Lepo

Kun itsellä on kiire eikä ole edes ehtinyt nukkua tarpeeksi, niin kissan loikoilu käy kateeksi...

Cat walk

Villi esittelee hankinnan, jonka tein, eli heijastavan kaulapannan, joka on varustettu pienellä kulkusella.

Kuva 1: Näin kollimallimme varmoin askelin astelee uusi tuote yllään. Juu, ei paljon mitään näy, koska on niin paljon karvaa.



















Kuva 2: Kaulapannan ominaisuuksien tarkempi esittely: huomioi lukkosysteemi, jonka pitäisi irrota, jos kissa sattuu vaikka takertumaan oksaan (tämä on Villin tuntien mahdollista). Oranssi väri on siis heijastavaa materiaalia hämäriä oloja ajatellen. Ei kovin äijämäistä, mutta ehkä Villi tämän kestää, kun ei sentään ole ihan pinkki.


















Kuva 3:
Kaulapanta normaalioloissa. Kulkunen on pieni ja varsin heikkoääninen kaupunkioloissa, mutta sentään jollain lailla paljastaa kissan liikehdinnän. Pikkulintuja Villi ei kuitenkaan saa kiinni, joten niitä ei pelasteta tällä hankinnalla..


















Kuva 4: Kaulapanta testatiin myös fyysisillä koetuksilla. Samalla kynnet viilautuivat.


















Kuva 5: Malli poistuu tympääntyneenä koko ajan ympärillä poukkoilevaan kuvaajaan.

Yo man!

Villin tassukarvat ovat mielestäni tosi hauskat: monisenttisiä karvoja varpaiden välissä.

Ja äijähän on tosi kingi. Asunnon keskipisteenä olevan pöydän Villi ottaa haltuunsa tuosta noin sfinksimäisellä tyylillä. Ihmekös tuo, että ne egyptiläiset kissoja palvoivat, kun Villikin tuntuu välillä siirtyvän olemukseltaan suurjohtajaksi.

Iso-E

Tuolta Mustan ja Harmaan blogista heitettiin tänne Excellent-kunniamerkki.

Viltsun mielestä tämä on tietty ihan normaalia, koska hän on niin Excellent-elukka ja saa kuulla kehuja koko ajan (tänäänkin juttelin puhelimessa yhden tutun kanssa, joka kuulemma kera miehensä käy täällä ihailemassa Villiä: terveisiä sinne vaan ja tervetuloa katsastamaan meitä ihan livenä!).

Mutta minua tietysti punastuttaa moiset maininnat blogin erinomaisuudesta. Toki tätä pitää jakaa eteenpäin, eli tällä kertaa huomionosoituksia seuraaviin viiteen blogiin:

Yskän saa kun yksin makaa
- Tämä blogi onnistuu ilahduttamaan arkihavainnoillaan toistuvasti.

Sivukuja
- Täälläkin pohditaan huolella.

HaloEfekti
- Hienoista kissakuvista olen tietysti hurjan kateellinen! Ja paljon asiaa laidasta laitaan.

Ankkalapio
- Mainioita sarjakuvallisia ilmaisuja

Mielenkiinnotonta
- Älyä ja nokkelointia

Ja älyttömän hyvää viikonloppua vaan kaikille: ainakin täällä Kalliossa on aurinkoa havaittu tänään runsain mitoin ja Villi on tyytyväisenä tepastellut pihalla, kun tassut ei enää kastu yhtä paljon kuin eilen.

Eilen täällä vieraili miespuolinen tuttu. Taas tuli havaittua se, miten epäluuloinen Villi on vieraita kohtaan: silittely-yritykset päättyvät helposti siihen, että katti vilauttaa kynsin varustettua käpäläänsä vieraalle. Minä saan vapaasti rapsutella, mutta vieraan lähentelyihin Viltsu ei suhtaudu kovinkaan hellämielisesti.

Mutta kyllä Villi sitten antaa vieraiden rapsutella, jos kissa saa itse olla enemmän se aloitetta tekevä. Eli eilenkin katti tuli kyllä pöydälle makaamaan siliteltäväksi kahvia juotaessa.

Rapsutusta, karvoja ja ulospompahtelua

Jo toinen video tähän viikkoon: alkaa olla pientä liioittelun makua, mutta menköön!

Erityisesti tällä kertaa videossa taas ollaan nenät vastakkain ja lisäksi esitellään marraskuisen pienelänklinikan jäljiltä olevaa karvatonta aluetta. Villi osoittaa myös olevansa reipas hyppääjä, eikä kaihda kosteaa maata takapihalla.

Naapurit juhlii

Tänään täällä on vähän hiljaista, koska kaikki ovat tietty juhlimassa naapurissa 5+5 -synttäreitä eli Mustaa ja Harmaata: hurrrrjasti onnea sinne, hienoja katteja olette!

Viltsullahan tulee tänä vuonna täyteen se 15 vuotta, eli kuten isäntä sanoo, niin mopokortti-ikä koittaa. Katotaan, millaiset juhlat sitten saadaan aikaan: tuohon takapihalle mahtuisi livenäkin niin kissa- kuin ihmisvieraita. Tosin ensin pitäisi päättää päivämäärä: Villin syntymäaika ei ole tarkkaan tiedossa ja isäntä on luvannut sen noin suurinpiirtein arvoida.

Ulkoilua

Ostin Viltsulle lelun, jolla ajattelin houkutella sitä ulkona liikunnallisiin suorituksiin. Nooh, kyllähän se kissa liikkui, mutta ei ihan niin kuin suunnittelin.

Videolla ei taaskaan tapahdu mitään erityisen jännittävää, mutta taustaäänenä on sentään keväistä lintujen laulantaa!

Pakkaspäivien ulkoilua

Viimeiset pari päivää on ollut pakkasen puolella, mutta tokihan Villin karvapeitteellä tarkenee hyvin pihallakin. Tässä otokset liikehdinnästä:

Paisetta

Tällä viikolla Viltsua silitellessäni havaitsin puolikkaan viinirypäleen kokoisen "mollukan" toisen takalonkan etuosassa. Kun sitä tunnustelin, niin katti ei aristellut, eikä paise muutenkaan näyttänyt Villiä vaivaavan.

Onneksi on se eläinlääkäriystävä, joten kysyin häneltä, onko syytä huoleen. Ei kuulemma: vanhoilla lemmikeillä tuollaisia voi tulla ja mennä, ja voihan olla, että ulkoillessa joku oksa on tökännyt kissaan tms. Ohjeena oli, että seuraile ja hyvin mahdollista, että joko katoaa tai puhkeaa itsestään.

Voi olla, että paise on ollut Villissä jo pidempään. Koska kissalla on tunnetusti karvaa paljon ja karvat ovat pitkiä, niin silmin tuota ei havaitse, eikä silitellessäkään normaalisti käsi osu kyseiseen vartalon kohtaan.

Lisäys iltasella:

Oikealta emännältä sain tiedon, että paise on ollut olemassa jo pidempään ja sitä on eläinlääkärille näytetty, eikä ole syytä huoleen.

Kimpassa

Villin kanssa toivotamme kaikille enemmän ja vähemmän karvaisille hyvää ystävänpäivää: oleellistahan on katsella yhdessä samaan suuntaan!

Ja spesiaaliterkut tietysti Isännälle, joka parhaillaan reissailee tiettävästi jossain päin Armeniaa.

Kielellä mittaa

Kissakuvahaasteessa on viikon aiheena kieli. Tässäpä Villin nuolaisu turkinhuoltohetkestä:

Villi on julkkis!

Taannoin täällä vieraili valokuvaaja räpsimässä läjän otoksia minusta ja Villistä. Nyt niitä on julki Keskisuomalaisessa. Pr-osasto lienee tyytyväinen Villin julkisuuskuvaan :)

Tassu-uusinta

Macbookini toisessa reunassa jälkiä, joiden syynä ovat erään kissan kynnet. Minkäs sille voi, että Villi tuntee vastustamatonta vetoa koneen kosketteluun...

Ja sitten vielä tällainen ilmeikäs kuva:

Harmaa helmikuu

Talvi-ilmasto on taas kaukana Helsingistä. Viltsu tuijottelee pihalla vesilammikoita (ja tietysti myös latkii niistä: kumma juttu, miten kissojen pitää aina juoda lätäköistä, vaikka tarjolla on sisätiloissa puhdastakin vettä).

Alimmat kuvat ovat taas taiteellisen epätarkkoja, mutta sopinevat ankean säätilan korostamiseen.

Me vihreäsilmaiset

Halusin kuvata sekä Villin että oman silmäni rinnakkain: vihreän eri sävyjä ja ruskeita pilkkuja (on niitä siinä minunkin silmässäni, muttei yhtä paljon kuin Viltsulla: jos klikkaa kuvaa suuremmaksi, niin saattaa paremmin erottaa jotain).

Olen kuin kissa

Hienosti piirtelevä Mari Ahokoivu on tehnyt sarjan "Olen kuin kissa".

Tunnistan myös itseni: "Nukun aina kun on mahdollista" ja "Istun vain ikkunan ääressä katselemassa maailman menoa". Eli meillä on Villin kanssa yhteiset harrasteet. Marin piirroksiin lisäisin vielä sen, että mielellämme myös syömme ja kehräämme.

Hetki talvea

Eilen illalla pyrytti taas lunta talvisesti. Tänäänhän tilanne on jo muuttunut loskaisemmaksi, mutta muutama valkoinen otos eilisillalta.

Isäntä: Ei mikään ihan pikkumusta

"Tervehdys täältä Tbilisistä Villille ja Villin ystäville. Taisin jossain vaiheessa luvata lähettää Villin blogiin kuvan tuosta mustasta hauvasta, joka kerran lähti minua seuraamaan ja pesiytyi sitten tuonne työpaikkani ala-aulaan. Tässä se kuva tulee.

Kuten näette, musta on tyttö kuin kuulu muriaanien kuningas ja kokoakin löytyy perusbuudelia enemmän.. Ei mikään pikkumusta siis. Joskus se on varmasti ollut jonkun koira, koska sen korvat ja häntä on typistetty. Miten se on sitten kadulle joutunut, onkin tietysti mysteeri. Voi hyvin olla, että sen perheelle on tapahtunut jotain sellaista, että hauvaa ei ole voinut pitää. Ehkä onnettomuuskin, kuka tietää. Niin kovasti se edelleenkin haluaisi olla jonkun koira. Varsinaisia kulkukoiria, siis ikänsä kadulla olleita, se kaihtaa.

Aamulla, kun astelen töihin, se odottaa työpaikkani rappusilla intoa täynnä. Kovasti se yrittää typistettyä häntäänsä heiluttaa ja sen myötä heiluu koko takaruumis hauskasti puolelta toiselle. Hula Hula. Tietysti minulla onkin siten laukussa joku herkkupala jonka antaa. Joskus iso luukin tai tölkki koiranruokaa. Naksut sille ei oikein maistu.

Niin, sitten hipsin työhuoneeseeni 10 kerrokseen. Kerran oli koira kivunnut rappusia pitkin kerrokseeni ja raapi oveni takana. Kun avasin oven, se luikahti ujon oloisena peremmälle tupaani. Tarkasti oli reittini vainunnut. No pakko minun oli tyttö aulaan takaisin johdatella, sillä hieman sanomista voisi tulla jos huoneessani päivystäisi myös koira.

Tosiaan tyttö se on, sillä rintavarustus on sitä luokka, että kyllä pentujakin on elämässä useampi värkätty. Toinen vaihtoehto riippurinnoille on, että koira onkin vanha hippi, joka poltti uhonsa merkiksi liivinsä jo vuosikymmenet sitten. Tai, en tiedä, ei kai koirat paljon yli kymmentä vuotta elä. Hippihommien kukoistuksesta tuosta ”rakkauden kesästähän” tuli viime vuonna kuluneeksi 40 vuotta. Näin laskien koiran äidin-äidin-äidin-äiti saattoi olla eturivissä liivejään polttamassa.

Että näin täällä. Keväämmällä kirjoitan sitten hieman tarinoita Villin huimista nuoruusvuosista. Tämä vuosi onkin mirrin juhlavuosi, sillä kolli saa viimein sen mopokortin plakkariinsa.

Jotta ei Villin sappi täysin kiehahtaisi karrelle koirankuvaa katsellessa niin liitän mukaan myös paikallisen street katin kuvan roskikselta. Kiire sillekin tuli kun otin kamerani esille."

Arkistokatti

Eilen kaivoin jonkun paperin arkistokaapista, ja laatikko jäi auki. Villi päättikin tunkea itsensä kaappiin. En tietysti onnistunut kuvaamaan kissaa parhaimmillaan, mutta ekassa kuvassa katti on siis jo mennyt kaappiin ulosvedetyn hyllyn taakse. Siellä se vietti aikaa varmaan parikymmentä minuuttia, kunnes tuli ulos, joka näkyy toisessa kuvassa.

Hyvin Villi tuonne luikahti, vaikka tilaa ei kyllä liikoja ollut!

Arvostetulla alueella

Tänään tulleessa Hesarin Kuukausiliitteessä kerrottiin seuraavaa:

"Helsingin Kallio muuttuu nopeasti. Ennen niin paheellinen kaupunginosa on jo noussut Arvoasunto-lehden mukaan Helsingin kolmen halutuimman asuinalueen joukkoon. Yksi lehden listaamista kymmenestä halutuimmasta kadusta on Torkkelinkuja."

Kerroin tietysti Villille, että nämä meidän (köh, tai siis isännän ja Villin, minullahan ei ole mitään osuutta siihen, että asun täällä) kulmat on arvossaan.

Mutta ei kai tuo kissalle mikään yllätys ollut. Tietysi kaikki haluavat asua lähellä Kallion komeinta kollia ja kingiä!