Eilen me näytimme tältä:
Tuntuuhan tämä oudolta: kolme vuotta on mennyt hujauksessa ja olen tietysti tottunut kissan kanssa olemiseen. Villi on tuonut elämääni paljon hupia ja iloa, ja tietysti myös tutustuminen Karrin (maailman parhaan vuokraisännän) kanssa, on osa tätä hienoutta. (Puhumattakaan siitä, että olen säästänyt rahaa verrattuna siihen, mitä helsinkiläisyksiöistä Kalliossa joutuu normaalisti maksamaan).
Kieltämättä on nyyhkyinen olo, kun yksi aikakausi elämässä päättyy. Tosin Villihän porskuttaa edelleen, ja lupasin käydä joululahjaksi harjaamassa katin Furminatorilla, kun en muistanut sitä tehdä loppuviikosta. Ja kenties sitten taas jossain välissä toimin Villin hoitajana.
Mutta siis parin viikon päästä muutan Sveitsiin puoleksi vuodeksi. Tämän blogin tulevaisuuskin on epävarma: jos Karrin saan houkuteltua kirjoittamaan, niin tietysti sitten tekstit päivittyvät jatkossakin.
Joka tapauksessa kiitos Villille ja Karrille tähänastisesta, ilman teitä elämäni olisi ollut erilaista ja olisin jäänyt monesta hienosta hetkestä paitsi!
Kävin hieman läpi kuvia ja videopätkiä tältä vuodelta. Tässä siis muutama otos (näistä tosin puuttuu se Villin äänekäs naukuminen, joka kieltämättä hetkittäin meinasi jopa käydä hermoille, jos itse olisi vain halunnut esim. nukkua: paljon ääntä voi pienestä kissasta lähteä!)
Tässä kännykkävideossa (= huono laatu) näkyy Villin tassunhuiskautteleva komentelu "Rapsuta!":
Samin leipä, ennenkaikkea leivällä oleva margariini, houkuttaa:
Kun sängyllä on reppu, niin tietysti maataan juuri sen repun päällä:
Ja sitten vielä loppuposeeraus:
Tekstit
10 kommenttia:
Paljon lämpöisiä kiitoksia teille kaikille. Olette ihania <3
Mukavaa joulun aikaa ja hyvää uutta vuotta!
Kivoja Sveitsin kuukausia!
Villille extra-paijaukset kiitokseksi Killiltä & kamuilta.
Ihana Villi! On ollut kiva seurata teidän yhteiseloanne, johon on minun mittapuullani mahtunut enemmän tapahtumia kuin tavalliseen kotikissanelämään :)
Ja hyvää Sveitsiä kans!
-minh-
Voi haikeaa. Mutta hienoa aikaa saitte viettää keskenään, ja hienot ajat jatkuvat tahoillanne! Onnea matkaan kumpaankin suuntaan! *snif* Villille raps-raps.
Totta tosiaan, kolme vuotta tätä kissapeliä takana. Kuinkas se hujahtikaan niin vauhdikkaasti. Ajankulumisen kiihtyvä nopeus tässä minua eniten askarruttaakin, suorastaan jo pelottaa. Kohta huomaan 50 vuotta kuluneen, ja kissan hiekkalaatikkolapio ei enää ehkä pysykkään kädessäni. Silloin tuleekin ehkä se pikku pakko jo muuttaa Villin kanssa sinne ilta-auringon Toivo-kotiin. No ei vielä, ehkä vasta 51 vuoden kuluttua. Niin ja Mari on lupautunut, että käy minua ja Villiä siellä Toivossakin tervehtimässä. Tummapintaiset viehkot hoitsutytöt siellä vaan silloin viittoilee, että ai Karriko? ”Tuolta peräkammarista se kaukasianturkismies löytyy kera sähisevän ikikollinsa".
No paljon ennen tuota tapahtuu: Villille viritellään kohta skypet ruokakupin viereen ja siitä se näköyhteys Mariin ja auringonkehrässä kylpeviin Alppien valkoisiin huippuihin muodostuu. Mari mainitsi, että selvisi asunnossani edullisella vuokralla. Ehkä näin, mutta kyllä sille Villin piikomiselle joku hintalappu löytyy. Niin ja lisäksi Villin paapomisen ohella minullekin järjestettiin monenlaista aktiviteettia. Jos olisin moisen tekemispaketin käynyt jostain vapaiden markkinoiden ohjelmistotoimistolta ostamassa niin siinä sitä vasta olisikin lompakon setelipuoli nälkiintynyt. Olen ollut kutsuttuna monenmoisiin pitoihin ja tapahtumiin ja saanut maistaa pienimuotoisen kansalaistottelemattomuudenkin suloista uhmaa. Siis vaikka tuota kun pääsin Marin porukoihin pitämään kesälauantaista piknikkiä Hakaniemeen autojen parkkipaikoille. Autot haisee tuumasimme tomerina maukasta humusta ja tofua retkiliinalla ahmiessamme. Sitten virkavalta kyllä tuli ja sanoi, että nyt kuulkaas ”nuoret aikuiset” lähdette jonossa kalppimaan takas sinne Torkkelin kissataloonne. Ei auttanut vaikka luvissakin Marilla ja velipojalla kyllä löytyi.
Joo muistoja paljon ja osa kirjattu näihin Villinkin kotisivuille. Niin ja ei se kolme vuotta ihan huomaamatta vilahtanut sinne jonnekin tavoittamattomiin. Kyllä se lokakuu 2007 tuntuu jo kaukaiselta. Siis se aika kun Mari istuskeli pihalla pienessä tihkusateessa tyynesti perintölypsyjakkarallaan paksut kissankäsittelynahkarukkaset käsissään. Villiä kesytellessä joo. Härski voro vei sitten myöhemmin sen lypsyjakkarankin (semmosen yritän Mari vielä jostain takas löytää, ees korvikkeen).
Mutta juu, kaikkiaan erityisesti minusta ja varmasti Villistä hienoa aikaa. Sanoisin talouselämän termein WIN-WIN-WIN keissi. Villi sai varmasti paljon uusia aktiviteetteja, paljon rapsutuksia, harjausta ynnä riemukasta musisointia. Niin ja minunkin elämäni oli vähemmän kasvismaista vaikka salaattilaatikon pihalle kyhäsimmekin. Nau ja Mau kuuluu pöydän alta, pakko lopettaa.
-karri
Kiitos tästä blogista, itselläni ei ole nyt kissaa, niin olen käynyt fiilistelemässä Villin kuulumisia. Oikein hyvää joulua ja uutta vuotta sekä Sveitsiä!
Niin ja rapsutukset vielä Villille!
zxz,,yi, kirjoittaa meidän Saara. Sillä se haluaa sanoa, että kiitos hienoista kuvista ja jutuista. Olemme lukeneet sitä yhdessä, ääneen, ja kovasti on Saara-misu käpäläänsä käyttänyt varsinkin videoita katsoessaan. Voimia kaikille osapuolille ja hyvää joulua! toivovat Saara-Ei ja Tetti
Hei, älkää vielä lopettako tätä ihanaa juttusarjaa. Nyyh! Mä aloin seurata teitä joskus seiskaluokan talvella, kun mun yks kissahullu ope näytti näitä kuvia. Kohta mun muutkin kaverit kiinnostu tästä. Nyt olen jo lukiossa ja kaiken mölyisen elämän keskellä tulen kaipaamaan teitä kovasti, sillä niin rauhoittavia ja lämpöisiä nää jutustelut on olleet. On jotenkin ihana ajatella, kuinka paljon elämää on mahtunut yhden kissan ympärille - no eihän se kissa todellakaan ole mikä tahansa kolli vaan just Villi, ihana Villi!
Onnenpotkuja teille lähettää Heta
Rapsutukset on välitetty eteenpäin :)
Ja kiitos kommenteista, hauskaa kuulla, että aktiivisia Villin elämän seuraajia on ollut useita!
Kyllä sinä sieltä sveitsinmaaltakin jonkun kissan löydät. Odottelemme raportteja :)
Lähetä kommentti