Helppo uudenvuodenlupaus

Päivän Hesarissa ollut Kamut-sarjakuva päätyi jääkaapinoveen. Tuo on ainakin helppo pitää!

Viisi kiloa lihaa

Villin isäntä epäili vierailullaan tänään, että kissa on laihtunut, ja kysyi, olenko Villiä punninnut. Syksyllä kissan paino oli ollut viitisen kiloa.

Tänään illalla sitten käväisin katin kanssa vaa'alla. Lukemaksi tuli 5,1 kiloa. Eli huolimatta kissan tämänhetkisestä erikoisruokavaliosta eli niistä tietyistä kuivanaksuista eläin ei ole hoikentunut. Sinälläänhän se on hyvä asia, eli ruoka maistuu eikä ainakaan mitkään sairaudet kuihduta. Tosin ei Villi niin laihassa kunnossa ole, etteikö voisi pikkuisen paino pudotakin.

Isännän käydessä kylässä katti sai tietysti roimasti rapsutusta ja huomiota. Kahvitellessamme Villi meni ikkunalle odottamaan, että pääsisi ulos. Vaativat katse kohdistui minuun: kun nyt kerran viime ajat olen Villistä huolehtinut, niin vaikka isäntä oli paikalla, kissa tuijotteli odottavasti päin väliaikaisemäntää.

Saapa nähdä, onko viikon kuluttua taas ihan eri meininki, kun isäntä on ollut Villin seurassa useamman päivän!

Georgialaistunnelmiin

Villin isäntä saapui siis tänään Suomeen vierailulle: hän majoittuu ensiksi muutamaksi päiväksi hotelliin ja ensi viikolla siirtyy tänne Torkkelinmäelle, jolloin minä luonnollisesti vaihdan majapaikkaa.

Villi ja minä saimme mainioita georgialaistuliaisia. Katti sai hatun, joka on toki selvästi tyylikkäämpi kuin se tonttulakki, kuten kuvasta näkyy. Minua taasen lahjottiin perinnekäsityötä edustavan laukun, punaviinin ja suklaan voimin.

Kyllä tässä kelpaa minun ja kissan taas nautiskella elosta!

Villi toki tunnisti isäntänsä ja taisi tykätä, kun sai kunnon rapsutukset ja huomioinnin miehiseltä taholta.

Minä puolestani annoin isännälle kuvajulisteen, johon olin kerännyt Villistä 12 kuvaa syksyn ajalta. Eipä sitten aina tarvitse siellä ulkomailla nettiä avata, jotta voi karvaläjää ihailla.

Takkuturkki

Villi tykkää myös vatsansa rapsuttelusta ja silittelystä (käsi ei tässä tapauksessa ole minun). Havaitsin, että katin kiharaisiin mahakarvoihin oli tullut takkuja ja päätin yrittää pahimpia takajalkojen välissä olleita myttyjä leikellä. Näppärästi onnistui, kun Villi tykkää kellotella ketarat taivasta kohti, jos alavatsaa silittelee.

Pari muuta takkua havaitsin vielä myöhemmin lisää, joten on vielä jatkettava saksimista jossain vaiheessa. Muutoin kissa hoitaa turkkiaan varsin kelvollisesti, ja tietysti nykyisin minäkin pääsen harjailemaan.

Villi sai molemmilta omistavilta tahoilta jouluterveiset, ja isäntähän saapuu Suomeen jo perjantaina.

Vanhakin nyt nuortuu, osa II

Pahoittelen laadullisesti huonoa kuvaa, mutta tietysti sillä hetkellä, kun Villi päätti kiivetä puuhun, en ollut kuvausasemissa. Tämä oli ensimmäinen kerta minun näkemänäni, kun kissa ponkaisi tuonne korkealle (eli tuo musta möykky oikeassa yläkulmassa on Viltsu, mikäli ei heti tajua kuvan viestiä!).

Tavallisesti Villi on tyytynyt teroittelemaan kynsiään puun alaosaan tai on kiivennyt korkeintaan metrin korkeuteen.

Taas siis yksi osoitus siitä, että katin liikkuminen on lääkärireissun jälkeen parantunut selvästi: vaikkei Villi nuoren kissan nopeudella porhalla, niin ei enää vaivaa sama jäykkyys ja takaosan aristelu kuin aiemmin syksyllä.

Joulu on sujunut Viltsun kanssa tähän asti ihan rauhaisasti. Pari huomiota olen toki tehnyt:

Ensinnäkin Viltsu ei sen ihmeemmin varo kynttilöitä. Niinpä en niitä voi polttaa pöydällä noin vain: epäilen, että joko häntä tai viiksikarvat kärvähtävät äkkiä.

Toisekseen Villi tykkää nuolla joulupipareita. Siksi niitäkään ei voi pitää pöydällä...

Vanhakin nyt nuortuu

Pakkohan tämä oli tehdä, eli lytätä kissalle tonttulakki päähän. Viltsu ei ollut niin erityisen ihastunut kuvanottotilanteesta, mutta sieti lakin päässään, kun sai tarpeeksi rapsutuksia samalla.

Eli oikein mukavaa joulunaikaa kaikille, pitäkää tassut ja sydän lämpiminä!

Lumesta ei Helsingissä ole tietoa. Villiä tämä ei haittaa, sillä kissa viihtyy paremmin kuivemmassas maastossa. Tuo kakkoskuva on kissan ulkoiluaitauksesta, jossa on varustuksena myös jättinaulalla varustettu pölkky. Sen päällä kissa päivystää ja tarkkailee, mitä näköpiirissä tapahtuu.

Tuoksun vetovoima

Ihmettelin tänään, miksi kissa pyörii levottomasti jääkaapin läheisyydessä. Sitten tajusin juuri syöneeni lohta, joten sehän varmaan Villin nenään tuoksui miellyttävästi.

Videon loppuvaiheesta kannattaa huomioida ilme, jolla kissa minua tuijottaa.

Isäntä tulossa

Villin isäntä tulee Suomeen pariksi viikoksi: saapuu tänne kuun lopussa, viettää ensiksi pari päivää hotellissa ja sitten pääsee omaan kotiinsa ja katin kanssa yhteiseloon. Minä siirryn siksi ajaksi ystävien nurkkiin majailemaan.

Mutta tätä ennen on tietysti vielä joulu. Villihän ei saa mitään herkkua joululahjaksi, mutta kuiskutin katille, että sitten voidaan ulkoilla paljon ja löhötään vierekkäin sängyllä.

Eilen pistin katin hihnan päähän ja käytiin tuossa puistossa, kun Viltsu on vaikuttanut tuntevan suurta vetoa vähän pois kotipihalta. Hyvinhän se meni, muutamia koiria mulkoiltiin kauempaa ja tepasteltiin pienesti puiston nurmikolla.

Arkista ajankulua

Olen ollut hieman hämmentynyt tämän blogin saavuttamasta suosiosta. Se ei yllätä, että oma äiti lukee tätä, mutta kun moni muukin on kertonut, miten suurella innolla seuraa Villin elämää. Ja kävijälaskurin mukaan tässä blogissa oli viime viikolla yli 300 käyntiä.

No, elämä kulkee hyvin normaalia rataa, joten suuurimmat jännitysnäytelmät ovat ohi. Viltsu käyttäytyy oikein mukavasti, ei ole tainnut minulle juuri kynsiään enää vilautella. Joskus pientä hermostumista katista havaitsee, mutta sitten se itse hakeutuu jonnekin omaan rauhaansa.

Arkipäivisin meillä näyttää usein tältä. Villi kuuluu juuri niihin kissoihin, jotka tunkevat sanomalehden päälle, kun sitä yrittää lukea. Ja minä kuulun ihmisiin, joiden pöytä täytyy papereista ja muusta roinasta...

Ai niin, blogin kuvat saa sitten yleensä klikkaamalla suuremmaksi, mikäli haluaa tarkemmin tutkiskella.

Videotaivaita tavoitellen

Villi pääsi mukaan neljänteen ja viimeisimpään ITViikon BlogIT-kolumniini, joka julkaistiin paperilehdessä torstaina eli 13. joulukuuta. Tässäpä se teksti:


Minusta on tullut ajan hermolla oleva internetin omatoiminen sisällöntuottaja. Vaviskaa, tv-tuotantoyhtiöt ja Hollywoodin filmiteollisuus, täältä tulevat Villi-kissa ja väliaikaisemäntä!
Kyseessä ovat siis YouTubessa julkaisemani pätkät, joissa esiintyy hoidokkini, tämänhetkinen asuinkumppanini, karvainen nelijalkainen, usein kehräävä lötjäke. Joissakin pätkissä myös itse olen mukana, eli rapsutan ja lepertelen.

Huikean söpöä ja sööttiä.

Tosin oma uskottavuus rapisee taatusti, kun lässyttää koko internetin nähden.
Tämän vuoksi mielestäni jokaisen netinkäyttäjän velvollisuus olisi julkaista itsestään jollain lailla höntti video. Sen jälkeen ei tarvitsisi enää kauhistella esimerkiksi sitä, miten teinit kikattelevat kännykkävideoissa ja vähän vanhemmat laulavat web-kameran edessä.
Jokaisesta löytyisi jotain hiukkasen noloa, joten jos omat hölmöilyt alkaisivat ahdistaa, niin sen kun hakisi YouTubesta videoita lähimmäisten tekemisistä.
Myös työnantajat tietysti aina katsoisivat, että millaisen nolon tunnustuksen juuri tämä henkilö on itsestään tehnyt. Se helpottaisi suuresti rekrytointiprosessia: kukaan kissavihaaja ei taatusti palkkaisi minua.

Katsotuin pätkä YouTubessa on kuulemma se, jossa koira rullalautailee. Villistä otettua suosituinta parinkymmenen sekunnin otosta on nyt katsottu reilut sata kertaa. Siinä kissa säntää pihan poikki vilahtavan toisen elukan perään.

Onhan se kuitenkin aika laadukasta ja jännittävää viihdettä. Ihmiset nimittäin eivät ole saaneet videosta selville, mikä se toinen elukka on, joten ovat katsoneet saman videon useita kertoja. Näin siis omalta osaltani myös valistan kanssakulkijoita siitä, että villiintyneet kanit pinkovat helsinkiläisillä pihoilla vauhdikkaasti.

Oma suosikkini YouTuben kissavideoista on se, jossa eläin soittaa pianoa. Odottakaahan vain, kun Villi oppii, miten kitaralla vetäistään Stairway to Heaven.

Päästäkää!

Villi pompahtelee aina ikkunalaudalle kuopsuttamaan ikkunaa, eli ilmaisee näin sinnikkäästi halunsa päästä ulos. Ja jos katti osaisi tiirikkaa tai vastaavia työkaluja käyttää, niin pihallahan se olisi :)

Kirjoitin muuten tuonne yhteen blogeistani eli Kulutusjuhlaan Villin eläinlääkärikäynnin kuluista, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Lisää näkyyttä

Eilen illalla kävin piipahtamassa Stockan lemmikkieläinosastolla. Tavoite oli ostaa jonkinlainen Villin ulkoiluun sopiva valaiseva juttu, jotta kissan havaitsisi helpommin hämärässä ja pimeässä.

Elukkapuolella olikin sellaisia valmiita, kaulaan laitettavia led-systeemejä. Mielestäni sellainen oli kuitenkin turhan kapea, ja epäilin, että se suurelta osin hukkuun Viltsun muhkeaan niskakarvoitukseen.

Niin suuntasin ihmisten urheiluosastolle. Sieltä ostin led-valonauhan (4,90 euroa eli aikas halvalla lähti), sellaisen noin 15 sentin pituisen, jonka voi kiinnittää esim. laukkuun ja johon voi vaihtaa pariston. Villin tapauksessa sen saa kiinni kaulapantaan, ja nyt karvaturri näkyy hämärän aikaan huomattavasti helpommin. Viltsu kun viihtyy nyt paljon ulkona, koska lämpötila on plussan puolella, sää on sateeton eikä lumestakaan ole tietoa.

Päivän kuvaosio on sarjaa "kaverikuvat" :)

Ihanasti lämmittää

Jos jollakin on ylimääräinen MacBook, jonka ei tarvitse muuta kuin mennä päälle ja lämmetä (mitä enemmän, sen parempi!), niin Villi olisi kiinnostunut.

Tai siis minä, jotta ei niin paljon tarvitsisi tökkiä kissaa pois näppäimistöltä.

Tänään käväisi Mustan ja Harmaan Zihminen tuomassa tuliaisia (täällä nyt sitten hohkaa chilisuklaa suussa). Ja kehumassa Villiä. Kun on se niin komea ja nykyisin myös rapsuteltava!

Nostaa kissa pöydälle

Hesarin Kuukausiliitteessä Suomen maatalousmuseon johtaja Juha Kuisma valotti "Nostaa kissa pöydälle" -sanontaa seuraavasti (s. 18):

"Kun kissanpennut olivat tulleet sopivaan ikään, niitä arvioitiin reippauden ja värin kannalta: jätetäänkö edes yksi henkiin. Usein myös naapurin lapset kävivät valitsemassa uutta kissaa. Silloin oli tärkeää tietää sukupuoli. - - - Silloin nostettiin kissa pöydälle, käädettiin seljälleen ja tarkistettiin, millä vehkeillä pentu oli varustettu.

Idiomi tarkoittaa siis asian suorasukaista selvittämistä."

No, Villiä ei tarvitse nostaa pöydälle. Se menee sinne ihan itse.

Tänään iltapäivällä normaalisti avasin ikkunan ja Villi tepsutti pihalle. Hetken päästä vilkaisin ulos ja ihmettelin, miten se katti nyt noin väijyväisenä liikkuu. Sitten näin toisen kissan, ja ennen kuin ehdin enempää reagoida, käynnissä oli äänekäs yhteydenotto. Hypätessäni ikkunasta ulos toinen kissa pompahti naapuripihaan: ilmeisesti nuorempi ja notkeampi yksilö, sillä Viltsuhan ei noita aitoja ylitä.

Mitään fyysisiä vaurioita kattiin ei tullut, ei siinä varmaan edes ehditty kunnolla käpäläniskuja vaihtaa. Sinällään vain yllätti, että täällä joku katti liikuskeli vapaana.

Makailevia kuvia viikon varrelta

1. Villin taipuilua putsausvaiheessa.
2. Lepuutusta käpälä MacBookin päällä (kuva on viikon takaa, joten myös kipulääkelaastari pääsi kuviin).
3. Köllötystä ketarat ojollaan.
4. Päivystys ikkunalaudalla oman reviirin mahdollisista tapahtumista, kuten pihalla näkyvistä harakoista.

Villin kanssa kiehnäystä

Rapsuttelevainen yhteiselo siis jatkuu. Tämä taas sinne Viltsun isännälle ihailtavaksi, eli katti voi hyvin ja vaatii silittelyjä kovasti.

Viltsun liikkuminenkin on sairaalareissun jälkeen parantunut. Enää se ei arista takapäätään samalla tavalla, joten hypätelyt ovat reippaampia. Pitää yrittää saada videolle joskus vähän reippaampaakin menoa.

- - -

Lisäys:

Piti sitten kokeilla Puppulausegeneraattoria avainsanalla kissa, ja tämä oli tulos:

"Tilastot osoittavat, että kissa noudattaa epäilemättä ideatasolla ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa."

Epäilemättä näin on!

Vatsan toiminnallisuudesta

Viltsu oksensi kolmena päivänä peräkkäin, eli lauantaina, sunnuntaina (tosin pelkkää nestettä tällöin) ja maananataina. Maanantaina otin yhteyttä omaeläinlääkäriini, sillä antibiootin suuhunnakkaamisesta oli mennyt ennen oksentamista vain noin tunti. Puhelinkeskustelun perusteella sain kehotuksen antaa neljäsosatabletin, ja kuulemma kyseinen antibiootti voi myös aiheuttaa pahoinvointia.

Viltsuhan normaalistikin oksentaa noin kerran viikossa, joten se ei ole mitään uutta. Tänään mitään reaktioita ei näkynyt, joten toivottavasti vatsan sisältö nyt pysyisi sisällä. Erityisen suurella intohimolla Villi ei uusia ruokiaan syö: purkkiruoka saa olla melko rauhassa, raksut näyttävät menevän alas paremmalla halulla.

Villistä on siis tullut tosi nössö. Yölläkin se saattaa hypätä viereen rapsuteltavaksi. Muutenkin tuntuu, että kissaa saisi helliä vaikka kuinka paljon. Myöskin vieraisiin kissa suhtautuu suhteellisen myötämielisesti.

Olen näinä päivinä käynyt ruokkimassa myös kahta muuta kissaa. Kylläpä Viltsua nuoremmat liikkuvat niin ketterästi ja innostuvat myös leikkimään!

Kosteaa ja kylmää, yh

Märkä lumi ei selvästikään kuulu Viltsun suosikkeihin. Vaikka ulos teki mieli, niin suurin into tyssäsi säähavaintoon. Kun kissa sitten lopulta meni iltapäivällä pihalle, ei se siellä kovin pitkään viihtynyt: hölmöyksissään meni paikkaan, johon räystäältä tipahti selkään vettä, joten tassut astelivat nopsasti takaisin sisään.

Villi sai eilen Mustan ja Harmaan ihmiseltä pienen leluhiiren (ja kiitos myös pissanäytevinkistä, keino kuulosti kokeilemisen arvoiselta!). Valitettavasti tällaiset lelut eivät näköjään kattia hetkauta: pieni nuuhkaisu ja siinä kaikki. Ei kolahtanut siis yhtään. Mutta eipä Villi nyt muutenkaan mikään erityisen leikkisä ole, ei vanha enää intoile.

Eilen poistin kipulaastarin, ja näin Villi vapautui kokonaan myös muovikaulurista. Kipulääkkeitä Villi ei ole nyt nauttinut, koska pistin tippoja purkkiruuan sekaan eikä kissa sitä syönyt lainkaan. Mutta koska kissa näyttää hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä, niin oletettavasti sillä ei kipujakaan ole suureksi kiusaksi asti.