Ihan vihreää

Takapiha alkaa olla, kuten kesän alkuun kuuluu, hyvin vehreä. Ja jos paikkansa pitäisi se sanonta, että kissan ruohonsyönti tietää sadetta, niin sataisi kyllä joka päivä. Onneksi niin ei ole tapahtunut, joten Villin tassut ovat säilyneet melkoisen kuivin. 

Arki jatkuu tuttuun tapaan, tosin Villi on nyt toukokuussa ollut paljon yhteishuoltajuuden parissa. Minä olen reissaillut, joten Karri kantaa usein vastuuta nelijalkaisen ulkoiluista, ruuista ja rapsutuksista. 

Poseeraus hallussa

Villillä on taas niin vangitseva katse! Minun ottamani kuva kaverin kameralla ja uudella linssillä. 

Kissallahan alkaisi olla taas syntymäpäivä käsillä (tarkkaa aikaa ei siis tiedetä, mutta noin suunnilleen). Katilla tulee jo 16 vuotta täyteen. 

Mutta ihan lähipäivinä ei juhlita vanhenemista: minä lähden reissuun ja Villi on taas Karrin hoivissa muutaman päivän

Liperiläistervehdys

Minä saavuin piipahtamaan Pohjois-Karjalaan ja Villi jäi Karrin hoiviin. 

Täältä kuitenkin terveiset raidalliselta Fannilta: harmi, etten ottanut Furminator-harjaa mukana, sillä olisin voinut käsitellä tämän vanhemman

 neidon turkin kesäkuntoon. 

Hyvissä voimissa

Sain viikonloppuna pari huolestunutta yheydenottoa koskien uutista, jonka mukaan Torkkelinmäellä paloi vappuna keittiö ja siinä menehtyi kissa. Me siis olemme kunnossa ja hyvissä meiningeissä: sekä kissa, minä että Karri olemme kauniin sään houkuttelemana olleet paljon ulkona.

Tänäkin aamuna, pilvisyydestä huolimatta, nautin aamuteeni ulkona.



Ja tämä pitää jakaa näissä hyvissä kevätfiiliksissä.