Tassulämmitystä

Pitkästä aikaa hieman Villin kuulumisia. Karri nimittäin pisti minulle jo viikko sitten kuvia ja terveisiä Villin talviulkoilusta ja tossupohdinnoista.

Lumessa katin tassut palelevat. Villi kuvittelee parantavansa tilannetta nuolemalla etutassujaan lämpimäksi. Nooh, kaikki hieman kissaa fiksummat tajuavat, että nuoleminen vain lisää jalkakylmyyttä.

Niinpä Karri oli kokeillut, jos Villi nauttisi vauvanlapasista tassujen lämmittäjänä. Kuvan ilme paljastanee, että Villi ei suuremmin ilahtunut tästä ideasta.

"Antoi ne kyllä ihan jees pikku unenpöpperössä pukea mutta havahtui heti ulkona tarmokkaasti ravistamaan niitä pois. Koko oli kyllä oikea. Nyt mennään siis niinkuin ennenkin ulkona ilman lapasia eli tassuja nuolen", Karri kirjoitti.


Lisäksi Karri oli perehtynyt laajemmin lemmikkien kenkämuotiin:

"Kävin myös Stokkalla ihmettelees millasia kenkiä tai sukkia on elukoille. Kissoille ei mitään mutta aika tärtsyjä bläägiä koirille kyllä kuten kuvista näätte."



Toivottavasti Helsingin kevät pääsee vauhtiin, jotta Villi saisi nauttia ulkoilusta ilman kylmiä tai märkiä tassuja.

Täällä Sveitsissähän kissat saavat nauttia välillä hyvinkin aurinkoisista hetkistä ja esimerkiksi väijyä pieniä saaliseläimiä viinitarhoilla. Kuten tämäkin musta, leikkisä tyyppi.

Kaulapantalähetin kissalle

Kommenttiosastolle tipahti seuraava tiedustelu:

"Kun tällä sivulla liikkuu kaikenlaisia kissa-asiantuntijoita niin osaisko joku kertoa, mistä saisi ostettua kisulle sopivat sellaisen tutkapannan, joita nuo pressan kissat kuulemma käyttävät? tiedosta olisi kovin kiitollinen kissaherra Andersson ja emäntänsä Manta."

Koska Villi ei näitä tutkaominaisuuksia harrasta, käännyin henkilön puoleen, jolla on jo kokemusta. Eli Villen ja hänen kahden kissansa (lämpimät kiitokset sinne ja rapsutukset kissoille!):

"Hei,

täällä Espoon presidentti, tuo valistunut diktaattori. Mukavaa että kissaherra Andersson ja Manta ovat lähestyneet minua.

Tämän linkin takaa löytyy se kaulapantalähetin, jota omat kissani käyttävät aina ulkoillessaan (mitä nyt joskus ovat karanneet avonaisesta ovesta ilman lupaa ja pantaa). Sen lisäksi pitää ostaa samalta valmistajalta vastaanotin, jonka malli riippuu siitä onko kissoja yksi vai enemmän (minulla on Maxima, johon voi panna

kahden tai useamman lähettimen kanavat/taajuudet muistiin ja napin painalluksella valita kumpaa seuraa).

Laite ei siis ole tutka vaan analoginen radiolähetin + vastaanotin, toimintaperiaate etsimisessä sama kuin esim. lumivyörypiipperiä käytettäessä, ja vaatii harjoittelua. En löytänyt mitään muuta paikanninta, joka olisi riittävän kevyt kissalle, jotta se ei haittaisi menoa. Tämä painaa esitteen mukaan koko panta, paristo, lähetin ja antenni alle 30 g.

Laite on ollut varmatoiminen kelillä kuin kelillä, omat kissani eivät ole moksiskaan pannasta, ja kissat ovat aina tarvittaessa löytyneet sillä.

Jos haluaa yhdelle kissalle riittävän vastaanottimen, näitä voi löytää joidenkin lemmikkieläintarvikekauppojen hyllyistäkin yksittäiskappaleita.

Kantama on täysin esteettömissä oloissa luvattu 2 km. Sellaisiahan ei missään ole, mutta lähes 1 km päähän riittää kumpuilevassa metsämaisemassakin. Kattaa siis enemmän kuin hyvin leikatun tyttökissan reviirin."

Lisäksi Ville mainitsi, että hinta on turhan korkea ja nettikaupan palvelussa olisi ollut

parantamisen varaa. Mutta jos joku on kiinnostunut kuulemaan lisää, niin voi pistää kommentteja ja välitän ne Villelle ja hän voi sitten vastata vaikka sähköpostiin.

Ja sitten vielä kuvia eli pannat Villen kissojen käytössä:

"Teetin suutarissa kaulapannoista oikean kokoiset, kumpikaan kissa ei ole moksiskaan radiolähettimistä. Ossun ylimääräinen viiksikarva eli lähettimen antenni näkyy kuvassa vasemmalla puolen pilaria vasten. Itse lähetin jää kaulakarvojen alle piiloon. Myös taaemmalla toiseen suuntaan katsovan Margon antenni erottuu juuri ja juuri punaista seinää vasten."

Ja alemmassa kuvassa Margolla näkyy tuo sylinterimäinen litteä kotelo, jossa laitteen elektroniikka ja paristo. Panta on kestävää nahkaa ja siinä on joustava kohta hirttäytymisen estämiseksi."

Aseistusta

Nyt takapihalla oleilun varustukseen kuuluu vesipyssy. Tositoimiin eli mahdollisiin kissan hetkellisiin rauhoittamisiin tai pysäyttämisiin tätä ei ole vielä tarvittu. Ja toivottavasti ei tarvitakaan!

Kantomatka ei kovin pitkä ole, mutta parin metrin päästä aika tarkasti saan vesisuihkun lentämään.

Lisäksi Villi on osallistunut takapihan musiikillisiin esityksiin. Erityistä vaikutusta soitanta ei näytä tehneen.

Furminator hankittiin tännekin

Viime viikolla tähänkin kissatalouteen saapui lopulta Furminator. Hankinnan lopullinen päätös syntyi, kun sama harja oli ostettu myös Mustalle ja Harmaalle, eli eihän Villi voi olla huonommassa asemassa kuin naapurit. Kävin ostamassa samasta paikasta eli Stockan kanta-asiakastarjous, 39 e. 

Ja harja todella toimii! Video ei sitä tuo kovin hyvin julki, joten kannattaa katsoa muita, joissa harjan toiminnallisuus on onnistuttu tallentamaan suosiollisemman mallin kanssa. 

Ja kun on aika hemmetin hankalaa kuvata tällaista videota ihan ite: toisessa kädessä kamera ja toisessa Furminator ja välissä kissa ja oli aamu. Kuten näkyy, kumpikaan videolla näkyvistä elollisista olennoista ei ole meikannut yhtään. Nelijalkaisen ei tietty tarvitse sitä harrastaa koskaan, koska on aina vaan niin hyvännäköinen. 

Furminator ei sovi kaikille kissamerkeille. Lajisopivuuden voi tsekata Herra Mäykyseltä (via). 

Lahjottu kissa

Pari kissa-aiheista linkitystä näin alkuun:

Jupu on osuvasti kuvannut, mitä tarkoittaa, kun kissa toimii apurina. Vaikken itse taiteile, niin onhan tuo toiminta tuttua ja sovellettavissa eri tilanteisiin. 

Ruotsissa oli tutkittu 16 kissanruokaa, joista kallein, "Almo Nature Tonfisk & kyckling", oli havaittu huonoimmaksi. Moni pakkaus sai kritiikkia pakettien huonoista tuoteselosteista. 

Nooh, Villin kannaltahan nämä ovat yhdentekeviä tutkimuksia, kun ruokavalio on virtsakivivaivaiselle määritelty. Tässä taannoin kävin ostamassa sapuskoita eläinkaupasta, ja kaupanpäällisenä lahjottiin tarjottimella, joka päätyi Villin ruokakuppien alle. Vähän vääränvärinen on tuo tarjottimen katti, mutta sentään raidallinen!

Viltsu saa siis noita raksuja sekä märkäruokaa, johon vielä kastikemaisesti lisäilen vettä, jotta katti saa varmasti tarpeeksi nestettä. 

 

Esimakua

Täällä ei näkynyt mitään virpojia, muta tarjosin Viltsulle mahdollisuuden tutusta ohrakasvustoihin.

Katti tykkäs. Tosin luulen, että muutama tipukin olisi kelvannut.

Cat walk

Villi esittelee hankinnan, jonka tein, eli heijastavan kaulapannan, joka on varustettu pienellä kulkusella.

Kuva 1: Näin kollimallimme varmoin askelin astelee uusi tuote yllään. Juu, ei paljon mitään näy, koska on niin paljon karvaa.



















Kuva 2: Kaulapannan ominaisuuksien tarkempi esittely: huomioi lukkosysteemi, jonka pitäisi irrota, jos kissa sattuu vaikka takertumaan oksaan (tämä on Villin tuntien mahdollista). Oranssi väri on siis heijastavaa materiaalia hämäriä oloja ajatellen. Ei kovin äijämäistä, mutta ehkä Villi tämän kestää, kun ei sentään ole ihan pinkki.


















Kuva 3:
Kaulapanta normaalioloissa. Kulkunen on pieni ja varsin heikkoääninen kaupunkioloissa, mutta sentään jollain lailla paljastaa kissan liikehdinnän. Pikkulintuja Villi ei kuitenkaan saa kiinni, joten niitä ei pelasteta tällä hankinnalla..


















Kuva 4: Kaulapanta testatiin myös fyysisillä koetuksilla. Samalla kynnet viilautuivat.


















Kuva 5: Malli poistuu tympääntyneenä koko ajan ympärillä poukkoilevaan kuvaajaan.

Lisää näkyyttä

Eilen illalla kävin piipahtamassa Stockan lemmikkieläinosastolla. Tavoite oli ostaa jonkinlainen Villin ulkoiluun sopiva valaiseva juttu, jotta kissan havaitsisi helpommin hämärässä ja pimeässä.

Elukkapuolella olikin sellaisia valmiita, kaulaan laitettavia led-systeemejä. Mielestäni sellainen oli kuitenkin turhan kapea, ja epäilin, että se suurelta osin hukkuun Viltsun muhkeaan niskakarvoitukseen.

Niin suuntasin ihmisten urheiluosastolle. Sieltä ostin led-valonauhan (4,90 euroa eli aikas halvalla lähti), sellaisen noin 15 sentin pituisen, jonka voi kiinnittää esim. laukkuun ja johon voi vaihtaa pariston. Villin tapauksessa sen saa kiinni kaulapantaan, ja nyt karvaturri näkyy hämärän aikaan huomattavasti helpommin. Viltsu kun viihtyy nyt paljon ulkona, koska lämpötila on plussan puolella, sää on sateeton eikä lumestakaan ole tietoa.

Päivän kuvaosio on sarjaa "kaverikuvat" :)