Talven haittapuoli

Ei käy kateeksi kissan osa: kun lumessa kahlailee, niin sopivasti nuoskaantuva massa tarttuu myös karvoihin. Villin takajalkojen tienoilla ja mahanalusessa oli ulkoilun jälkeen runsaasti pieniä lumipallosia (ja kuvassa niitä kaikki pallosia ei edes näy):

Talvi saapui takapihalle

Tämän kissan toiminta laatikon kanssa on jokseenkin hupaisaa: ei Villlistä ihan tuollaisia pätkiä laatikoiden kumpussa saa (eikä Villi myöskään ole noin pulska, vaan äijä on oikein sopivissa mitoissa!)

Kissojahan netissä tietysti vilisee. Yksi sivusto on omistettu niille karvapalloille, jotka näyttävät Adolf Hitlereiltä. Sivustolla luvataan, että myös Pissed Off Cats -sivut aukenevat pian.

Mutta mitäs tänne meille? Eipä ihmeempiä, tavattiin tuossa yksi aamu talon uusi koira nimeltä Nappi. Villi ei sentään sännännyt kimppuun tuosta noin, joten vältyimme ihmis- ja eläinvaurioilta eikä Nappi kenties saanut mitään pysyvämpiä traumoja.

Tänään Helsinkiin saapui lumimyräkkä. Avasin Villille ikkunan, mutta nopeasti katti päätteli, että sää on nyt sekä kylmä että muuten epämukava, joten herra ei tepastellut tuota ikkunalautaa pidemmälle. 

Leppyyntymisen vuosipäivä

Villin isäntä muistutteli viestillä, että tänään on tasan vuosi siitä, kun kissa päätti hyväksyä minut ja suostui tulemaan vapaaehtoisesti lähelle ja jopa kehräämään. 

Onhan tässä vuodessa tapahtunut melkoinen muutos. Nyt on vaikea enää muistaa aikaa, jolloin katti ei tunkenut itseään tietokoneen päälle, hypännyt iltaisin viereen rapsuteltavaksi ja taas aamulla uudelleen. Tai ettei Villiä voinut noin vain nostaa, vaan piti aina varautua siihen, että omaan nahkaan tulee kynttä ja puremaa. 

Nyt, kun välit ovat niin hyvät, lämpimät, lempeät ja muutenkin hempeät, on helppo sanoa, että on se vaan suloinen eläin!

Suunnitteleeko Villi murhaamistani?

How to tell if your cat is plotting to kill you -sivuston (via Linko) perusteella näyttäisi siltä, että Villi selkeästi suunnittelee verenhimoisia toimia. 

Villihän täyttää mm. seuraavat merkit: ruohon oksentaminen, nukkuminen läppärin päällä, käpälöintini silloin kun olen unessa ja piiloutuminen varjoisiin paikkoihin minua varjostamaan...

Ja tässä peto kerää voimiaan tai laatii suunnitelmia pöydällä makaillen: 

 

Tarkkaavaisena

Torkkelinmäen kunkku päivystää ikkunalla: näkee sekä pihalle että myös minun touhuiluni täällä sisätiloissa. Alla oleva ruskea tekstiili ei ole mikään pöytäliina tai muuten viehättävä sisustuselelementti, vaan pyyhe, johon Villin tassuja ulkoilun jäljiltä koetan märkinä putsailla... 

Villin isäntä teki pikavisiitin Suomeen ja piipahti tietysti kollia moikkaamassa. Tuliaisena Georgiasta saapui harmaa huovutettu hiiri, josta Villi ei tosin mitenkään hirveästi innostunut. Eihän tuo hiiri edes liiku tai vikise tai tuoksu kissanmintulle!



Ja sitten vielä syyspihan kuva:

Nautinnollista kera harjan

Villi tykkää harjastaan niin paljon, että hieroskelee ihan itse siihen päätään. 

Kiitokset Rappiotädille tilanteen ikuistamisesta!