lauantai 15. marraskuuta 2008

Leppyyntymisen vuosipäivä

Villin isäntä muistutteli viestillä, että tänään on tasan vuosi siitä, kun kissa päätti hyväksyä minut ja suostui tulemaan vapaaehtoisesti lähelle ja jopa kehräämään. 

Onhan tässä vuodessa tapahtunut melkoinen muutos. Nyt on vaikea enää muistaa aikaa, jolloin katti ei tunkenut itseään tietokoneen päälle, hypännyt iltaisin viereen rapsuteltavaksi ja taas aamulla uudelleen. Tai ettei Villiä voinut noin vain nostaa, vaan piti aina varautua siihen, että omaan nahkaan tulee kynttä ja puremaa. 

Nyt, kun välit ovat niin hyvät, lämpimät, lempeät ja muutenkin hempeät, on helppo sanoa, että on se vaan suloinen eläin!



8 kommenttia:

Outi kirjoitti...

Kissan vaan täytyy itse päättää, että onko ihminen sopiva ystäväksi vai ei. Toisella se tapahtuu nopeasti, mutta omalla tavallaan palkitsevinta on, kun kaikki tapahtuu hitaasti ja ansaitusti. :)

Ilkka kirjoitti...

Oi että on taas mukava kuva! Jotenkin kaikista eniten noi lepokuvat uppoavat minuun, suloisen näköinen kun nukkuu :)

Anonyymi kirjoitti...

Juu, semmottin pumpulihäät söpöläisillä siellä.
t: karri

Halo Efekti kirjoitti...

Heh, herkkä hetki.

Sehän on selvä että hyväksyminen ottaa aikansa, on ansaittava luottamus. Sitten kun sen saavuttaa, ystävyys tuntuu vieläkin arvokkaammalta.

Sirpa kirjoitti...

Kissan luottamuksen saavuttaminen tuo mahtavan olon. Hellyyttävä kuva! :)

Ana kirjoitti...

Jotkut kissat osaa arvostaa hyvää onneaan.

Purr!

Ulkokalliolainen kirjoitti...

Karri, terveiset sinne Georgiaan ja kiitokset onnitteluista:-)

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Kiitos kaikille kommenteista! Ja niinhän se todellakin on, että kun tämän luottamuksen eteen joutui vähän näkemään vaivaa, niin tuntuuhan se ansaitulta ja hyvältä :) Ja kiva tietysti nähdä, että eläin ei arkaile tai pelkää ja tulee mielellään kainaloon kehräämään :)