Pionien kukkiessa

Pihan pionit kukkivat. Eilen vieras, puutarha-alan ammattilainen, kertoi, että niistä on kuulemma jotain erotiikkaa nostattavaa virettä, eli jos valkeita pioneita laittaa makuuhuoneeseen, niin pitäisi olla vaikutuksia.

Onneksi Villi ei tajua moisista jutuista mitään.

Lisäksi eilen poseerattiin Villin kanssa toiselle vieraalle. Tai siis minä poseerasin ja Villi oli ihan oma, komea itsensä.

Olen myös kuullut taas yhden tarinan siitä, miten maailma on pieni. Eli tämän blogin lukija suositteli blogia kissarakkaalle henkilölle, joka taas tuntee minut muuta kautta. Terveisiä vaan kaikille osapuolille!

Paisti palasiksi

Aamupäivällä Villi ulkoili tavalliseen tapaan takapihalla, ja suljin kissaherran ulkohäkkiin oman aamupalani ajaksi (sää oli sen verran huono, ettei ulkona viitsinyt istuskella). Jossain välissä kävin hakemassa katin sisään, enkä tässä vaiheessa huomannut vielä mitään erikoista.

Iltapäivällä paljastui, että siellä häkissä oli päätön pikkulinnunraato. Mysteeriksi jäi, onko lintu kuollut sinne jonkun muun toimesta vai onnistuiko Villi metsästämään siivekkään aamupäivällä.

Villihän ulkoili, kuten tavallisesti, kello kaulassa, joten normaalikuntoinen lintu kyllä hoksaa postui käpälien edestä katin säntäilessä kohti. Ja on myönnettävä, ettei Villi enää ole ihan parhaassa metsästysvireessä, eli vanhan kissan liikkeet alkavat olla pikkuisen hitaat saaliin saamiseksi.

Kissojen aiheuttamista haitoista Suomen linnuille oli muuten nyt kesäkuun alkupuolella useampi mielipidekirjoitus Hesarin sivuilla ja samoin HS.fi:ssä keskustelu velloo. Yksi kirjoituksista kannusti nimenomaan noiden kellojen käyttöön, jos kissa liikuskelee vapaana (ja tietysti sellaisella kaulapannalla, joka irtoaa tai venyy, jos kissa jää jonnekin siitä kiinni). Tosin eipä kissan vapaanapito ole mitenkään suositeltavaa ainakaan kaupunkialuiella: ihmettelen edelleen, miten jotkut täällä Kalliossakin uskaltavat pitää kissaansa irti.

- - -

Tuonne asiablogiini kirjoitin eilen sekä omasta kissablogistani että lemmikkien näkyvyydestä netissä ylipäätään. Että on se ihan tervettä hommaa kirjoittaa tai lukea kissablogia :)

Hulppeaa juhlaa ikääntyneelle

Olipa hienot kemut! Ja blogin kommenttiosastollekin on ropissut onnitteluita runsain mitoin, mahtavaa!

Vieraita kävi varmaan yli viisitoista: erityishienoa oli, että blogin vakiolukijoita kävi useita, eli mm. Emohiiri (jolla on raportti ja myös kuva itse päivänsankarista), Örkki ja Mustan & Harmaan kirjuri. Ja tietysti kivaa oli, kun Villin oikea emäntä (siis se Villin löytötarinassa mukana ollut) kävi myös paikalla.

Lisäksi paikalle tuli enemmän tai vähemmän Villiä ihailevia juhlijoita, joten mikäs siinä oli iltaa viettää. Ja taisi meillä joillakin venähtää myös kohtuullisesti yön puolelle: tällöin Villi seuraili tilannetta sängyllä maaten.

Itse päivänsankari oli välillä pahantuulinen ja mm. pakeni sängyn alle. Villi kun ei oikein tällaisista meiningeistä ja suurista ihmismääristä välitä.

Ja Villin ikä on nyt päivitetty myös yläpalkkiin.

And also thanks to Karin who sent me e-mail! It's nice to hear that Villi has friends in many countries!

Ylimmässä kuvassa ensimmäiset vieraat ovat kerääntyneet pöydän äärelle.
Keskimmäisessä otos kissankielet-pikkuleivistä, joita leivoin ensimmäistä kertaa ja hyviä olivat.
Ja alimpana kuva siitä, kun eräs vieraista eli Tiukun isäntä keksi idean koristella minua kissakarkeilla.

Hiireksi puettuja marsuja ja Facebookia

Tuli sitten (työn vuoksi, uskokaa tai älkää) päädyttyä sivustolle, jossa myydään rooliasuja marsuille. Hämmentää moinen, mutta mietin, tykkäisikö Viltsu väijyä enemmän marsua, joka on pukeutunut hiireksi, kuin marsua, joka on dinosaurus? Vai olisko sittenkin leppäkerttumarsu kivempi?

Ja koska Villi elää vankkaa virtuaalielämää, niin perustin kissalle oman ryhmän Facebookiin, jotta kaikki siellä olevat tutut ja tuntemattomat voivat fanittaa Torkkelinmäen komeinta kollia. Se on tätä sosiaalista mediaa nääs!

Tarkoituksellisia ilahduksia

Kissan kanssa eläessä oppii ilahtumaan mielenkiintoisista asioista. Kuten siitä, että kissan oksennus löytyy lattialta juuri sellaiselta kohdalta, josta se on helppo siivota. Ei siis esimerkiksi maton tai sängyn päältä tai ulko-oven kohdalta niin, että sisääntullessaan astuu juuri sen läjän päälle.

Että jotenkin tuntuu kornilta, kun kehuu Villiä siitä, että se on tyhjentänyt vatsalaukkunsa sisällön niin siististi.

- - -

Sekä Halo Efekti että Musta ja Harmaa antoivat tänne suuntaan "Blogging with a purpose" -merkin. Viltsu ottaa taas kehräten kunnian vastaan!

Tehtävänannon mukaan tämä pitää antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla tunnustusta ei vielä ole (kaikella on tarkoituksensa, eli joka blogillakin, sikäli helppoa).

Joten siis tällä kertaa enemmän tai vähemmän elukoihin jollain lailla suuntautuneita blogeja:

- Appelsiinin tuoksua: välillä havaittu myös kissamaista menoa
- Raapimäpölkky: kissoja vilisee monin tavoin
- A Heartbreaking blog of Staggering Genius: saatujen tietojen mukaan blogissa välillä näyttäytyvä Tiuku on muuttamassa Helsinkiin ja siinä on jo tarkoitusta vaikka mihin
- Satujatar: siellä oli kerran näytillä söpö neitokissa, jolle Viltsusta olisi tullut mainio sulho, jos erinäiset osat vielä olisivat tallella...
- Keijublogi: vaikka mitä elukoita mukana menossa, ainakin heppoja, tosin keijut ei taida olla eläimiä?

Iso-E

Tuolta Mustan ja Harmaan blogista heitettiin tänne Excellent-kunniamerkki.

Viltsun mielestä tämä on tietty ihan normaalia, koska hän on niin Excellent-elukka ja saa kuulla kehuja koko ajan (tänäänkin juttelin puhelimessa yhden tutun kanssa, joka kuulemma kera miehensä käy täällä ihailemassa Villiä: terveisiä sinne vaan ja tervetuloa katsastamaan meitä ihan livenä!).

Mutta minua tietysti punastuttaa moiset maininnat blogin erinomaisuudesta. Toki tätä pitää jakaa eteenpäin, eli tällä kertaa huomionosoituksia seuraaviin viiteen blogiin:

Yskän saa kun yksin makaa
- Tämä blogi onnistuu ilahduttamaan arkihavainnoillaan toistuvasti.

Sivukuja
- Täälläkin pohditaan huolella.

HaloEfekti
- Hienoista kissakuvista olen tietysti hurjan kateellinen! Ja paljon asiaa laidasta laitaan.

Ankkalapio
- Mainioita sarjakuvallisia ilmaisuja

Mielenkiinnotonta
- Älyä ja nokkelointia

Ja älyttömän hyvää viikonloppua vaan kaikille: ainakin täällä Kalliossa on aurinkoa havaittu tänään runsain mitoin ja Villi on tyytyväisenä tepastellut pihalla, kun tassut ei enää kastu yhtä paljon kuin eilen.

Eilen täällä vieraili miespuolinen tuttu. Taas tuli havaittua se, miten epäluuloinen Villi on vieraita kohtaan: silittely-yritykset päättyvät helposti siihen, että katti vilauttaa kynsin varustettua käpäläänsä vieraalle. Minä saan vapaasti rapsutella, mutta vieraan lähentelyihin Viltsu ei suhtaudu kovinkaan hellämielisesti.

Mutta kyllä Villi sitten antaa vieraiden rapsutella, jos kissa saa itse olla enemmän se aloitetta tekevä. Eli eilenkin katti tuli kyllä pöydälle makaamaan siliteltäväksi kahvia juotaessa.

Naapurit juhlii

Tänään täällä on vähän hiljaista, koska kaikki ovat tietty juhlimassa naapurissa 5+5 -synttäreitä eli Mustaa ja Harmaata: hurrrrjasti onnea sinne, hienoja katteja olette!

Viltsullahan tulee tänä vuonna täyteen se 15 vuotta, eli kuten isäntä sanoo, niin mopokortti-ikä koittaa. Katotaan, millaiset juhlat sitten saadaan aikaan: tuohon takapihalle mahtuisi livenäkin niin kissa- kuin ihmisvieraita. Tosin ensin pitäisi päättää päivämäärä: Villin syntymäaika ei ole tarkkaan tiedossa ja isäntä on luvannut sen noin suurinpiirtein arvoida.

Villi on julkkis!

Taannoin täällä vieraili valokuvaaja räpsimässä läjän otoksia minusta ja Villistä. Nyt niitä on julki Keskisuomalaisessa. Pr-osasto lienee tyytyväinen Villin julkisuuskuvaan :)

Arkista ajankulua

Olen ollut hieman hämmentynyt tämän blogin saavuttamasta suosiosta. Se ei yllätä, että oma äiti lukee tätä, mutta kun moni muukin on kertonut, miten suurella innolla seuraa Villin elämää. Ja kävijälaskurin mukaan tässä blogissa oli viime viikolla yli 300 käyntiä.

No, elämä kulkee hyvin normaalia rataa, joten suuurimmat jännitysnäytelmät ovat ohi. Viltsu käyttäytyy oikein mukavasti, ei ole tainnut minulle juuri kynsiään enää vilautella. Joskus pientä hermostumista katista havaitsee, mutta sitten se itse hakeutuu jonnekin omaan rauhaansa.

Arkipäivisin meillä näyttää usein tältä. Villi kuuluu juuri niihin kissoihin, jotka tunkevat sanomalehden päälle, kun sitä yrittää lukea. Ja minä kuulun ihmisiin, joiden pöytä täytyy papereista ja muusta roinasta...

Ai niin, blogin kuvat saa sitten yleensä klikkaamalla suuremmaksi, mikäli haluaa tarkemmin tutkiskella.

Videotaivaita tavoitellen

Villi pääsi mukaan neljänteen ja viimeisimpään ITViikon BlogIT-kolumniini, joka julkaistiin paperilehdessä torstaina eli 13. joulukuuta. Tässäpä se teksti:


Minusta on tullut ajan hermolla oleva internetin omatoiminen sisällöntuottaja. Vaviskaa, tv-tuotantoyhtiöt ja Hollywoodin filmiteollisuus, täältä tulevat Villi-kissa ja väliaikaisemäntä!
Kyseessä ovat siis YouTubessa julkaisemani pätkät, joissa esiintyy hoidokkini, tämänhetkinen asuinkumppanini, karvainen nelijalkainen, usein kehräävä lötjäke. Joissakin pätkissä myös itse olen mukana, eli rapsutan ja lepertelen.

Huikean söpöä ja sööttiä.

Tosin oma uskottavuus rapisee taatusti, kun lässyttää koko internetin nähden.
Tämän vuoksi mielestäni jokaisen netinkäyttäjän velvollisuus olisi julkaista itsestään jollain lailla höntti video. Sen jälkeen ei tarvitsisi enää kauhistella esimerkiksi sitä, miten teinit kikattelevat kännykkävideoissa ja vähän vanhemmat laulavat web-kameran edessä.
Jokaisesta löytyisi jotain hiukkasen noloa, joten jos omat hölmöilyt alkaisivat ahdistaa, niin sen kun hakisi YouTubesta videoita lähimmäisten tekemisistä.
Myös työnantajat tietysti aina katsoisivat, että millaisen nolon tunnustuksen juuri tämä henkilö on itsestään tehnyt. Se helpottaisi suuresti rekrytointiprosessia: kukaan kissavihaaja ei taatusti palkkaisi minua.

Katsotuin pätkä YouTubessa on kuulemma se, jossa koira rullalautailee. Villistä otettua suosituinta parinkymmenen sekunnin otosta on nyt katsottu reilut sata kertaa. Siinä kissa säntää pihan poikki vilahtavan toisen elukan perään.

Onhan se kuitenkin aika laadukasta ja jännittävää viihdettä. Ihmiset nimittäin eivät ole saaneet videosta selville, mikä se toinen elukka on, joten ovat katsoneet saman videon useita kertoja. Näin siis omalta osaltani myös valistan kanssakulkijoita siitä, että villiintyneet kanit pinkovat helsinkiläisillä pihoilla vauhdikkaasti.

Oma suosikkini YouTuben kissavideoista on se, jossa eläin soittaa pianoa. Odottakaahan vain, kun Villi oppii, miten kitaralla vetäistään Stairway to Heaven.

Arki rutinoituu

Villi sai melkoisen hyvän suosion Lokikolli 2007 -kisassa: melkein ikänsä verran ääniä eli 13 mainintaa. Viltsun puolesta kiitän jokaista äänestäjää ja kehräämme täällä tyytyväisinä yhdessä (ja minä tietysti vakuutan Villille, että joka tapauksessa se on ihan ykköskissa, loistopakkaus ja mahtava kolli).

Onnittelut voittajalle eli Maxille! Kakkoseksi tullut Jimi onkin väritykseltään ja karvan pituudeltaan jonkin paljon Viltsun kaltainen, joten tietysti komea yksilö hänkin.

Villin ja minun yhteiselo jatkuu oikein tyytyväisissä merkeissä. Katti ei juurikaan vietä enää aikaa sängyn alla, vaan on enemmän vanhoissa vakiopaikoissaan: tuolilla, kirjahyllyn alla tai karvataljan päällä. Aamuisin ja iltaisin Viltsu saattaa tulla kainaloon rapsuteltavaksi ja pitkin päivää katti aina välillä haluaa rapsutteluja.

Eilen iltaulkoilun yhteydessä pihaan asteli myös valjaisiin puettu kissavieras emäntänsä kera. Oli kuulemma vanhoja Viltsun tuttuja tuosta Torkkelin puistosta ja sattumalta havaitsivat Villin liikahtelevan pihalla. Vähän siinä neniä nuuhkittiin, mutta sen lämpimämmäksi kohtaaminen ei yltynyt.
Ja sitten ihan vaan tällainen naamakuva vaihteeksi!

Kissablogaaja

Joonas oli tarttunut tuolla toisessa blogissani olleeseen viittaukseen Lolcats-sivustosta ja tehnyt Viltsu-otoksesta oman versionnin, joka hauskutti minua suuresti.

Minä tietysti jalostin kuvaa omiin tarkoituksiini katin avustuksella. Ja Joonas oli näköjään kirjoitellut blogiinsa omakohtaisia kokemuksiaan ääntelevistä ja olevista nelijalkaisista. Jep, kissat ovat ovelia!

Viltsun pää tuossa kuvassa näyttää kyllä varsin kuolleelta. On se kummiskin elossa, vakuutan!

Räntäinen ikämieskisaaja

Mustan ja Harmaan blogista paljastuikin jo, että Viltsu sai eilen ihmisvieraan, jolla oli houkuttelutekniikka hallussa. Kyllähän katille aina pienet herkut maistuvat, joten sen ansiosta saa jopa koskeakin!

Tänä aamuna ilma oli marraskuisen räntäinen, mutta toki Villin oli ulos päästävä. Siltaa alas, hieman tepastelua vapaammilla alueilla ja tämän jälkeen vapaaehtoinen siirtymä häkkiosastolle. Itse tulin sisään juomat teeni ja kissa jäi räntäsateeseen yli puoleksi tunniksi.

Menin sitten avaamaan aitauksen oven, mutta Viltsu ei välittömästi osoittanut haluaan liikahtaa sisälle päin. Ajattelin, että pitänee taas hakea ruokaa houkuttimeksi, joten kiersin talon etupuolelta ovesta sisään. No, sisälle päästyäni Viltsun karvainen naama jo pilkotti ikkunalla: oppi oli siis mennyt hyvin perille ja katti tulee jo kuin vanha tekijä itse sisään siltaa pitkin.

- - -

Ilmoitin Viltsun myös Lokikolli 2007 -kisaan anoen erityisoikeutta olla kertomatta kollin strategisia mittoja. Eihän minulla ole mitään mahdollisuutta saada niitä mitattua. Sitä paitsi Viltsu on jo ikämies, eikä herran ylpeydelle varmasti sopisi, että paksuus, pituus ja paino näin julkisesti ilmoitetaan.

Ai miten niin kissablogeissa on omituista toimintaa? :)

Villi on jo You Tubessakin!

Viltsun ulkoili tänä aamuna hienossa loppusyksyn säässä. Ikuistin hetkisen tästä videolle, jotta isäntä siellä kaukana saisi kunnon kissaterveiset täältä!

Villi jopa meni ulos ikkunasta käyttäen rakentamaani siltaa, ja tästä olin tietysti suuresti ilahtunut. Pian tämän jälkeen katin virallinen emäntä haki Viltsun viikoksi luokseen, sillä tänään asunnollani porataan ja mellastetaan ja ensi viikolla olen itse reissussa. Joten blogi hiljenee nyt joksikin aikaa ja jatkamme ulkoiluharrastuksia Villin kanssa myöhemmin.

Eipä siinä voinut kuin ihailla, miten levollisesti Viltsu oikean emäntänsä sylissä pihalla oli. Ehkä jonakin päivänä karvaläjä suhtautuu myös minuun edes puoliksi yhtä positiivisesti!

Kissablogauksen olemuksista

Kissablogin aloittaminen oli, kuten blogaaminen yleensäkin, nopeahko päähänpisto. Ajattelin, että tätä kautta Viltsun isäntä saa siellä kaukana ulkomailla vilkaista kuulumisia ja kuvia, ja samalla jää jonkinlainen dokumentti koko ajasta.

Mutta jotenkin hämmentävää tämä on. Blogia lukee joukko Viltsun tuntevia, mutta he eivät taas tunne minua. Sen lisäksi täällä käy toki niitäkin, jotka tuntevat minut, mutta eivät kissaa, ja lisäksi vielä kissaihmiset, jotka eivät tunne minua eivätkä Villiä (kävijöitä on n. 20-30 päivittäin). Viltsu ei pääse kertomaan, miltä väliaikaisemäntä vaikuttaa, joten viestintä on nyt todella puolueellista.

Sinällään mitään uutta kerrottavaa ei tänäänkään ole. Viltsu viihtyy edelleen suurelta osin sängyn alla, käy syömässä ja välillä vähän naukuilee. Kerran herra on käynyt ystävällismielisesti hieraisemassa leuallaan jalkaani, mutta se on jäänyt toistaiseksi ainoaksi lähentymiseksi.

Sisääntulot ovat edelleen puremista, raapimista ja mouruamista, jonka mitä ilmeisimmin naapuritkin kuulevat. Pitäisiköhän liimata blogin osoite talon ulko-oveen ja ilmoittaa, että täältä selviää, etten pahoinpitele kissaa?