Pitkiä kynsiä ja karvatakkuja

Heitetääpäs nyt välillä poseerausta tänne blogiin eli kuten kuvasta näkyy, katti porskuttaa edelleen tyytyväisenä.

Tosin tiettyjä vanhenemisen merkkejä on kesän aikana ilmaantunut lisää. Villi ei enää esimerkiksi teroita itse kovin tehokkaasti kynsiään, joten ne ovat hieman jo ylipitkät (huomaa siitä, että kynnet tarttuvat turhan helposti päiväpeittoon ja tuolien pehmusteisiin).

Myös turkin huolto taitaa olla Villille vaikeampaa. Takkuja ilmestyy erityisesti hännän läheisyyteen, ellei kissaa harjaa hyvin aktiivisesti. Ennen takkuuntuminen oli selvästi vähäisempää.

Mutta noin muuten äijä on toki edelleen reipas ja pirteä!

Furminator hankittiin tännekin

Viime viikolla tähänkin kissatalouteen saapui lopulta Furminator. Hankinnan lopullinen päätös syntyi, kun sama harja oli ostettu myös Mustalle ja Harmaalle, eli eihän Villi voi olla huonommassa asemassa kuin naapurit. Kävin ostamassa samasta paikasta eli Stockan kanta-asiakastarjous, 39 e. 

Ja harja todella toimii! Video ei sitä tuo kovin hyvin julki, joten kannattaa katsoa muita, joissa harjan toiminnallisuus on onnistuttu tallentamaan suosiollisemman mallin kanssa. 

Ja kun on aika hemmetin hankalaa kuvata tällaista videota ihan ite: toisessa kädessä kamera ja toisessa Furminator ja välissä kissa ja oli aamu. Kuten näkyy, kumpikaan videolla näkyvistä elollisista olennoista ei ole meikannut yhtään. Nelijalkaisen ei tietty tarvitse sitä harrastaa koskaan, koska on aina vaan niin hyvännäköinen. 

Furminator ei sovi kaikille kissamerkeille. Lajisopivuuden voi tsekata Herra Mäykyseltä (via). 

On niin helppoo olla hyvännäköinen

Eilen taas tuli vastustamaton halu ottaa Villistä naamalähikuvia, kun se nyt vaan on niin komea. Tähän yhteen kuvaan silmät sattuivat myös tuolla tavalla suloisesti viirulleen. 

Ja tässä sivuprofiilissa näkyy myös viiksikarva, joka on vielä enemmän eteenpäin kaarellaan kuin muut.

Talvinen rintakarvarehotus vain vahvistaa komean kollin äijämäistä olemusta.

Villiä karvaisuutta

Villillä on kesäkauden alettua alkanut myös oma Turkki kesäkuntoon -kausi. Karvaa lähtee suorastaan tukuttain, ja vaikka kattia on harjannut monta kertaa päivässä, niin silti tuntuu irtoavan hämmästyttävän paljon irtokarvoja. Nyt, viikon jälkeen, tilanne tuntuisi jo vähän rauhoittuneen.

Villin ja minun luona on taas viimeisen viikon aikana vieraillut ihmisiä, joilla on omat kameratkin mukana. Pikkukeiju kävi takapihalla juomassa kahvit ja ihastelemassa niin miljöötä kuin tietysti kollia. Otti kuvia, tässä yksi ja blogissaan toinen (kannattaa huomata myös ne kehuvat sanat siellä!):

Viikko sitten vietettiin minun syntymäpäivääni, ja pari kaveria kävi myös kahvittelemassa. Silloin Kervå nappasi omat otoksensa minusta ja sylikissasta:

Karvaläjät

Isäntä saapui siis Georgiasta ja toi minulle tuliaisena ensi talven tyylipäähineen. Ei taatusti päätä palele!

Villi olisi kuulemma saanut hiiren, mutta se olikin jo hukkunut. Nooh, katti tuntui tykkäävän haistella myös tätä meikäläisen saamaa lahjaa.

Tämä on kyllä hieno! Ja taatusti maistuvat myös pähkinät, viini ja suklaa, joita Karri myös toi.

Narkissos

Isännän olinpaikassa eli Georgiassa on vasta juhlittu pääsiäistä (ovat vähän jäljessä meitä!), joten narsissikuvat sopivat sikäli päivään.

Villihän tyytyväisenä makaili kukkasten vieressä. Itse asiasa tuo toisessa kuvassa taittunut narsissa on kumollaan siksi, että Viltsu makasi ensin sen päällä. Ja ihmekös tuo, kun katti näyttää kuvassa niin läskiltäkin!

Lekottelua kevätauringossa

Villi kiehnutteli, makaili ja putsaili itseään pihamaalla auringonpaisteessa. Videon lopulla näkyy myös kissan kyky nopeaa reagointiin yllättävän äänen kuulumisen vuoksi.

Kuollut nahka ja hengittävä karvakasa

Villin yksi suosikkipaikka on ruskea karvatalja lattialla, onhan se lämmin ja pehmeä.

Ihmisnäkökulmasta ongelma on se, että kissa maastoutuu sinne todella hyvin. Useammin kuin kerran olen iltahämärissä meinannut astua kissan jonkun osan päälle, kun en ole huomannut, että taljalla makaa joku elollinenkin.

Yo man!

Villin tassukarvat ovat mielestäni tosi hauskat: monisenttisiä karvoja varpaiden välissä.

Ja äijähän on tosi kingi. Asunnon keskipisteenä olevan pöydän Villi ottaa haltuunsa tuosta noin sfinksimäisellä tyylillä. Ihmekös tuo, että ne egyptiläiset kissoja palvoivat, kun Villikin tuntuu välillä siirtyvän olemukseltaan suurjohtajaksi.

Viiksi-Villi

Kissakuvahaasteessa on tämänviikon aiheena yksityiskohta: "se yksittäinen juttu, joka on jokaisella katsomis kerralla yhtä kaunis, erikoinen tai hauska."

Villissä on tietysti lukuisia hienoja yksityiskohtia, kuten kaikissa kissoissa, mutta erityisesti pitkät viiksikarvat vetävät huomiota puoleensa. Niiden asennosta voi päätellä jopa kissan fiiliksiä: kehrätessä viikset taipuvat vielä vähän enemmän eteenpäin.

Ja joulun aikaanhan tuli havaittua sekin, ettei Viltsu osaa varoa kynttilöitä, vaan myös viiksikarvat saattavat joutua kärventymiselle alttiiksi, kun katti tunkee naamaansa tuikkukippoon.


- -

Päädyin Matkalla-blogin kautta ihailemaan hienoja kissakuvia. Erityisesti tämä Tiger-kissan söpöily hellytti mieltä: värityskin on kuin Villillä!