Antibioottitabletit olen saanut tungettua katin kurkusta alas. Päätin heti suoraan kokeilla Qimkin kommenteissa kertomaa vinkkiä eli kastoin puolikkaan tabletin (eli kerta-annos) ruokaöljyyn.
Kissasta nappaan kohtuullisen päättäväisen otteen kainalooni (kissa siis istuu pöydällä, syliin sitä ei kannata ottaa, ryhtyy vain rimpuilemaan), tabletti suuhun, yritystä pitää suu suljettuna ja nielemisrefleksin käynnistelyä kaulan silittelyllä. Ei ihan ekalla yrityksellä onnistunut, mutta onnistui kuitenkin: Viltsu on toki käsittelyn jälkeen hetken minulle kärttyisempi, mutta unohtaa asian pian ja on sitten taas vieressä kiehnäämässä.

3 kommenttia:
Teillä sujuu lääkkeen anto ja otto paljon paremmin kuin meillä Killin kanssa, ihastelee emäntä. :)
Onpas Villillä komee katse. Ihan kuin kotkatoteemieläimellä. (ei pitäis krapulassa huudella kenekään blogissa...)
Killin emäntä: Nooh, ei meillä nyt ihan ongelmatonta tuo touhu ole, eli m inuall on jokunen kynnenjälki käsissä. Ja vieressä toinen ihminen katseli ja totesi, että "ei olisi minusta kyllä moiseen": Viltsu kuitenkin sen verran vastaanhangoittelee!
Satujatar: Vai kotkamaisuutta: tuolla toisaalla Viltsun yhtä kuvaa kommentointiin pöllömäiseksi :)
Suurten siivekkäiden olemusta selvästi joka tapauksessa!
Ja krapula on just hyvä vaihe huudella blogeihin.
Lähetä kommentti