Onhan tässä vuodessa tapahtunut melkoinen muutos. Nyt on vaikea enää muistaa aikaa, jolloin katti ei tunkenut itseään tietokoneen päälle, hypännyt iltaisin viereen rapsuteltavaksi ja taas aamulla uudelleen. Tai ettei Villiä voinut noin vain nostaa, vaan piti aina varautua siihen, että omaan nahkaan tulee kynttä ja puremaa.
Nyt, kun välit ovat niin hyvät, lämpimät, lempeät ja muutenkin hempeät, on helppo sanoa, että on se vaan suloinen eläin!
8 kommenttia:
Kissan vaan täytyy itse päättää, että onko ihminen sopiva ystäväksi vai ei. Toisella se tapahtuu nopeasti, mutta omalla tavallaan palkitsevinta on, kun kaikki tapahtuu hitaasti ja ansaitusti. :)
Oi että on taas mukava kuva! Jotenkin kaikista eniten noi lepokuvat uppoavat minuun, suloisen näköinen kun nukkuu :)
Juu, semmottin pumpulihäät söpöläisillä siellä.
t: karri
Heh, herkkä hetki.
Sehän on selvä että hyväksyminen ottaa aikansa, on ansaittava luottamus. Sitten kun sen saavuttaa, ystävyys tuntuu vieläkin arvokkaammalta.
Kissan luottamuksen saavuttaminen tuo mahtavan olon. Hellyyttävä kuva! :)
Jotkut kissat osaa arvostaa hyvää onneaan.
Purr!
Karri, terveiset sinne Georgiaan ja kiitokset onnitteluista:-)
Kiitos kaikille kommenteista! Ja niinhän se todellakin on, että kun tämän luottamuksen eteen joutui vähän näkemään vaivaa, niin tuntuuhan se ansaitulta ja hyvältä :) Ja kiva tietysti nähdä, että eläin ei arkaile tai pelkää ja tulee mielellään kainaloon kehräämään :)
Lähetä kommentti