keskiviikko 5. joulukuuta 2007

Villin kanssa kiehnäystä

Rapsuttelevainen yhteiselo siis jatkuu. Tämä taas sinne Viltsun isännälle ihailtavaksi, eli katti voi hyvin ja vaatii silittelyjä kovasti.

Viltsun liikkuminenkin on sairaalareissun jälkeen parantunut. Enää se ei arista takapäätään samalla tavalla, joten hypätelyt ovat reippaampia. Pitää yrittää saada videolle joskus vähän reippaampaakin menoa.

- - -

Lisäys:

Piti sitten kokeilla Puppulausegeneraattoria avainsanalla kissa, ja tämä oli tulos:

"Tilastot osoittavat, että kissa noudattaa epäilemättä ideatasolla ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa."

Epäilemättä näin on!


4 kommenttia:

TA-MIIT kirjoitti...

Ootta kyllä niin ihunia, että tulee tippa linssiin. Kaipaan itsekin kissan paijaamista niin, että täytyy käydä pusuttelemasa kaikki ulkona vastaan sattuneet mirrinkäiset.

Vasta nyt tajusin, miksi Viltsu on näyttänyt heti ensisilmäyksellä niin älyttömän tutulta: meidän perheellämme oli hyvin saman näköinen kissa silloin kun olin pieni.

Anonyymi kirjoitti...

MInäkin tunnistan tuon lutulutunatunatu-tunteen. Oi tätä iloistä häireötä kansainvälisissä kuvayhteyksissä. Kissat vain ovat!

Mari Koo kirjoitti...

Ta-miit: Viltsu(kin) tuntuu herättävän aika monessa muistoja jostain toisesta kissasta.


Satujatar: Eräs toverini sanoi, että hän aiemmin aina ihmetteli, kuinka joku tuttavapariskunta lässytteli kissoistaan. Oltuaan sitten tarpeeksi minun ja Villin seurassa myönsi, ettei hän enää yhtään ihmettele :)

Ana kirjoitti...

Hitsi! On se vaan kesy! Ja kissa kans!