Olen taas pitkästä aikaa aktivoinut kotipilatesharjoitteluani. Tämä on selvästi Villin mielestä älytöntä puuhaa: vetkuttelen ja liikehdin, ja kissa katsoo pitkin nenäänsä kömpelöä taipuiluani. Hetken touhuani seurattua Viltsu kyllästyy ja siirtyy lepäilemään.
Niin, olisipa minullakin kissan notkeus ja tapa venytellä itseäni joka kerta, kun nousen ylös!
Ja tämä on tällainen Isä Aurinkoinen -kuva...
tiistai 22. tammikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Ei tule vaeltamaan raajojen joukkoon? Meidän poika kyllä käyttää mua heti pujotteluratana kun enemmän kättä ja jalkaa tulee lattiatasoon. Kiusallista venyttelyn kannalta, mutta söpöä :)
Ei tuu, Villi pysyttelee kyllä poissa, ei varmaan anna ylpeys periksi, että kehtaisi moiseen osallistua :)
Kissa on mainio otus, kun se heti makuulta noustessaan suoristelee raajansa ja venyttelee selkänsä. Kyllä ne pysyvätkin sillä taivuttelulla vetreinä aina vanhoille päiville asti. Ehkäpä minunkin pitäisi ottaa kissasta oppia.
Sirpa ja Kollo: Niin, harmittaa, kun itseltä ei noin luontaisesti se venyttely synny. Pitäisi kieltämättä ottaa tässä(kin) asiassa kateista oppia!
Lähetä kommentti