Poliisikissat saisivat roistonkin herkistymään

Markus Kajo toivoo blogitekstissään, että poliisikoirien tilalle tulisi poliisikissoja. Onneksi Villi on jo kissojen eläkeiässä, niin ei pistetä kattia hommiin. Ja Villi voisi olla vähän hankala poliisi, jopa ärhenteleväinen. Epäilemättä tietysti todella tyylikäs, jos pukisi päälleen poliisivermeet.

"Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!

Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

Ja kaikki kissan ansioa!"

Lunta tulvii

Niin se talvi saapui Torkkelinmäelle. Hanki on jo nyt niin syvä, että Villi joutuu kahlaamaan tosissaan. Yritin kyllä talloa herralle takapihalle urat, mutta kylmyys ja viima eivät kattia tänään ulkoiluun juuri innostaneet, joten siirryimme nopeasti sisätiloihin.

Reilu viikko sitten juhlittiin Villin leppymisen kolmivuotispäivää (= kolme vuotta siitä, kun kissa kehräsi minulle ensimmäistä kertaa). Karri tarjosi sapuskaa sekä meille ihmisille että tietysti Villille. Kissa ei mitenkään erityisemmin halunnut paistatella juhlan keskipisteenä, kuten ei yleensäkään, mutta me kaksijalkaiset saimme siis syyn kilistellä maljoja.

Enää ei ole pitkä aika, kun katti muuttaa Karrin luo. Putkirempan takia takapihaa ryhdytään kaivamaan, ja se voi ottaa tietysti kissan sielussa koville, kun omalle reviirille ilmaantuu ties mitä mellastajaa. Parempi siis muuttaa toiseen asuntoon jo ennen kuin minä lähden Sveitsiin.

Pääasiallisesti leväten

Syksy on jo melkein käännähtänyt talveksi, mutta julkaistaan nyt tällainen syyskuva viikon takaa:

Jossain on varmasti virallisia tietoja siitä, miten paljon kissat nukkuvat. Iäkkäämpi katti luultavasti nukkuu vielä enemmän.

Ainakin Villille lepo maistuu kadehdittavan hyvin. Tässä tiiraillaan vielä vähän ennen nukahtamista:

Ja sitten vaivutaan katselemaan unia. Eikä näytä edes niskat menevät jumiin, vaikka asennot ovat ihmissilmiin kovin epäergonomisia...

Unissaan Villi usein hieman äännähtelee ja tassutkin voi vipattaa. Mutta välillä sitten vain maataan syvän rauhaisassa, tyynessä unessa.

Näin rapsutellaan kissaa

Nyt on saatavilla toimiva kissanrapsutusohjeistus, joka toimii Villinkin kohdalla eli siis Oatmealin sarjakuva.

Noinhan se menee: Villi päättää, milloin on oikea rapsutushetki, ja sen silmistä voi päätellä paljon: onneksi varsin usein empatiaa murhan sijaan!

Nyt Villi taas tunki itsensä tähän tietokoneen viereen, joten on siirrettävä vasen käteni hyötykäyttöön näppäimistöltä eli rapsutukseen...

Mari ja Villi, nyt jo kolme vuotta kimpassa!

Tasan kolme vuotta sitten alkoi minun ja Villin yhteisasuminen. Nopsasti on aika vierinyt eteenpäin! Ja vallan mukavasti elo on sujunut, vaikka se ensimmäinen kuukausi oli haasteellisempi, kun katti joutui totuttelemaan minun kanssa arjen viettämiseen.

Silloin minä jouduin mm. varautumaan siihen, että jos herra nukkuu sängyllä, niin saattaa olla, että siirtymätoiveita esittäessäni joudun kohtaamaan myös kissan kynnet ja sähinät.

Ja naapurit varmasti kauhulla kuuntelivat mouruamista, joka aiheutui, kun yritin saada vastaanhangoittelevan kissan pihalta sisään.

Koiria ei tähän suhteeseen hyväksytä

Myöhemmin sitten tietysti selvisi, että ehkä osasyy Villin vihamieliseen käytökseen olivat marraskuussa 2007 havaitut virtsakivet: ne oletettavasti aiheuttivat kipuja ja varmasti eivät tehneet katin oloa kovin miellyttäväksi.

Kolmen vuoden aikana Villi on kahdesti päättänyt takapihalla näyttää asemansa ja asenteensa koiriten suhteen. Ne aiheuttaneet sen, että Villi on purrut minua ja sitten olen napsinut antibioottikuurit, mutta eläimet ovat selvinneet vammoitta.

Nykyisin Villi tietysti saa nauttia usein myös Karrin (joka kulkee myös nimellä "maailman paras vuokraisäntä") läsnäolosta naapuritalossa. Oleellisia tekijöitä elämässä ovat ulkoilut, perjantaisei ja anti-hair-ball -raksut. Sekä tietysti rapsutukset ja turkin harjaukset.

Asumusero tulossa – kuinka siitä selvitään?

Yhteisasumisemme ei alunperin pitänyt jatkua kuin reilun vuoden eli sen ajan, kun Karri on Georgiassa. Toisin kävi, mutta emme enää pitkään Torkkelilla jaa kotia. Minä nimittäin muutan tammikuun alussa puoleksi vuodeksi Sveitsiin.

Katti jää Torkkelille ja on tietysti suurelta osin Karrin hoidossa. Mutta auttavia palvelijoita tarvitaan. Kalliolaisia tovereita on jo ryhdytty rekrytoimaan ruokkijoiksi, mutta pitänee vielä tehdä tarkempi kartoitus.

Itse asiassa tällä viikolla meni muutama päivä niin, että Villin hyvinvoinnista vastasivat muut henkilöt kuin minä ja Karri, kiitos vaan asianomaisille!

Tämän päivän kuvassa kissa keikkuu pöydän reunalla rapsutuksia odotellen.

Vuositarkastuksessa kaikki hyvin

Villi kävi tänään eläinlääkärillä vuositarkastuksessa, ja näin tärkeässä hetkessä minä olin tietysti Karrin kanssa mukana.

Koska katti on ärhäkkä, niin ennen hoitotoimenpiteitä tarvitaan rauhoituspiikki (jonka antaminen vaatii mm. suojautumista nahkahanskoin ja tiukkaa niskaotetta). Kissan tajunnan kadottua päästiin itse tarkastukseen.

Ensin otettiin verinäyte. Sen mukaan arvot olivat suunnilleen samaa tasoa kuin viime vuonna, ainoastaan munuaisiin liittyen pientä kohoamista.

Tämän jälkeen jatkettiin muihin toimenpiteisiin. Koska katti ei ollut niin tajuton kuin olisi hyväksi, niin tuli pieni tujaus kaasua.

Kissan hampaat ovat ikään nähden ihan kohtuullisen hyvässä kunnossa. Hammaskiven poisto myös auttaa niitä pysymään kiinni suussa.

Villin oma kynsihuolto on iän myötä päässyt heikentymään. Niinpä myös kynnet päätyivät leikeltäviksi, ja jatkossa varmaan kynsihoitoa on tehtävä myös kotioloissa.

Lopuksi Karri käytti tilaisuuden hyväksi ja harjasi Villin turkin läpikotaisin.

Lääkärin kommentin mukaan Villin takaosan lihakset ovat huventuneet, aivan kuten vanhoille ihmisillekin käy. Siinä siis yksi syy siihen, ettei kissa enää kummoisesti hyppele.

Pitkiä kynsiä ja karvatakkuja

Heitetääpäs nyt välillä poseerausta tänne blogiin eli kuten kuvasta näkyy, katti porskuttaa edelleen tyytyväisenä.

Tosin tiettyjä vanhenemisen merkkejä on kesän aikana ilmaantunut lisää. Villi ei enää esimerkiksi teroita itse kovin tehokkaasti kynsiään, joten ne ovat hieman jo ylipitkät (huomaa siitä, että kynnet tarttuvat turhan helposti päiväpeittoon ja tuolien pehmusteisiin).

Myös turkin huolto taitaa olla Villille vaikeampaa. Takkuja ilmestyy erityisesti hännän läheisyyteen, ellei kissaa harjaa hyvin aktiivisesti. Ennen takkuuntuminen oli selvästi vähäisempää.

Mutta noin muuten äijä on toki edelleen reipas ja pirteä!