuotispäiväksi äijä suorittaa ajokortin!



lauantai 29. toukokuuta 2010

Katse



Kyllähän tämän hännän takaa kohdistuvan katseen alla taas muistaa oman paikkansa ja asemansa Villin valtakunnassa!


maanantai 17. toukokuuta 2010

Kesä! Ruoho! Lämpö!

Kesä on täällä Torkkelinmäellä, kuten ilmeisesti vähän kaikkialla, alkanut erittäin miellyttävästi. Villi on nauttinut lämmöstä ja valosta, mussuttanut ruohoa ja haistellut pihan kaikki nurkat.

Villi sis porskuttaa hyväkuntoisena ja viettää näinä aikoina toukokuuhun arvioitua 17-vuotispäivää. Sitä varmaan juhlistetaan, kunhan Karri on taas maisemissa.


Lisäksi keväinen velvollisuus eli loishäätö on nyt hoidettu. Syötän matolääkkeet mieluusti kapseleina tiputtamalla ne katin kurkusta alas. Tälläkin kertaa kolmen päivän ajan sain ongelmitta tabut nieluun (minä ja kissa sängyllä, kissa pyyhkeeseen ja jalkojen väliin, pään nosto pysyyn, suun pakotus auki ja ruokaöljyllä voideltu tabletti nieluun – pientä kitinää, mutta nopeasti hellittelyn jälkeen unohtuu ja taas kehrätään).

Päivän ikäviin uutisiin kuului se, että eräs tutuista Kallion kissoista oli jouduttu lopettamaan 12 vuoden iässä. Minäkin kävin kyseistä pientä, siroa ja kilttiä yksilöä hoitamassa, ja aina tuntuu niin ikävältä, kun näitä surullisia viestejä saapuu.



sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Äijät

Eilen avattiin takapihan kesäkautta. Paikalle saapuivat tietysti myös Karri ja Villi.

Posted using Mobypicture.com

Nyt Villi sitten majaileekin täällä minun luonani eli oleskelee kohtuullisen usein takapihalla. Ei sentään koko ajan niin ärhäkkänä kuin kuvassa.

lauantai 24. huhtikuuta 2010

Ihanat tuoksut!

Karri oli taannoin kuvannut pätkää, jossa Villi havainnoi luonnossa kiinnostavia aistielämyksiä.

tiistai 13. huhtikuuta 2010

Kissavideota toisensa perään

Villi jatkaa edelleen elämää Karrin luona, joten minun on tyydyttävä internetin kissatarjontaan. Eilen törmäsin KittehRouletteen: siellä voi toljottaa kissavideota toisensa perään ja hypätä kesken seuraavaan, jos jostain syystä ei juuri tämä katti innosta.

Ja onhan ne niin suloisia, iih!

Eläimellinen elämä toki jatkuu muutenkin. Tänään olen mukana Eläinten vallankumous -otsikolla kulkevassa keskustelussa TV 2:lla alkaen klo 21. Omista ajatuksistani ohjelmaan liittyen lisää Kulutusjuhlassa.

Villin kuulumisia kerrotaan varmaan taas pian: olen luvannut käydä hoitamassa katin harjauksen lähipäivinä.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Kis(s)astudio tarkkailee vuokralaisen esiintymistä

Eilen aamulla minulla oli aikainen herätys. Mutta hereillä olivat myös Villi ja Karri.


Karri lähetti kuvan ja tekstin:
"Meillä oli aamun kisastudiossa, äh, kissastudiossa tosi tarkkaavainen tunnelma. Villi höristeli jutusteluasi kovasti, mutta ei sentään ihan kehräämään ruvennut. Tuumasi varmaan, että tuo elämän shiftaus on tosi tärkeä asiaa. Olisit kyllä voinut ottaa vielä esille viiden tunnin päivittäisten päikkäreiden merkityksen elämän onnellisuuteen ja tasapainoon. Joo noh, sanoit, että et liikoja haikaile matkustamista: tärkeä pointti: Villinkin mielestä reissailu on tosi plääh. Niin tai matkustaminen yli 100 metrin etäisyyksiä."

Kyseisen pätkän voi toistaiseksi katsoa YLEn Areenasta ja aiheesta lukea lisää esim. toisesta blogistani.

maanantai 15. maaliskuuta 2010

Kasvohoitaja

Villi on siis taas saanut olla herra omassa talossaan. Siihen sisältyy myös tyypillisesti aamumakailu päälläni, eli tämän kuvan olen napannut kännykällä siinä vaiheessa, kun katti lekottelee rintakehäni päällä rapsuteltavana. Tietysti varsin kehrääväisenä.

Tassut eksyvät välillä myös naamalleni: oletan, että Villi haluaa elvyttää naamani ihon pintaverenkiertoa, jotta ihoni pysyisi pidempään siloisena. Kissojen karvapeite on kyllä sikäli kätevä, etteivät ihon ikääntymisen merkit näy mihinkään.


Tänään Villi taas siirtyy Karrin luokse. Siellä mm. kasvatellaan enemmän viherkasveja kuin täällä, mutta onneksi Villi on hiekkalaatikkouskollinen, joten mitään sellaista, kuin Jupun sarjiksessa Kissan omistaminen ja kaiken muun turhuus, ei Villin kanssa pääse käymään.

lauantai 6. maaliskuuta 2010

Kinosten keskellä

Talomme takapiha on täynnä lunta. Ja hangella runsaasti pupujen jälkiä. Tänään Villi hoksasi, että hankihan kantaa, ja myös hän voi tutustua pihaan hiukan erilaisesta näkökulmasta.

Ensimmäisessä kuvassa urhea vuorien valloittaja ottaa ensimmäisiä askeleitaan lumikinoksessa.



Sitten on jo päästy vauhtiin. Aurinko lämmittää tutkijaa mukavasti, vaikka toki aito turkki on mainio talvivaruste.


Tästä kuvasta hahmottunee lumen määrä eli mattoteline toimii hyvänä mittatikkuna. Ja kuten voi hoksata, kuvaaja seisoskelee vielä korkeammalla eli kinoksen päällä.


Loppuun vielä tyylikäs sivuprofiililähikuva.




torstai 4. maaliskuuta 2010

Villi palasi "omaan kotiin"


Blogissa on ollut hiljaista, koska Villi on ollut Karrin luona. Mutta eilen katti palasi taas joksikin aikaa luokseni, ja tässä Karrin tarinaa:

"Villi asteli eilen reippaana häntä viuhuen läpi lumisen Torkkelinkujan sinne ihan omaan kotiin Marin luo. Minulla tulee vähän matkahommia, joten Mari pääsee pienen tauon jälkeen palvelemaan kollia sen tärkeissä päivähommissa. Siis sitä rapsutusta ja rapsutusta, ruokailua ja ulkoilua ja ulkoilua.

Minä kekkasin uuden mittatikun, mistä arvioida kollin puuhia sinä aikana kun minä tein työssäni töitä. E i tarvitse mitään nauhoittavia kameroita asuntoon, jotta tietäisi mitä kissa itsekseen päivällä puuhaa. Ikkunaruutu sen kertoo. Töistä tultuani vilkaisin vaan ikkunanpintaan montako uutta nenänjälkeä siihen on päivän mittaan tullut. Noin 5-10 niitä usein oli, joten ikkunaprinssinä ne kollin yksinäiset tunnit varmaan nukkumisen lisäksi kuluvat.

Villi löysi myös eräänä iltana puistosta pienen oksanpätkän. Siinä on tosi hyvät aromit, ja sitä kaveri jaksaa puskea poskellaan pitkiäkin aikoja. Villi myös nappasi sen suuhunsa ja lähti kulkemaan kotia kohti oksanpala suussa. Kelpo saalis, mutta vähän koiramainen temppu kuiskin. Joo, oksan aromit ovat säilyneet, ja kuvassa Villi keppinsä parissa. Anteeksi salamakuva: fläsäys vähän latistaa tunnelmallista kuvaa."


keskiviikko 3. helmikuuta 2010

Kissat pyörittävät maailmaa

Hyssen ja Flipin blogista paljastui, että internetiä pyörittävät tietysti kissat:


Viime viikolla Hesarissa oli ilmoitus, joka saa tietysti harkitsemaan, miten pitäisi Villiä onnitella vuosien karttuessa, sillä seuraavaksihan elukka täyttää jo 17 vuotta (kiitos Ollille tämän havaitsemisesta):


Villihän on taas viettänyt aikaa Karrin luona. Ilmeisesti äijät ovat viihtyneet hyvin keskenään talven nietosten keskellä.

Huomenna minä käyn moikkaamassa kattia eli ulkoiluttamassa karvaläjää. Taidanpa viedä mukanani ruohoa eli popcorn-jyvistä kasvattamiani maissinversoja.




maanantai 11. tammikuuta 2010

Ulos! Nyt heti!

Villi palasi eilen "lomaltaan" eli Karrin hyvästä ja laadukkasta hoivasta.
Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet: katti haluaisi pois eli ulos, mutta kun ikkuna ei anna tassuhakkaajalle periksi.
Ja täällä asuu tyhmä ihminen, joka ei palvele lemmikkiä niin kuin lemmikki haluaisi...

video

maanantai 4. tammikuuta 2010

Hoivaten

Pari päivää sitten Karrin ja Villin piti tulla luokseni käymään: Karrille kahvia, Villille rapsutuksia. Karri saapui kuitenkin yksin, sillä Katti ei ollutkaan halunnut lähteä ulos, vaan oli tavallista apeamman oloinen eli pientä sairastamista epäiltiin.

Eilen Karri sitten pyysi minut kylään: Villi oli köhinyt pitkin päivää ja muutenkin ottanut hyvin rauhallisesti.

Tavoite siis oli, että minä kuulisin Villin köhimisen ja voisin ottaa kantaa siihen, miten sairas katti mahtaa olla. Mutta parin tunnin vierailuni aikana kissa ei kuitenkaan yskäissyt kertaakaan, vaan vain kehräili (tavallista kovaäänistä "rukkiaan" hiljaisemmin tosin). Eikä Villi muutenkaan vaikuttanut totaalisen sairaalta, vaan liikuskeli lähellämme ja sitten välillä lepäili omissa oloissaan, kuten normaalisti.

Mutta ehkä siis pientä flunssaa karvapallolla. Tai sitten vain psykosomaattista oireilua ja naisen rapsutuksen kaipausta!