keskiviikko 31. lokakuuta 2007

Nikkarointia ja kuultua kehräystä

Keskipäivän ulkoilun päätteeksi Viltsu päätti yrittää hypätä sisään. Eihän siitä mitään tullut: ikkuna on liian korkealla, eivätkä tassut millään voi saada otetta peltisestä ikkunalaudasta. Olin kuitenkin niin lähellä, että sain Viltsun kiinni ennen kuin se tömähti takaisin maahan ja samalla vauhdilla sitten lykkäsin katin sisään.

Tästä johtuen päätin, että nyt on aika nikkaroida siltaa sisään. Käväisin Kallion roskalavoja vilkaisemassa, ja löysinkin sopivia tarpeita. Mutta koska saha puuttui enkä viitsinyt lähteä penkomaan Viltsun omistajan varastokoppeja (tiedän, että siellä olisi työkaluja vaikka mihin), niin toteutus ei ollut kovinkaan upea.

Viltsu ulkoili vielä illemmalla, mutta rakennelmastani katti ei mitään tajunnut, vaikka houkuttelin tutustumaan katkarapujen avulla. Eli sisääntulo oli perinteinen "kaappaan vastaanhangoittelevan kissan puskasta ja pistän sisään".

Elän kuitenkin toivossa, että Viltsu vielä hoksaa, mistä on kyse.

Nyt illalla Viltsu on taas ollut tavallista enemmän näkysälläni ja myös naukuillut juttumeiningillä. Katti meni makoilemaan lattialla olevalle taljalle, joka kuuluu yhteen lempipaikoista, nujuutti sitä käpälillään ja jopa kehräsi. Aika positiivista sekin!

Kuvassa roskalavan levystä ja rimasysteemeistä kasaamani "silta", jota pitkin toivon Villin oppivan liikkumaan ulkoa sisälle. Ja miksei sisältä uloskin.

tiistai 30. lokakuuta 2007

Kissablogauksen olemuksista

Kissablogin aloittaminen oli, kuten blogaaminen yleensäkin, nopeahko päähänpisto. Ajattelin, että tätä kautta Viltsun isäntä saa siellä kaukana ulkomailla vilkaista kuulumisia ja kuvia, ja samalla jää jonkinlainen dokumentti koko ajasta.

Mutta jotenkin hämmentävää tämä on. Blogia lukee joukko Viltsun tuntevia, mutta he eivät taas tunne minua. Sen lisäksi täällä käy toki niitäkin, jotka tuntevat minut, mutta eivät kissaa, ja lisäksi vielä kissaihmiset, jotka eivät tunne minua eivätkä Villiä (kävijöitä on n. 20-30 päivittäin). Viltsu ei pääse kertomaan, miltä väliaikaisemäntä vaikuttaa, joten viestintä on nyt todella puolueellista.

Sinällään mitään uutta kerrottavaa ei tänäänkään ole. Viltsu viihtyy edelleen suurelta osin sängyn alla, käy syömässä ja välillä vähän naukuilee. Kerran herra on käynyt ystävällismielisesti hieraisemassa leuallaan jalkaani, mutta se on jäänyt toistaiseksi ainoaksi lähentymiseksi.

Sisääntulot ovat edelleen puremista, raapimista ja mouruamista, jonka mitä ilmeisimmin naapuritkin kuulevat. Pitäisiköhän liimata blogin osoite talon ulko-oveen ja ilmoittaa, että täältä selviää, etten pahoinpitele kissaa?

perjantai 26. lokakuuta 2007

Normaaliuden määrittelyä

Viikko on kulkenut tuttuja uria Viltsun kanssa. Omaan arkeen se on tuonut muutoksia mm. siinä mielessä, että kaupassa pitää muistaa ostaa myös kissalle ruokaa.

Tuolla ulkonahan on muutaman neliön aitaus, jonne Viltsu tänään taas käveli ihan vapaaehtoisesti ja suljin katin sinne. Siirryin sisälle mm. imuroimaan ja kissa sai siis olla rauhassa ulkoilmassa pitkän aikaa. Sisään tultiin taas niin, että naapurit varmasti kuulivat mouruamisen.

Kun kerron ihmisille, millainen yksilö Viltsu on, niin olen saanut kommentteja, joissa epäillään katin mielenterveyttä. Olen vastannut, että mielestäni mielenterveysongelmia on kovin monilla, niin ihmisillä kuin eläimillä, ja syyt niihin sen verran moninaiset, että yksi varsin harmiton kissa nyt tuskin on kovin suuri tekijä. Viltsun elämä on alkanut varsin epäsuotuisten tähtien alla, joten luottamuksen puute ihmisiin on ihan odotettavaa.

Villi on kuitenkin minun seurassani ihan rauhaisasti, lukuunottamatta sitä sisäänsiirtovaihetta. Ei se hyökkäile sisällä kimppuuni, korkeintaan vain sähisee toisinaan. Joten helpompi tapaus kuin monet ihmiset, jotka mieltävät itsensä terveeksi.

Onko se niin ihmeellistä
jos rakastaa enemmän
kissaa kuin miestä
tai
koiraa kuin naista
Sillä ihmiset ovat
pedoista pahimmat
kun paraskin ystävyys
voi muuttua katkeraksi vihaksi
Jota ei edes aika unohda

-Sanna Puuronen

maanantai 22. lokakuuta 2007

Katti katselee

Nyt Viltsu on taas hieman enemmän liikuskellut asunnossa silmieni alla. Eilen hän jopa nukkui lattialla olevalla karvataljalla. Välillä Viltsu tuijottelee, useimmiten ei niin hirvittävän ystävällisesti, mutta onpahan sentään muualla kuin sängyn alla.

Tänään aamu-ulkoilulla ehdin jo hetken huolestua, kun Viltsu melkein juoksutti minua perässään. Katti kuitenkin suuntasi ikkunan alle, yrityksenään ilmeisesti päästä pomppaamalla itse sisään.

Se on kuitenkin kissalle turhan vaativaa, sillä ikkuna on turhan korkealle. Etenkin, kun Viltsu on jo ikänsä puolesta muutenkin huono hyppäämään. Itse asiassa Viltsun iäkkyyden huomaa selvimmin nimenomaan sen liikehdinnästä: hypyt ovat välillä varsin vaivalloisia, eikä katti muutenkaan pompahtele kuin nuoret kollit.

Niinpä sitten pääsin kissan siirtämisessä sisään lähinnä nostolla tällä kertaa. Toki Villi mourusi ja sähisi tutulla tavalla, mutta nyt ei siis tarvinnut käyttää ns. tiukkoja otteita.

Kuvassa kissa ikkunalla äsken. Toivottavasti Viltsu imee kirjasta enemmän oppia kuin mitä väliaikaisemäntänsä.

lauantai 20. lokakuuta 2007

Syksyä ja seitä

Eilen Viltsu oli taas vähän enemmän näkyvilläni eli tuli sängyn alta myös sängyn päälle nukkumaan. Viikonlopuksi oli varattu myös vakioruokaa eli seitä, ja sapuskat kissalle maistuvatkin edelleen.

Tänään oli viileämpi, tosin kaunis syyssää. Viltsu jämähti pihan nurkkaan, josta sen syliinottaminen, keskeltä puskaa, oli tavallistakin hankalampaa. Sisään päästiin kuitenkin, ja ihmettelin sitten asunnossa, miten täällä haisee kissanpissa. Tajusin, että farkuissani on märkä läikkä: Villi oli sitten ilmeisesti peloissaan lirauttanut siirtovaiheessa, eihän se muuten moista tekisi.

Housujen peseminen on tietysti pikkujuttu. Ikävämpi vain, että Viltsu kokee tilanteen noin ahdistavaksi.

torstai 18. lokakuuta 2007

Ulkoilmaa

Kuvassa Villin ulkoilualuetta. Myös hyvin maastoutunut kissa itse kuvassa.

Viltsu ei aamulla pompahtanut ulos ikkunasta, kun huomasi minut roskalaatikolla. Edellispäivän suhteellisen raju vääntö kissan saamikseksi sisään mitä ilmeisemmin aiheutti sen, että epäluulo minua kohtaan on kasvanut.

Juttelin omistajan kanssa puhelimessa, ja tilanne todettiin odotetuksi. Viltsu lienee tajunnut, että minä ("ärsyttävä ämmä") olen täällä vakituisesti ja tuttu, luotettu hahmo eli omistaja on jossain muualla.

Niinpä katti viettää aikaansa lähinnä sängyn alla ja esimerkiksi syö useimmiten silloin, kun olen poissa.

Iltapäivällä Villi sitten pompahti ikkunasta pihalle ja vietimme noin 40 minuuttia ulkona. Kissan kaappaus sujui tutulla tavalla: katti sähisee, tarraa kynsin ja hampain oikean käden hanskaani ja minä vastaavasti otan niskasta otteen vasurilla. Kissa nousee varsin helposti syliin, koska se itse pitää todellakin kiinni toisesta kädestäni. Sylissä se ei sitten enää niin tempoilekaan.

Syksyn hajuja pihalla.





Kuva alinna:
Väliaikaisemäntä istuu lypsyjakkarallaan ja lukee sillä välin, kun kissa ulkoilee. Jakkarasta on myös se etu, että se toimii tarpeellisena portaana, kun lykkään Villin ikkunasta sisään.


keskiviikko 17. lokakuuta 2007

Houkuttelu ei tepsi

Viltsun ja minun suhde ei ole toistaiseksi osoittanut erityisiä lämpenemisen merkkejä. Melkein päinvastoin. Ulkoilutilanteessa minun on turha houkutella kissaa lähemmäksi herkkupaloja sisältävällä rasialla. Tai siis voin houkutella, mutta Viltsu pysyy kaukana. Silloin, kun omistaja oli vielä mukana ulkoilussa, houkuttelu tehosi eli Viltsu jopa tuli luokseni.

Sisäänsiirtyminen eli kiinniotto oli tänään erityisen hankala, vaikka pihalla vietetty aika oli kohtuullisen pitkä. Viltsu siirtyi sähisten kauemmas minusta ja niinpä jouduin metsästelemään kissaa jossain puskan välissä. Sitten kävimme tutun, Viltsun puolelta hyvin äänekkään, taiston, mutta harmittavan paljon joudun käyttämään voimaa siihen, että saan kissan otteeseeni.

"Sisäänheiton" jälkeen katti sähisee ikkunan toisella puolella, kun vedän ikkunan ulkoa kiinni. Ovesta sisääntullessani Viltsu ei kuitenkaan enää osoita vastaavantasoista käytöstä, vaan kaikki on taas ihan normaalisti.

Omistajan neuvo jo ajat sitten oli, että on huolehdittava siitä, ettei katti pääse liian lähelle silmiä. Sen olen pitänyt mielessäni.

Lisäksi katkarapuja on hankittu lepyttely- ja houkuttelumielessä.

Eläinlääkäriystäväni kanssa lenkillä mietimme, onkohan Suomessa jo kissoihin erikoistuneita "psykologeja". Minä ja Viltsu voisimme ryhtyä käymään parisuhdeterapiassa.

Eläinlääkäri kertoi myös eräässä tilanteessa kohdanneensa hyvin tehokkaan otteen, jossa kissa ei voi pyristellä. En aio kuitenkaan turvautua tähän "vedä kissa pitkäksi" -malliin. Aiheuttaisi varmaan vielä pahemmat traumat sekä minulle että Viltsulle. Toivon mukaan eläinlääkäriin ei myöskään oikeasti tarvitse turvautua minkään syyn vuoksi.

Hanskoista huolimatta kädessäni on erinäisiä jälkiä hampaiden ja kynsien ansiosta, mutta se nyt ei suuremmin haittaa. Eläinlääkäri sanoi, että jos sattuu tulemaan purenta nivelen kohdalle, niin sitten kannattaa kipaista hoitoon.

Mutta siis sisätiloissa kaikki sujuu hyvin. Pääsääntöisesti Viltsu on sängyn alla, pyörähtelee syömässä ja ikkunalla, eikä juuri kiinnitä minuun huomiota. Yhtään raapaisun tapaistakaan minua kohtaan ei ole tullut.

maanantai 15. lokakuuta 2007

Kielellistä


Epätarkka kuva, mutta siinä se on ja syö. Eli kissa on kunnossa. Kuten minäkin.

Have fun in Georgia!

Alku saman sängyn äärellä

Villin omistaja lähti eilen sinne kauas, ja minä siis otin paikkani väliaikaisemäntänä. Ilta meni tavaroitani laitellessa ja Viltsu oleili lähinnä sängyn alla.

Tosin valitettavasti katti oli asettanut itsensä sängyn päälle siinä vaiheessa, kun minäkin halusin mennä nukkumaan. Kun ryhdyin ottamaan omaa tilaani, Viltsu reagoi odotetetusti. Eli siis sähisten, mouruten ja kynsiään esitellen. Omistajan jättämät paksut hanskat ovatkin tarpeellinen asuste.

Mutta yö sujuikin rauhallisesti. Viltsu naukuili kerran ihan ystävällismielisesti ja oli myös syönyt ruokiaan.

Aamulla oli vuorossa ulkoiluosuus. Villille siis avataan ikkuna ja se siitä pomppaa itse aidatulle takapihalle, jossa se voi liikkua vapaasti valvovan silmän alla.

Koska itse olin poikkeuksellisen kiireinen, jäi tämä vaihe Viltsun mielestä selvästi liian lyhyeksi, eli ryhtyessäni siirtämään kissaa sisälle (jälleen hanskat käsissä, luonnollisesti) metakka sekä teräosien (hampaat ja kynnet) käyttö tuli esiin.

Toivottavasti kukaan ei syytä minua ihan heti eläinrääkkäyksestä, sen verran pahaa ääntä Viltsusta välillä lähtee, heh!

Minähän olen tottunut siihen, että eläimet joskus purevat, kynsivät ja potkivat, joten ihan pienestä en hätkähdä Viltsunkaan kohdalla. Tietysti on sääli, ettei Viltsu todellakaan hyväntuulisesti anna minun silittää, saati ottaa syliin, mutta toivon mukaan suhteemme ajan myötä kehittyy lämpimämmäksi.

perjantai 12. lokakuuta 2007

Tokkurainen

Nukutuksesta toipuva kissa on surkea olento. Tunnen suurta sympatiaa, kun toinen on pöpperöinen, oksentaa ja on ilmiselvästi kaikkea muuta kuin normaali itsensä.

Mutta nyt hampaat on siis hoidettu eli ainakin lähti massiiviset määrät hammaskiveä. Ja tietysti Viltsu oli saanut eläinlääkäriltä kehuja komeasta ulkomuodostaan.

torstai 11. lokakuuta 2007

Ote tiivistyy

Enää muutama päivä ja olen virallisesti Viltsun asuinkumppani. Suhdetta on taas viety eteenpäin sen verran, että olen nostanut kattia ulkoilun jälkeen ikkunasta sisään (varustautuneena kunnon hansikkailla). Omistajan mukaan toimintani meni hämmästyttävän rutinoituneesti.

No, tokihan olen suuren osan elämästäni asunut kissojen kanssa, joten olen ihan ensi kertaa en ole kattia liikuttelemassa. Tietysti Villi on normaalia vaativampi tapaus, mutta ainakaan tällä hetkellä yhteiselomme toimivuus tuntuu ihan realistiselta.

Huomenna Viltsu käväisee eläinlääkärissä hoidattamassa hammaskalustoaan. Viikonloppuna saan vielä lopulliset ohjeet, jottei lemmikin arki turhaan koe omituisia muutoksia, kunhan sunnuntaina otan lopullisesti vastuun niskoilleni.

lauantai 6. lokakuuta 2007

Eka yhteinen yö

Kävin nukkumassa tulevassa asunnossani ja siis Villin olinpaikassa torstain ja perjantain välisen yön. Tarkoitus oli testata, kuinka hyvin Villi sietää läsnäoloni.

Villihän on siis löydetty hyvin pienenä, alle parikuukautisena ja huonokuntoisena. Ihmekös tuo, että pelkoa ja epäluuloisuutta ihmisiä kohtaan riittää. Eli en siis todellakaan kuvittele vielä esimerkiksi tuosta noin vain meneväni Villin luo, silittäväni tai rapsuttavani, sillä se ei vaan onnistu.

Villi otti illan aikana kontaktia minuun sen verran, että puuhastellessani kävi läimäisemässä käpälällään paljaita jalkojani. Tämän enempää vihamielisyyden osoituksia minua kohtaan ei tullut, vaan yö sujui rauhallisesti.

Joskus puoli kuuden aikaan katti herätti minut naukumalla, ja sängystä koetin vähän mumista vastauksia.

Lopullinen muutto totetuu viikon päästä. Toivon mukaan Villin suhtautuminen minuun muuttuu vähitellen hiukan luottavaisemmaksi, mutta kissan ehdoillahan tässä edetään.

Kuten näkyy, Villin kuva tuossa sivussa vaihtui. Tässä vielä pari kuvaa lisää, omistajan ottamia:

maanantai 1. lokakuuta 2007

Kissan sijaisemoksi

Erinäisten sattumusten kautta olen pian muuttamassa asuntoon, jota hallitsee 14-vuotias kissaherra nimeltä Villi. Villin omistaja lähtee pidemmäksi aikaa ulkomaille, ja sanoin pitäväni kissaan liittyvää blogia, jotta hän voisi seurata lemmikkinsä eloa vaivattomasti.

Samalla minulle tulee yksi blogi lisää jo niiden lukuisten edellisten oheen.

Kissojen kanssa eläminen on minulle tuttua: lapsuudenkodissani oli aina joku katti, ja myös tämän jälkeen olen majaillut kissallisessa taloudessa. Tosin viime vuosina kontaktini nelijalkaisiin ovat rajoittuneet lyhytaikaisiin kohtaamisiin.

Villi ei pidä vieraista. Ei myöskään minusta. Suhdetta on nyt koetettu lämmitellä ruuan avulla, ja myös muutoin olen piipahtanut kyläilemässä, jotta Villi edes hieman tottuisi minuun ennen varsinaisen yhteiselon alkua.