Kissan kanssa eläessä oppii ilahtumaan mielenkiintoisista asioista. Kuten siitä, että kissan oksennus löytyy lattialta juuri sellaiselta kohdalta, josta se on helppo siivota. Ei siis esimerkiksi maton tai sängyn päältä tai ulko-oven kohdalta niin, että sisääntullessaan astuu juuri sen läjän päälle.
Että jotenkin tuntuu kornilta, kun kehuu Villiä siitä, että se on tyhjentänyt vatsalaukkunsa sisällön niin siististi.
- - -
Sekä Halo Efekti että Musta ja Harmaa antoivat tänne suuntaan "Blogging with a purpose" -merkin. Viltsu ottaa taas kehräten kunnian vastaan!
Tehtävänannon mukaan tämä pitää antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla tunnustusta ei vielä ole (kaikella on tarkoituksensa, eli joka blogillakin, sikäli helppoa).
Joten siis tällä kertaa enemmän tai vähemmän elukoihin jollain lailla suuntautuneita blogeja:
- Appelsiinin tuoksua: välillä havaittu myös kissamaista menoa
- Raapimäpölkky: kissoja vilisee monin tavoin
- A Heartbreaking blog of Staggering Genius: saatujen tietojen mukaan blogissa välillä näyttäytyvä Tiuku on muuttamassa Helsinkiin ja siinä on jo tarkoitusta vaikka mihin
- Satujatar: siellä oli kerran näytillä söpö neitokissa, jolle Viltsusta olisi tullut mainio sulho, jos erinäiset osat vielä olisivat tallella...
- Keijublogi: vaikka mitä elukoita mukana menossa, ainakin heppoja, tosin keijut ei taida olla eläimiä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
6 kommenttia:
Ou vau, kiitti! Tää olikin ensimmäinen kerta kun sain jotain "takaisin" kissalta. ;-D Vaikka taisi tulla tällä kertaa varaemännältä.
Harmi, ettei Villillä ole tarvittavaa välineistöä! Syltty-neidi edelleen etsii. Leikkaamattoman poikakissan löytäminen on yllättävän vaikeata.
Kiitos KIITOS!
Everything has a purpose!
Ihan valaistunut päivä - taas, hetken:)
Kiitos tästä.
Katotaan nyt, että suostuuko Tiuku treffaamaan teikäläisiä – asutte kuitenkin aika kaukana.
Ei, siististi oksentelevan kisun kehumisessa ei ole mitään kummallista. Meidän taannoinen vanhuksemme oikeasti tähtäsi aina sille kaikkein karvaisimmalle matolle. Paljaalle lattialle ei hänen mielestään todellakaan voinut yökkiä, piti olla matto. Melkein tuli tippa linssiin kun munuaisvaivoihinsa hiipuva ja usein pahoinvoiva kattiparka keksi lopulta oksentaa hiekkikseen.
Sasita, voih toista! Viltsu ei sikäli turhan tarkka ole oksennuspaikastaan, ja jos olen paikalla, niin sen verran kakomiseen yleensä ehdin reagoida, että saan sujautettua sanomalehden kissan eteen.
Olli: Nooh, täällä on esimerkiksi hyviä ulkoilumahdollisuuksia ja runsaasti ihailtavia lintuja kissalle :)
Satujatar: Toivottavasti Syltty saisi toivomaansa jatkoa. Ja onhan se toisaalta ihan hyvä, että poikakissat ovat lähes järjestään leikattuja, mutta tietysti ikävää tällaisessa tapauksessa.
Pikkukeiju: Ja aurinko taas paistaa :)
Se on mahalaukku. Ei vatsalaukku. Maha.
Lähetä kommentti