Vierailijana Fanni

Ensimmäiseksi kiitokset kaikille, jotka ovat kommentoineet blogiin ja kertoneet, että on ollut mukava seurata Villin elämää. Blogiin ei liene siis seuraavan puolen vuoden aikana luvassa aktiivisia päivityksiä, mutta ehkäpä välillä joitakin tilannetiedotuksia.

Villi siis vietti joulun Karrin luona ja mm. herkutteli syömällä seitä. Ja taisipa kissa myös velvoittaa isäntänsä ulkoiluun.

Mutta ei minunkaan tarvinnut viettää kissatonta joulua, sillä olin käymässä kotikonnuilla Liperissä, jossa elelee edelleen Fanni.

Fanni on noin vuoden Villiä nuorempi, mutta uni maistuu yhtä hyvin, ja rapsuttelusta tämä lady tykkää myös. Tosin Fanni on huomattavasti Villiä hiljaisempi: Fannin naukaisut ovat pieniä ja hyvin vaatimattomia. Villihän sen sijaan vonkuu äänekkäästi ja paljon.

Fanni on myös muutoin lempeä luonteeltaan. Sen ei voi kuvitella tarttuvan käteen hampaillaan tai huitaisevan kynsillään, jotka molemmat kuuluvat Villin toimintaan silloin, kun kissaa alkaa ärsyttää ihmisten toiminta.

Harmi, etten tajunnut ottaa Liperiin mukaan Furminator-harjaa. Sen verran runsaasti Fannistakin karvaa pölisi, että tehoharjaus olisi ollut tarpeen.

Kissavuokralainen kiittää ja kuittaa kolmivuotisen pestinsä

Eilen lauantaina sitten päättyi reilu kolmivuotinen pestini Villin vuokralaisena ja alaisena. Karri nouti kissan luokseen, ja minun asunnossani ei siis nyt tallustele nelijalkainen, joka vonkuisi ulos tai vaatisi rapsutuksia.

Eilen me näytimme tältä:

Tuntuuhan tämä oudolta: kolme vuotta on mennyt hujauksessa ja olen tietysti tottunut kissan kanssa olemiseen. Villi on tuonut elämääni paljon hupia ja iloa, ja tietysti myös tutustuminen Karrin (maailman parhaan vuokraisännän) kanssa, on osa tätä hienoutta. (Puhumattakaan siitä, että olen säästänyt rahaa verrattuna siihen, mitä helsinkiläisyksiöistä Kalliossa joutuu normaalisti maksamaan).

Kieltämättä on nyyhkyinen olo, kun yksi aikakausi elämässä päättyy. Tosin Villihän porskuttaa edelleen, ja lupasin käydä joululahjaksi harjaamassa katin Furminatorilla, kun en muistanut sitä tehdä loppuviikosta. Ja kenties sitten taas jossain välissä toimin Villin hoitajana.

Mutta siis parin viikon päästä muutan Sveitsiin puoleksi vuodeksi. Tämän blogin tulevaisuuskin on epävarma: jos Karrin saan houkuteltua kirjoittamaan, niin tietysti sitten tekstit päivittyvät jatkossakin.

Joka tapauksessa kiitos Villille ja Karrille tähänastisesta, ilman teitä elämäni olisi ollut erilaista ja olisin jäänyt monesta hienosta hetkestä paitsi!

Kävin hieman läpi kuvia ja videopätkiä tältä vuodelta. Tässä siis muutama otos (näistä tosin puuttuu se Villin äänekäs naukuminen, joka kieltämättä hetkittäin meinasi jopa käydä hermoille, jos itse olisi vain halunnut esim. nukkua: paljon ääntä voi pienestä kissasta lähteä!)

Tässä kännykkävideossa (= huono laatu) näkyy Villin tassunhuiskautteleva komentelu "Rapsuta!":

Samin leipä, ennenkaikkea leivällä oleva margariini, houkuttaa:




Kun sängyllä on reppu, niin tietysti maataan juuri sen repun päällä:




Ja sitten vielä loppuposeeraus:

Remonttivahti

Villin reviirillä eli pihalla tapahtuu nyt suuria: putkiremontin vuoksi sinne on kuskattu niin kontti kuin roskalava. Päiväsaikaan saattaa olla myös remppamiehen pakettiauto parkissa.

Niinpä takapihaa on tarkkailtava (tätä on tietysti harjoitettu aina) ja ulkoillessa riittää haisteltavaa. Se on jo havaittu, että kissa mahtuu hyvin roskalavan alle.

Hakkeri lepuuttaa

Ulkona tuulee ja lumi lentää: Villi kyllä vonkuu pihalle, mutta kun nenässä tuntuu viimaa ja mahdollinen pyry, niin valinta kallistuu olosuhteiltaan tasaiseen sisätilaan.

Ja kyllähän tietokone lämmittää kivasti.

Kissanpäivät mainoskissalla

Sampo-pankin Kissanpäivät-mainoskampanjaan on näköjään otettu Villin kuva, ihan ilmettä myöten!