Helppo uudenvuodenlupaus

Päivän Hesarissa ollut Kamut-sarjakuva päätyi jääkaapinoveen. Tuo on ainakin helppo pitää!

Viisi kiloa lihaa

Villin isäntä epäili vierailullaan tänään, että kissa on laihtunut, ja kysyi, olenko Villiä punninnut. Syksyllä kissan paino oli ollut viitisen kiloa.

Tänään illalla sitten käväisin katin kanssa vaa'alla. Lukemaksi tuli 5,1 kiloa. Eli huolimatta kissan tämänhetkisestä erikoisruokavaliosta eli niistä tietyistä kuivanaksuista eläin ei ole hoikentunut. Sinälläänhän se on hyvä asia, eli ruoka maistuu eikä ainakaan mitkään sairaudet kuihduta. Tosin ei Villi niin laihassa kunnossa ole, etteikö voisi pikkuisen paino pudotakin.

Isännän käydessä kylässä katti sai tietysti roimasti rapsutusta ja huomiota. Kahvitellessamme Villi meni ikkunalle odottamaan, että pääsisi ulos. Vaativat katse kohdistui minuun: kun nyt kerran viime ajat olen Villistä huolehtinut, niin vaikka isäntä oli paikalla, kissa tuijotteli odottavasti päin väliaikaisemäntää.

Saapa nähdä, onko viikon kuluttua taas ihan eri meininki, kun isäntä on ollut Villin seurassa useamman päivän!

Georgialaistunnelmiin

Villin isäntä saapui siis tänään Suomeen vierailulle: hän majoittuu ensiksi muutamaksi päiväksi hotelliin ja ensi viikolla siirtyy tänne Torkkelinmäelle, jolloin minä luonnollisesti vaihdan majapaikkaa.

Villi ja minä saimme mainioita georgialaistuliaisia. Katti sai hatun, joka on toki selvästi tyylikkäämpi kuin se tonttulakki, kuten kuvasta näkyy. Minua taasen lahjottiin perinnekäsityötä edustavan laukun, punaviinin ja suklaan voimin.

Kyllä tässä kelpaa minun ja kissan taas nautiskella elosta!

Villi toki tunnisti isäntänsä ja taisi tykätä, kun sai kunnon rapsutukset ja huomioinnin miehiseltä taholta.

Minä puolestani annoin isännälle kuvajulisteen, johon olin kerännyt Villistä 12 kuvaa syksyn ajalta. Eipä sitten aina tarvitse siellä ulkomailla nettiä avata, jotta voi karvaläjää ihailla.

Takkuturkki

Villi tykkää myös vatsansa rapsuttelusta ja silittelystä (käsi ei tässä tapauksessa ole minun). Havaitsin, että katin kiharaisiin mahakarvoihin oli tullut takkuja ja päätin yrittää pahimpia takajalkojen välissä olleita myttyjä leikellä. Näppärästi onnistui, kun Villi tykkää kellotella ketarat taivasta kohti, jos alavatsaa silittelee.

Pari muuta takkua havaitsin vielä myöhemmin lisää, joten on vielä jatkettava saksimista jossain vaiheessa. Muutoin kissa hoitaa turkkiaan varsin kelvollisesti, ja tietysti nykyisin minäkin pääsen harjailemaan.

Villi sai molemmilta omistavilta tahoilta jouluterveiset, ja isäntähän saapuu Suomeen jo perjantaina.

Vanhakin nyt nuortuu, osa II

Pahoittelen laadullisesti huonoa kuvaa, mutta tietysti sillä hetkellä, kun Villi päätti kiivetä puuhun, en ollut kuvausasemissa. Tämä oli ensimmäinen kerta minun näkemänäni, kun kissa ponkaisi tuonne korkealle (eli tuo musta möykky oikeassa yläkulmassa on Viltsu, mikäli ei heti tajua kuvan viestiä!).

Tavallisesti Villi on tyytynyt teroittelemaan kynsiään puun alaosaan tai on kiivennyt korkeintaan metrin korkeuteen.

Taas siis yksi osoitus siitä, että katin liikkuminen on lääkärireissun jälkeen parantunut selvästi: vaikkei Villi nuoren kissan nopeudella porhalla, niin ei enää vaivaa sama jäykkyys ja takaosan aristelu kuin aiemmin syksyllä.

Joulu on sujunut Viltsun kanssa tähän asti ihan rauhaisasti. Pari huomiota olen toki tehnyt:

Ensinnäkin Viltsu ei sen ihmeemmin varo kynttilöitä. Niinpä en niitä voi polttaa pöydällä noin vain: epäilen, että joko häntä tai viiksikarvat kärvähtävät äkkiä.

Toisekseen Villi tykkää nuolla joulupipareita. Siksi niitäkään ei voi pitää pöydällä...

Vanhakin nyt nuortuu

Pakkohan tämä oli tehdä, eli lytätä kissalle tonttulakki päähän. Viltsu ei ollut niin erityisen ihastunut kuvanottotilanteesta, mutta sieti lakin päässään, kun sai tarpeeksi rapsutuksia samalla.

Eli oikein mukavaa joulunaikaa kaikille, pitäkää tassut ja sydän lämpiminä!

Lumesta ei Helsingissä ole tietoa. Villiä tämä ei haittaa, sillä kissa viihtyy paremmin kuivemmassas maastossa. Tuo kakkoskuva on kissan ulkoiluaitauksesta, jossa on varustuksena myös jättinaulalla varustettu pölkky. Sen päällä kissa päivystää ja tarkkailee, mitä näköpiirissä tapahtuu.

Tuoksun vetovoima

Ihmettelin tänään, miksi kissa pyörii levottomasti jääkaapin läheisyydessä. Sitten tajusin juuri syöneeni lohta, joten sehän varmaan Villin nenään tuoksui miellyttävästi.

Videon loppuvaiheesta kannattaa huomioida ilme, jolla kissa minua tuijottaa.

Isäntä tulossa

Villin isäntä tulee Suomeen pariksi viikoksi: saapuu tänne kuun lopussa, viettää ensiksi pari päivää hotellissa ja sitten pääsee omaan kotiinsa ja katin kanssa yhteiseloon. Minä siirryn siksi ajaksi ystävien nurkkiin majailemaan.

Mutta tätä ennen on tietysti vielä joulu. Villihän ei saa mitään herkkua joululahjaksi, mutta kuiskutin katille, että sitten voidaan ulkoilla paljon ja löhötään vierekkäin sängyllä.

Eilen pistin katin hihnan päähän ja käytiin tuossa puistossa, kun Viltsu on vaikuttanut tuntevan suurta vetoa vähän pois kotipihalta. Hyvinhän se meni, muutamia koiria mulkoiltiin kauempaa ja tepasteltiin pienesti puiston nurmikolla.

Arkista ajankulua

Olen ollut hieman hämmentynyt tämän blogin saavuttamasta suosiosta. Se ei yllätä, että oma äiti lukee tätä, mutta kun moni muukin on kertonut, miten suurella innolla seuraa Villin elämää. Ja kävijälaskurin mukaan tässä blogissa oli viime viikolla yli 300 käyntiä.

No, elämä kulkee hyvin normaalia rataa, joten suuurimmat jännitysnäytelmät ovat ohi. Viltsu käyttäytyy oikein mukavasti, ei ole tainnut minulle juuri kynsiään enää vilautella. Joskus pientä hermostumista katista havaitsee, mutta sitten se itse hakeutuu jonnekin omaan rauhaansa.

Arkipäivisin meillä näyttää usein tältä. Villi kuuluu juuri niihin kissoihin, jotka tunkevat sanomalehden päälle, kun sitä yrittää lukea. Ja minä kuulun ihmisiin, joiden pöytä täytyy papereista ja muusta roinasta...

Ai niin, blogin kuvat saa sitten yleensä klikkaamalla suuremmaksi, mikäli haluaa tarkemmin tutkiskella.

Videotaivaita tavoitellen

Villi pääsi mukaan neljänteen ja viimeisimpään ITViikon BlogIT-kolumniini, joka julkaistiin paperilehdessä torstaina eli 13. joulukuuta. Tässäpä se teksti:


Minusta on tullut ajan hermolla oleva internetin omatoiminen sisällöntuottaja. Vaviskaa, tv-tuotantoyhtiöt ja Hollywoodin filmiteollisuus, täältä tulevat Villi-kissa ja väliaikaisemäntä!
Kyseessä ovat siis YouTubessa julkaisemani pätkät, joissa esiintyy hoidokkini, tämänhetkinen asuinkumppanini, karvainen nelijalkainen, usein kehräävä lötjäke. Joissakin pätkissä myös itse olen mukana, eli rapsutan ja lepertelen.

Huikean söpöä ja sööttiä.

Tosin oma uskottavuus rapisee taatusti, kun lässyttää koko internetin nähden.
Tämän vuoksi mielestäni jokaisen netinkäyttäjän velvollisuus olisi julkaista itsestään jollain lailla höntti video. Sen jälkeen ei tarvitsisi enää kauhistella esimerkiksi sitä, miten teinit kikattelevat kännykkävideoissa ja vähän vanhemmat laulavat web-kameran edessä.
Jokaisesta löytyisi jotain hiukkasen noloa, joten jos omat hölmöilyt alkaisivat ahdistaa, niin sen kun hakisi YouTubesta videoita lähimmäisten tekemisistä.
Myös työnantajat tietysti aina katsoisivat, että millaisen nolon tunnustuksen juuri tämä henkilö on itsestään tehnyt. Se helpottaisi suuresti rekrytointiprosessia: kukaan kissavihaaja ei taatusti palkkaisi minua.

Katsotuin pätkä YouTubessa on kuulemma se, jossa koira rullalautailee. Villistä otettua suosituinta parinkymmenen sekunnin otosta on nyt katsottu reilut sata kertaa. Siinä kissa säntää pihan poikki vilahtavan toisen elukan perään.

Onhan se kuitenkin aika laadukasta ja jännittävää viihdettä. Ihmiset nimittäin eivät ole saaneet videosta selville, mikä se toinen elukka on, joten ovat katsoneet saman videon useita kertoja. Näin siis omalta osaltani myös valistan kanssakulkijoita siitä, että villiintyneet kanit pinkovat helsinkiläisillä pihoilla vauhdikkaasti.

Oma suosikkini YouTuben kissavideoista on se, jossa eläin soittaa pianoa. Odottakaahan vain, kun Villi oppii, miten kitaralla vetäistään Stairway to Heaven.

Päästäkää!

Villi pompahtelee aina ikkunalaudalle kuopsuttamaan ikkunaa, eli ilmaisee näin sinnikkäästi halunsa päästä ulos. Ja jos katti osaisi tiirikkaa tai vastaavia työkaluja käyttää, niin pihallahan se olisi :)

Kirjoitin muuten tuonne yhteen blogeistani eli Kulutusjuhlaan Villin eläinlääkärikäynnin kuluista, mikäli jotakuta kiinnostaa.

Lisää näkyyttä

Eilen illalla kävin piipahtamassa Stockan lemmikkieläinosastolla. Tavoite oli ostaa jonkinlainen Villin ulkoiluun sopiva valaiseva juttu, jotta kissan havaitsisi helpommin hämärässä ja pimeässä.

Elukkapuolella olikin sellaisia valmiita, kaulaan laitettavia led-systeemejä. Mielestäni sellainen oli kuitenkin turhan kapea, ja epäilin, että se suurelta osin hukkuun Viltsun muhkeaan niskakarvoitukseen.

Niin suuntasin ihmisten urheiluosastolle. Sieltä ostin led-valonauhan (4,90 euroa eli aikas halvalla lähti), sellaisen noin 15 sentin pituisen, jonka voi kiinnittää esim. laukkuun ja johon voi vaihtaa pariston. Villin tapauksessa sen saa kiinni kaulapantaan, ja nyt karvaturri näkyy hämärän aikaan huomattavasti helpommin. Viltsu kun viihtyy nyt paljon ulkona, koska lämpötila on plussan puolella, sää on sateeton eikä lumestakaan ole tietoa.

Päivän kuvaosio on sarjaa "kaverikuvat" :)

Ihanasti lämmittää

Jos jollakin on ylimääräinen MacBook, jonka ei tarvitse muuta kuin mennä päälle ja lämmetä (mitä enemmän, sen parempi!), niin Villi olisi kiinnostunut.

Tai siis minä, jotta ei niin paljon tarvitsisi tökkiä kissaa pois näppäimistöltä.

Tänään käväisi Mustan ja Harmaan Zihminen tuomassa tuliaisia (täällä nyt sitten hohkaa chilisuklaa suussa). Ja kehumassa Villiä. Kun on se niin komea ja nykyisin myös rapsuteltava!

Nostaa kissa pöydälle

Hesarin Kuukausiliitteessä Suomen maatalousmuseon johtaja Juha Kuisma valotti "Nostaa kissa pöydälle" -sanontaa seuraavasti (s. 18):

"Kun kissanpennut olivat tulleet sopivaan ikään, niitä arvioitiin reippauden ja värin kannalta: jätetäänkö edes yksi henkiin. Usein myös naapurin lapset kävivät valitsemassa uutta kissaa. Silloin oli tärkeää tietää sukupuoli. - - - Silloin nostettiin kissa pöydälle, käädettiin seljälleen ja tarkistettiin, millä vehkeillä pentu oli varustettu.

Idiomi tarkoittaa siis asian suorasukaista selvittämistä."

No, Villiä ei tarvitse nostaa pöydälle. Se menee sinne ihan itse.

Tänään iltapäivällä normaalisti avasin ikkunan ja Villi tepsutti pihalle. Hetken päästä vilkaisin ulos ja ihmettelin, miten se katti nyt noin väijyväisenä liikkuu. Sitten näin toisen kissan, ja ennen kuin ehdin enempää reagoida, käynnissä oli äänekäs yhteydenotto. Hypätessäni ikkunasta ulos toinen kissa pompahti naapuripihaan: ilmeisesti nuorempi ja notkeampi yksilö, sillä Viltsuhan ei noita aitoja ylitä.

Mitään fyysisiä vaurioita kattiin ei tullut, ei siinä varmaan edes ehditty kunnolla käpäläniskuja vaihtaa. Sinällään vain yllätti, että täällä joku katti liikuskeli vapaana.

Makailevia kuvia viikon varrelta

1. Villin taipuilua putsausvaiheessa.
2. Lepuutusta käpälä MacBookin päällä (kuva on viikon takaa, joten myös kipulääkelaastari pääsi kuviin).
3. Köllötystä ketarat ojollaan.
4. Päivystys ikkunalaudalla oman reviirin mahdollisista tapahtumista, kuten pihalla näkyvistä harakoista.

Villin kanssa kiehnäystä

Rapsuttelevainen yhteiselo siis jatkuu. Tämä taas sinne Viltsun isännälle ihailtavaksi, eli katti voi hyvin ja vaatii silittelyjä kovasti.

Viltsun liikkuminenkin on sairaalareissun jälkeen parantunut. Enää se ei arista takapäätään samalla tavalla, joten hypätelyt ovat reippaampia. Pitää yrittää saada videolle joskus vähän reippaampaakin menoa.

- - -

Lisäys:

Piti sitten kokeilla Puppulausegeneraattoria avainsanalla kissa, ja tämä oli tulos:

"Tilastot osoittavat, että kissa noudattaa epäilemättä ideatasolla ongelmanratkaisukyvyn huipentumaa."

Epäilemättä näin on!

Vatsan toiminnallisuudesta

Viltsu oksensi kolmena päivänä peräkkäin, eli lauantaina, sunnuntaina (tosin pelkkää nestettä tällöin) ja maananataina. Maanantaina otin yhteyttä omaeläinlääkäriini, sillä antibiootin suuhunnakkaamisesta oli mennyt ennen oksentamista vain noin tunti. Puhelinkeskustelun perusteella sain kehotuksen antaa neljäsosatabletin, ja kuulemma kyseinen antibiootti voi myös aiheuttaa pahoinvointia.

Viltsuhan normaalistikin oksentaa noin kerran viikossa, joten se ei ole mitään uutta. Tänään mitään reaktioita ei näkynyt, joten toivottavasti vatsan sisältö nyt pysyisi sisällä. Erityisen suurella intohimolla Villi ei uusia ruokiaan syö: purkkiruoka saa olla melko rauhassa, raksut näyttävät menevän alas paremmalla halulla.

Villistä on siis tullut tosi nössö. Yölläkin se saattaa hypätä viereen rapsuteltavaksi. Muutenkin tuntuu, että kissaa saisi helliä vaikka kuinka paljon. Myöskin vieraisiin kissa suhtautuu suhteellisen myötämielisesti.

Olen näinä päivinä käynyt ruokkimassa myös kahta muuta kissaa. Kylläpä Viltsua nuoremmat liikkuvat niin ketterästi ja innostuvat myös leikkimään!

Kosteaa ja kylmää, yh

Märkä lumi ei selvästikään kuulu Viltsun suosikkeihin. Vaikka ulos teki mieli, niin suurin into tyssäsi säähavaintoon. Kun kissa sitten lopulta meni iltapäivällä pihalle, ei se siellä kovin pitkään viihtynyt: hölmöyksissään meni paikkaan, johon räystäältä tipahti selkään vettä, joten tassut astelivat nopsasti takaisin sisään.

Villi sai eilen Mustan ja Harmaan ihmiseltä pienen leluhiiren (ja kiitos myös pissanäytevinkistä, keino kuulosti kokeilemisen arvoiselta!). Valitettavasti tällaiset lelut eivät näköjään kattia hetkauta: pieni nuuhkaisu ja siinä kaikki. Ei kolahtanut siis yhtään. Mutta eipä Villi nyt muutenkaan mikään erityisen leikkisä ole, ei vanha enää intoile.

Eilen poistin kipulaastarin, ja näin Villi vapautui kokonaan myös muovikaulurista. Kipulääkkeitä Villi ei ole nyt nauttinut, koska pistin tippoja purkkiruuan sekaan eikä kissa sitä syönyt lainkaan. Mutta koska kissa näyttää hyvinvoivalta ja tyytyväiseltä, niin oletettavasti sillä ei kipujakaan ole suureksi kiusaksi asti.

Pomo vai assistentti

Rutiinit alkavat palautua normaaliksi. Viltsu vaikuttaa toki olevan hiukan tavallista väsyneempi, eli ei esimerkiksi ole pyrkimässä ulos samaan tapaan kuin normaalisti. Mutta muuten katti toimii melko lailla kuten ennenkin.

Antibioottitabletit olen saanut tungettua katin kurkusta alas. Päätin heti suoraan kokeilla Qimkin kommenteissa kertomaa vinkkiä eli kastoin puolikkaan tabletin (eli kerta-annos) ruokaöljyyn.

Kissasta nappaan kohtuullisen päättäväisen otteen kainalooni (kissa siis istuu pöydällä, syliin sitä ei kannata ottaa, ryhtyy vain rimpuilemaan), tabletti suuhun, yritystä pitää suu suljettuna ja nielemisrefleksin käynnistelyä kaulan silittelyllä. Ei ihan ekalla yrityksellä onnistunut, mutta onnistui kuitenkin: Viltsu on toki käsittelyn jälkeen hetken minulle kärttyisempi, mutta unohtaa asian pian ja on sitten taas vieressä kiehnäämässä.

Katti siis toimii taas karvaisena assistenttinani. Tai pomona. Joka tapauksessa sitä saa siirrellä näppäimistön päältä työntekoni tieltä. Kuten kuvasta näkyy, valvova katse on jo kirkas.

Reipas ja hyväntuulinen toipilas

Kävin noutamassa Villin iltapäivällä: eläinsairaalassahan katti oli jo todettu nimensä veroiseksi ärhäkän käytöksensä vuoksi, heh. Minullekin Viltsun pikkuisen murisi, kun siirsin katin kuljetuskoppaan, mutta ei kuitenkaan rimpuillut tai karkaillut. Siitä sitten apteekin (särkylääkettä, antibiootteja ja erikoissapuskaa) kautta tultiin kotiin.

Viltsu oli heti reippaana liikenteessä, söi ruokaansa ja halusi pihalle. Niin sitten käväistiin ulkona ja sisätiloissa palattiin onnelliseen, kehrääväiseen yhteiseloon (juu, videossa ei tapahdu mitään ihmeellistä: kissa makaa ja kehrää, mutta se nyt on lähinnä terveisiksi sinne Viltsun isännälle).

Villillä on särkylääkelaastari lauantaihin asti, jonka vuoksi sen on pidettävä myös kauluria silloin, kun en voi vahtia kissan toimintaa. Tämähän tietysti selvästi kissaa ärsyttää. Lisäksi kyljessä on karvattomaksi ajeltu alue, joten turkki on hiukkasen kärsinyt.

Villin potilasyhteenvedossa todetaan mm. seuraavaa:

"Virtsatukoksen syynä on todennäköisesti ollut struviittikiteet. Struviittikiteitä muodostuu kissan virtsaan, kun virtsa on liian emäksistä. Hoitona on hapattava ruokavalio kiteiden ja pienten kivien liuottamiseen, ja tämän jälkeen elinikäinen happamuutta sääteleäv ruoka. Villille aloitetaan Hill's s/d tai vastaava struviittikivien liuottamiseen tarkoitettu ruoka. Mikäli oireet pysyvät poissa, tuokaa noin 3-4 viikon kuluttua Villin virtsanäyte tutkittavaksi sisätautien poliklinikalle - - -. Tulosten perusteella päätetään siirtymisestä ylläpitävään Hill's c/d tai Royal Canin Urinary S/O tai vastaavaan ruokaan."

Viltsu ei siis saa nyt syödä muuta kuin mainittua ruokaa. Ruokalasku siis kallistuu: purkkisapuska maksaa 2 e/kpl ja 2 kg kuivamuona 28 e. Molemmat näyttivät kissalle kuitenkin maistuvan, ja se on tietysti tärkeintä. Herkut jäävät nyt toki pois, joten enää en voi Villiä katkaravuilla houkutella.

Kiitokset eläinsairaalalle hoidosta ja toivottavasti siellä ei jouduta Villiä ihan pian kohtaamaan uudelleen!

Huomenna kotiin?

Eläinlääkäri kertoi tämän päivän puhelussaan, että Villi voi hyvin, mutta peloissaan ei syö oikein mitään. Koska ruuattomuus ei tietystikään tee kissalle hyvää ja muutenkin Viltsu lienee huomattavasti tyytyväisempi kotioloissa, niin näillä näkymin kissa kotiutetaan huomenissa.

Eli asetettu katetri lienee jo nyt poistettu, ja jos aamulla pissaaminen toimii normaalisti, niin käyn hakemassa asuinkumppanini takaisin. Antibioottikuuri jatkuu viikon verran.

Loppuikä on sitten erikoisruokavaliolla. Huomenna pitää ostaa Viikin eläinsairaalan yhteydestä sapuskat mukaan. Parin kuukauden päästä sitten otetaan virtsanäyte ja tsekataan tilanne.

Kissan kakkosomistaja (eli virallinen emäntä, jonka luona Viltsu majailee, jos ei voi olla täällä Torkkelinmäellä) oli tänään menossa moikkaamaan kattia. Toivon mukaan tuttu ihminen tuo vähän piristystä kissan sairastamiseen.

Virallisen isännän kanssa on vaihdettu kissojen virtsakivitietoutta, jotta kumpikin olisi viisaampi sen suhteen, mistä on kyse. Onneksi meikäläisen lähipiirissä on se eläinlääkäri, jolta voin kysellä jatkossakin.

Ikäviä uutisia

Jouduin viemään Viltsun illalla pieneläinklinikalle: katti yritti pissata, mutta mitään ei tullut, ja oli kipeän oloinen. Eläinlääkäriystäväni epäili virtsakiviä ja kehotti menemään hoitoon. Sinne mentiin ja valitettavasti katetroinnin jälkeen virtsaputki meni uudelleen tukkoon heti. Viltsu joutui sitten jäämään klinikalle ja itse tulin just kotiin.

Hankala tapaus ja vähintään loppuiän hoito tiedossa. Iltapäivällä olen viisaampi.

Päivitys klo 14.50:

Eläinlääkäri soitti ja kertoi, että sikäli hyvä tilanne, ettei varsinaisia kiviä ollut muodostunut, vain "sakkaa". Viltsuun oli laitettu katetri ja päällä on antibioottikuuri. Koska kyseessä on hankala tapaus, joka pitää rauhoittaa käsittelyjä varten, niin Villin katetri saatetaan pitää päivän normaalia vähemmän. Katetrin poiston jälkeen katti jää vielä tarkkailuun eli sitten pitäisi taas virtsaamisen toimia (tai näin toivotaan).

Viltsu kotiutetaan aikaisintaan torstaina. Vakuuttelin puhelimessa, että kyllä minä katille antibiootit jotenkin syötettyä. Ja ihan taatusti Villille on tietysti parempi, mitä pikemmin pääsee tuttuihin kotioloihin. Voin kuvitella, että karvaläjä on nyt niitä pieneläinklinikan kauhupotilaita, jotka pitävät ääntä, purevat ja raapivat...

Mutta hyvä näin: viime yönä puheissa vilahdelleet penisamputaatiot sun muut kuulostivat turhan kaameilta.

Tietysti myös Viltsun viralliset omistavat tahot ovat olleet kovasti huolissaan. Onneksi on kännykät yhteydenpitoon!

Terävää katsetta, tassua ja lepoa

Edellisen postauksen kommenteissa sanottiin, että Viltsu näytti kuvassa gerbiililtä. Koska tätä ei voi pitää kohteliaisuutena, on syytä julkaista Viltsusta tältä päivältä kuvia, joissa se ei näytä miltään pikku jyrsijältä.

Arki rutinoituu

Villi sai melkoisen hyvän suosion Lokikolli 2007 -kisassa: melkein ikänsä verran ääniä eli 13 mainintaa. Viltsun puolesta kiitän jokaista äänestäjää ja kehräämme täällä tyytyväisinä yhdessä (ja minä tietysti vakuutan Villille, että joka tapauksessa se on ihan ykköskissa, loistopakkaus ja mahtava kolli).

Onnittelut voittajalle eli Maxille! Kakkoseksi tullut Jimi onkin väritykseltään ja karvan pituudeltaan jonkin paljon Viltsun kaltainen, joten tietysti komea yksilö hänkin.

Villin ja minun yhteiselo jatkuu oikein tyytyväisissä merkeissä. Katti ei juurikaan vietä enää aikaa sängyn alla, vaan on enemmän vanhoissa vakiopaikoissaan: tuolilla, kirjahyllyn alla tai karvataljan päällä. Aamuisin ja iltaisin Viltsu saattaa tulla kainaloon rapsuteltavaksi ja pitkin päivää katti aina välillä haluaa rapsutteluja.

Eilen iltaulkoilun yhteydessä pihaan asteli myös valjaisiin puettu kissavieras emäntänsä kera. Oli kuulemma vanhoja Viltsun tuttuja tuosta Torkkelin puistosta ja sattumalta havaitsivat Villin liikahtelevan pihalla. Vähän siinä neniä nuuhkittiin, mutta sen lämpimämmäksi kohtaaminen ei yltynyt.
Ja sitten ihan vaan tällainen naamakuva vaihteeksi!

Hurja saalistaja

Aamulla ajattelin vähän kuvata Viltsua ulkoilemassa. Sattumalta pihan poikki päätti loikkia myös toinen nelijalkainen. Video todistaa, että Villillä on sentään reagointikykyä.

Minä tietysti ensireaktiona säikähdin, että nyt kissa juoksee jonnekin karkuun, mutta eihän se tästä pihalta aidan vuoksi onneksi voinut seurata saalista.

Kissablogaaja

Joonas oli tarttunut tuolla toisessa blogissani olleeseen viittaukseen Lolcats-sivustosta ja tehnyt Viltsu-otoksesta oman versionnin, joka hauskutti minua suuresti.

Minä tietysti jalostin kuvaa omiin tarkoituksiini katin avustuksella. Ja Joonas oli näköjään kirjoitellut blogiinsa omakohtaisia kokemuksiaan ääntelevistä ja olevista nelijalkaisista. Jep, kissat ovat ovelia!

Viltsun pää tuossa kuvassa näyttää kyllä varsin kuolleelta. On se kummiskin elossa, vakuutan!

Karvainen assistentti

Päivän kuvana tällaista poseerausta. Tietokoneen näppäimistön a-kirjain ehti jo irrota, kun Viltsu osoitti edelleen suurta innokkuutta koneeseen. Pitänee ruvet pikkuisen komentelemaan kattia, ennen kuin kone kokee suurempia vaurioita.

Eilen illalla nukahdin katti vieressäni. Lisäksi kiva havainto on sekin, että Viltsu tulee myös pihalla luokseni ihan vapaaehtoisesti ja pyörii jaloissa.

Ja kun katti rötkötti pöydällä, niin pääsin ottamaan ne mitat, joita Lokikolli 2007 -kisaan vaadittiin: siis noin niin kuin suurinpiirtein, karvan määräkin voi tietysti tulla tiettyä virhemarginaalia.

Mutta siis Viltsun pituus n. 48 cm, häntä 33 cm ja vatsan ympärys 45 cm. Ja ihan rauhassa sain heilua mittanauhan kanssa, minkäänsortin tassulla läiskimistä minua kohtaan ei osoitettu.

Kissa pöydälle

Melkein kuin olisi katti vaihtunut, sen verran suuresti on meininki parissa päivässä muuttunut!

Kun kirjoitan läppärillä pöydän ääressä, Viltsu kapuaa pöydälle (juu, äiti, ei saisi päästää kissaa ruokapöydälle, mutta sallin nyt Viltsulle kaiken). Kissa tunkee itsensä vähintään puolittain tietokoneen päälle ja vaatii huomiota. Siinä sitten hieromme päitämme vastakkain ja karvat pöllyävät rapsutuksen voimasta. Nytkin kissa tunkee tähän ja kirjoittaminen vaikeutuu merkittävästi...

Myös aamulla Viltsu nousi sänkyyn viereeni. Makasimme sitten kimpassa, Viltsu tyynyn vieressä, ja taas karvat pöllysivät sekä kehräys kuului, kun niskavilloista rapsuttelin.

Toki Villissä on vielä äreilyä hetkittäin jäljellä, mutta hyvin vähäisesti se näkyy. Myös toinen täällä vieraillut, Viltsulle toki jo etukäteen tuttu ihminen, sai rapsuttaa kattia railusti ja Villi vain kehräsi.

Merkittävä tekijä muutokseen on varmasti se rakentamani kulkusilta, jonka vuoksi Viltsu saa määrätä, milloin olemme fyysisessä kontaktissa. Siis silta rakensi välillemme henkisen sillan, heh.

Lussukka katti, osa 2

Ja tämä menee vaan hempeämmäksi: Vilho kiehnäsi, kehräsi ja kaipasi rapsutuksia illalla runsain mitoin.

Lisäys aamulla: Lokikolli 2007 -kisa on nyt käynnissä, joten ihan pienenä tietona se, että Villi kisaa numerolla 18 ja kuka tahansa saa äänestää. Poikkeusluvalla herran mittoja ei siis ole paljastettu, mutta tokihan kuvat ja videot kertovat enemmän kuin senttimetrit! Kisan taso on toki kova, ehdolla on lukuisi komeita kolleja.

Lussukka katti

Tänään Viltsu otti mielettömän harppauksen suhtautumisessaan minuun. Katti oli pihalla ja siirtyi sitten normaalisti siltaa pitkin sisään. Minä tulin oven kautta, ja Viltsu asteli luokseni, poikkeuksellisesti ihan jalkoihini, ja siinä oli sen oloisena, että näytti hiukkasen rapsutusta kaipaavalta. Ja niin se sitten kävi: Viltsu antoi minun rapsuttaa huolella ja pitkään, ja kehräys vain kuului.

Tätä hellittelyvaihetta jatkui niin pitkään, että sitä sai ikuistettua videollekin. Viltsu siis tuli vielä viereeni kiehnäämään, kun istuin pöydän ääressä ja juttelin tätä herkkää yhteiseloamme todistaneen toverittaren kanssa. (Joka ei ollut uskoa tapahtumaa sen perusteella, mitä Villistä oli kuullut, mutta en sitä ollut minäkään uskoa).

Lumista liikettä

Villin ja minun ei ole tarvinnut siis viime päivinä käydä äänekästä ja ärhäkkää vääntöä ulkoilun lopetusvaiheessa. Katti nimittäin on omaksunut vallan mainiosti sillan hyötykäytön. Lisäksi lumi ja ilman viileneminen aiheuttavat sen, ettei Viltsu viihdy pihalla niin kauan kuin lämpimämmän sään aikaan.

Lumessa on kyllä sekin hyvä puoli, ettei Viltsu maastoudu taustaan, joten sen havaitsee ulkona helpommin.

Sisätiloissa minä saatan saada jonkinlaista sähinää ja tassunheilautusta osakseni, jos väärään aikaan liikun väärässä paikassa. Mutta kokonaisuudessaan yhteiselo jatkuu oikein rauhaisasti.

Räntäinen ikämieskisaaja

Mustan ja Harmaan blogista paljastuikin jo, että Viltsu sai eilen ihmisvieraan, jolla oli houkuttelutekniikka hallussa. Kyllähän katille aina pienet herkut maistuvat, joten sen ansiosta saa jopa koskeakin!

Tänä aamuna ilma oli marraskuisen räntäinen, mutta toki Villin oli ulos päästävä. Siltaa alas, hieman tepastelua vapaammilla alueilla ja tämän jälkeen vapaaehtoinen siirtymä häkkiosastolle. Itse tulin sisään juomat teeni ja kissa jäi räntäsateeseen yli puoleksi tunniksi.

Menin sitten avaamaan aitauksen oven, mutta Viltsu ei välittömästi osoittanut haluaan liikahtaa sisälle päin. Ajattelin, että pitänee taas hakea ruokaa houkuttimeksi, joten kiersin talon etupuolelta ovesta sisään. No, sisälle päästyäni Viltsun karvainen naama jo pilkotti ikkunalla: oppi oli siis mennyt hyvin perille ja katti tulee jo kuin vanha tekijä itse sisään siltaa pitkin.

- - -

Ilmoitin Viltsun myös Lokikolli 2007 -kisaan anoen erityisoikeutta olla kertomatta kollin strategisia mittoja. Eihän minulla ole mitään mahdollisuutta saada niitä mitattua. Sitä paitsi Viltsu on jo ikämies, eikä herran ylpeydelle varmasti sopisi, että paksuus, pituus ja paino näin julkisesti ilmoitetaan.

Ai miten niin kissablogeissa on omituista toimintaa? :)

Se toimii!

Viltsu tepasteli tänään ulos ja SISÄÄN rakentamaani siltaa pitkin. Houkuttimena käytin katkarapuja: pistin muutaman pihalle ja sitten kipon sillan viereen, joten katti tuli melko luontevasti sillan viereen ja siitä sitten kiipesi ylös. Villi oli ollut ulkona yli tunnin, joten sikäli herran ulkoiluhalu oli täytetty, ja kävely sisään sujui mallikkaasti.

Eli minun ei tarvinnut koskea Viltsuun lainkaan, joka tietysti oli meistä molemmista varmasti hyvä asia.

Viltsu siis palasi eilen luokseni, ja yhteiselomme jatkuu taas. Sängyn alla katti viihtyy edelleen kovasti, eilen kyllä naukuili minulle ja kerran kävi sähähtämässä. Ilmeisesti Vilho olisi toivonut enemmänkin ulkoilua, mutta en pimeään viitsinyt kissaa päästää.

Jotain ihan muita katteja

Koska Viltsu on pysytellyt poissa myös blogista tämän viikon minun reissaamiseni vuoksi, niin nyt ovat vuorossa blogivierailijat eli maalaiskissat Pohjois-Karjalassa.

Fanni on noin 14-vuotias leikattu narttu. Hiukkasen arka, mutta hyväluontoinen, puskee syliin ja kehrää lujaa.

Alemmassa kuvassa oleva Niko(lai) on jonkin verran Fannia nuorempi. Niillä on sama emo eli ovat sukua. Niko osoittautui hankalammaksi kuvattavaksi, koska kissa halusi hieroa päätään kameraan.

Molemmista yksilöistä irtoaa juuri nyt hurjasti karvaa, kun ne päästää syliinsä ja niitä rapsuttelee. Joten vaatteissani on taas edustava otos erivärisiä kissankarvoja Helsinkiin vietäväksi.

(Kerrottakoon vielä mahdollisille Vilhon omistajan kuulumisista kiinnostuneille, että sain häneltä tekstiviestin, jonka mukaan Georgian tilanne on tällä hetkellä aika rauhallinen poikkeustilasta huolimatta. Keskiviikko oli ollut pahin päivä).

Villi on jo You Tubessakin!

Viltsun ulkoili tänä aamuna hienossa loppusyksyn säässä. Ikuistin hetkisen tästä videolle, jotta isäntä siellä kaukana saisi kunnon kissaterveiset täältä!

Villi jopa meni ulos ikkunasta käyttäen rakentamaani siltaa, ja tästä olin tietysti suuresti ilahtunut. Pian tämän jälkeen katin virallinen emäntä haki Viltsun viikoksi luokseen, sillä tänään asunnollani porataan ja mellastetaan ja ensi viikolla olen itse reissussa. Joten blogi hiljenee nyt joksikin aikaa ja jatkamme ulkoiluharrastuksia Villin kanssa myöhemmin.

Eipä siinä voinut kuin ihailla, miten levollisesti Viltsu oikean emäntänsä sylissä pihalla oli. Ehkä jonakin päivänä karvaläjä suhtautuu myös minuun edes puoliksi yhtä positiivisesti!

Nikkarointia ja kuultua kehräystä

Keskipäivän ulkoilun päätteeksi Viltsu päätti yrittää hypätä sisään. Eihän siitä mitään tullut: ikkuna on liian korkealla, eivätkä tassut millään voi saada otetta peltisestä ikkunalaudasta. Olin kuitenkin niin lähellä, että sain Viltsun kiinni ennen kuin se tömähti takaisin maahan ja samalla vauhdilla sitten lykkäsin katin sisään.

Tästä johtuen päätin, että nyt on aika nikkaroida siltaa sisään. Käväisin Kallion roskalavoja vilkaisemassa, ja löysinkin sopivia tarpeita. Mutta koska saha puuttui enkä viitsinyt lähteä penkomaan Viltsun omistajan varastokoppeja (tiedän, että siellä olisi työkaluja vaikka mihin), niin toteutus ei ollut kovinkaan upea.

Viltsu ulkoili vielä illemmalla, mutta rakennelmastani katti ei mitään tajunnut, vaikka houkuttelin tutustumaan katkarapujen avulla. Eli sisääntulo oli perinteinen "kaappaan vastaanhangoittelevan kissan puskasta ja pistän sisään".

Elän kuitenkin toivossa, että Viltsu vielä hoksaa, mistä on kyse.

Nyt illalla Viltsu on taas ollut tavallista enemmän näkysälläni ja myös naukuillut juttumeiningillä. Katti meni makoilemaan lattialla olevalle taljalle, joka kuuluu yhteen lempipaikoista, nujuutti sitä käpälillään ja jopa kehräsi. Aika positiivista sekin!

Kuvassa roskalavan levystä ja rimasysteemeistä kasaamani "silta", jota pitkin toivon Villin oppivan liikkumaan ulkoa sisälle. Ja miksei sisältä uloskin.

Kissablogauksen olemuksista

Kissablogin aloittaminen oli, kuten blogaaminen yleensäkin, nopeahko päähänpisto. Ajattelin, että tätä kautta Viltsun isäntä saa siellä kaukana ulkomailla vilkaista kuulumisia ja kuvia, ja samalla jää jonkinlainen dokumentti koko ajasta.

Mutta jotenkin hämmentävää tämä on. Blogia lukee joukko Viltsun tuntevia, mutta he eivät taas tunne minua. Sen lisäksi täällä käy toki niitäkin, jotka tuntevat minut, mutta eivät kissaa, ja lisäksi vielä kissaihmiset, jotka eivät tunne minua eivätkä Villiä (kävijöitä on n. 20-30 päivittäin). Viltsu ei pääse kertomaan, miltä väliaikaisemäntä vaikuttaa, joten viestintä on nyt todella puolueellista.

Sinällään mitään uutta kerrottavaa ei tänäänkään ole. Viltsu viihtyy edelleen suurelta osin sängyn alla, käy syömässä ja välillä vähän naukuilee. Kerran herra on käynyt ystävällismielisesti hieraisemassa leuallaan jalkaani, mutta se on jäänyt toistaiseksi ainoaksi lähentymiseksi.

Sisääntulot ovat edelleen puremista, raapimista ja mouruamista, jonka mitä ilmeisimmin naapuritkin kuulevat. Pitäisiköhän liimata blogin osoite talon ulko-oveen ja ilmoittaa, että täältä selviää, etten pahoinpitele kissaa?

Normaaliuden määrittelyä

Viikko on kulkenut tuttuja uria Viltsun kanssa. Omaan arkeen se on tuonut muutoksia mm. siinä mielessä, että kaupassa pitää muistaa ostaa myös kissalle ruokaa.

Tuolla ulkonahan on muutaman neliön aitaus, jonne Viltsu tänään taas käveli ihan vapaaehtoisesti ja suljin katin sinne. Siirryin sisälle mm. imuroimaan ja kissa sai siis olla rauhassa ulkoilmassa pitkän aikaa. Sisään tultiin taas niin, että naapurit varmasti kuulivat mouruamisen.

Kun kerron ihmisille, millainen yksilö Viltsu on, niin olen saanut kommentteja, joissa epäillään katin mielenterveyttä. Olen vastannut, että mielestäni mielenterveysongelmia on kovin monilla, niin ihmisillä kuin eläimillä, ja syyt niihin sen verran moninaiset, että yksi varsin harmiton kissa nyt tuskin on kovin suuri tekijä. Viltsun elämä on alkanut varsin epäsuotuisten tähtien alla, joten luottamuksen puute ihmisiin on ihan odotettavaa.

Villi on kuitenkin minun seurassani ihan rauhaisasti, lukuunottamatta sitä sisäänsiirtovaihetta. Ei se hyökkäile sisällä kimppuuni, korkeintaan vain sähisee toisinaan. Joten helpompi tapaus kuin monet ihmiset, jotka mieltävät itsensä terveeksi.

Onko se niin ihmeellistä
jos rakastaa enemmän
kissaa kuin miestä
tai
koiraa kuin naista
Sillä ihmiset ovat
pedoista pahimmat
kun paraskin ystävyys
voi muuttua katkeraksi vihaksi
Jota ei edes aika unohda

-Sanna Puuronen

Katti katselee

Nyt Viltsu on taas hieman enemmän liikuskellut asunnossa silmieni alla. Eilen hän jopa nukkui lattialla olevalla karvataljalla. Välillä Viltsu tuijottelee, useimmiten ei niin hirvittävän ystävällisesti, mutta onpahan sentään muualla kuin sängyn alla.

Tänään aamu-ulkoilulla ehdin jo hetken huolestua, kun Viltsu melkein juoksutti minua perässään. Katti kuitenkin suuntasi ikkunan alle, yrityksenään ilmeisesti päästä pomppaamalla itse sisään.

Se on kuitenkin kissalle turhan vaativaa, sillä ikkuna on turhan korkealle. Etenkin, kun Viltsu on jo ikänsä puolesta muutenkin huono hyppäämään. Itse asiassa Viltsun iäkkyyden huomaa selvimmin nimenomaan sen liikehdinnästä: hypyt ovat välillä varsin vaivalloisia, eikä katti muutenkaan pompahtele kuin nuoret kollit.

Niinpä sitten pääsin kissan siirtämisessä sisään lähinnä nostolla tällä kertaa. Toki Villi mourusi ja sähisi tutulla tavalla, mutta nyt ei siis tarvinnut käyttää ns. tiukkoja otteita.

Kuvassa kissa ikkunalla äsken. Toivottavasti Viltsu imee kirjasta enemmän oppia kuin mitä väliaikaisemäntänsä.

Syksyä ja seitä

Eilen Viltsu oli taas vähän enemmän näkyvilläni eli tuli sängyn alta myös sängyn päälle nukkumaan. Viikonlopuksi oli varattu myös vakioruokaa eli seitä, ja sapuskat kissalle maistuvatkin edelleen.

Tänään oli viileämpi, tosin kaunis syyssää. Viltsu jämähti pihan nurkkaan, josta sen syliinottaminen, keskeltä puskaa, oli tavallistakin hankalampaa. Sisään päästiin kuitenkin, ja ihmettelin sitten asunnossa, miten täällä haisee kissanpissa. Tajusin, että farkuissani on märkä läikkä: Villi oli sitten ilmeisesti peloissaan lirauttanut siirtovaiheessa, eihän se muuten moista tekisi.

Housujen peseminen on tietysti pikkujuttu. Ikävämpi vain, että Viltsu kokee tilanteen noin ahdistavaksi.

Ulkoilmaa

Kuvassa Villin ulkoilualuetta. Myös hyvin maastoutunut kissa itse kuvassa.

Viltsu ei aamulla pompahtanut ulos ikkunasta, kun huomasi minut roskalaatikolla. Edellispäivän suhteellisen raju vääntö kissan saamikseksi sisään mitä ilmeisemmin aiheutti sen, että epäluulo minua kohtaan on kasvanut.

Juttelin omistajan kanssa puhelimessa, ja tilanne todettiin odotetuksi. Viltsu lienee tajunnut, että minä ("ärsyttävä ämmä") olen täällä vakituisesti ja tuttu, luotettu hahmo eli omistaja on jossain muualla.

Niinpä katti viettää aikaansa lähinnä sängyn alla ja esimerkiksi syö useimmiten silloin, kun olen poissa.

Iltapäivällä Villi sitten pompahti ikkunasta pihalle ja vietimme noin 40 minuuttia ulkona. Kissan kaappaus sujui tutulla tavalla: katti sähisee, tarraa kynsin ja hampain oikean käden hanskaani ja minä vastaavasti otan niskasta otteen vasurilla. Kissa nousee varsin helposti syliin, koska se itse pitää todellakin kiinni toisesta kädestäni. Sylissä se ei sitten enää niin tempoilekaan.

Syksyn hajuja pihalla.





Kuva alinna:
Väliaikaisemäntä istuu lypsyjakkarallaan ja lukee sillä välin, kun kissa ulkoilee. Jakkarasta on myös se etu, että se toimii tarpeellisena portaana, kun lykkään Villin ikkunasta sisään.

Houkuttelu ei tepsi

Viltsun ja minun suhde ei ole toistaiseksi osoittanut erityisiä lämpenemisen merkkejä. Melkein päinvastoin. Ulkoilutilanteessa minun on turha houkutella kissaa lähemmäksi herkkupaloja sisältävällä rasialla. Tai siis voin houkutella, mutta Viltsu pysyy kaukana. Silloin, kun omistaja oli vielä mukana ulkoilussa, houkuttelu tehosi eli Viltsu jopa tuli luokseni.

Sisäänsiirtyminen eli kiinniotto oli tänään erityisen hankala, vaikka pihalla vietetty aika oli kohtuullisen pitkä. Viltsu siirtyi sähisten kauemmas minusta ja niinpä jouduin metsästelemään kissaa jossain puskan välissä. Sitten kävimme tutun, Viltsun puolelta hyvin äänekkään, taiston, mutta harmittavan paljon joudun käyttämään voimaa siihen, että saan kissan otteeseeni.

"Sisäänheiton" jälkeen katti sähisee ikkunan toisella puolella, kun vedän ikkunan ulkoa kiinni. Ovesta sisääntullessani Viltsu ei kuitenkaan enää osoita vastaavantasoista käytöstä, vaan kaikki on taas ihan normaalisti.

Omistajan neuvo jo ajat sitten oli, että on huolehdittava siitä, ettei katti pääse liian lähelle silmiä. Sen olen pitänyt mielessäni.

Lisäksi katkarapuja on hankittu lepyttely- ja houkuttelumielessä.

Eläinlääkäriystäväni kanssa lenkillä mietimme, onkohan Suomessa jo kissoihin erikoistuneita "psykologeja". Minä ja Viltsu voisimme ryhtyä käymään parisuhdeterapiassa.

Eläinlääkäri kertoi myös eräässä tilanteessa kohdanneensa hyvin tehokkaan otteen, jossa kissa ei voi pyristellä. En aio kuitenkaan turvautua tähän "vedä kissa pitkäksi" -malliin. Aiheuttaisi varmaan vielä pahemmat traumat sekä minulle että Viltsulle. Toivon mukaan eläinlääkäriin ei myöskään oikeasti tarvitse turvautua minkään syyn vuoksi.

Hanskoista huolimatta kädessäni on erinäisiä jälkiä hampaiden ja kynsien ansiosta, mutta se nyt ei suuremmin haittaa. Eläinlääkäri sanoi, että jos sattuu tulemaan purenta nivelen kohdalle, niin sitten kannattaa kipaista hoitoon.

Mutta siis sisätiloissa kaikki sujuu hyvin. Pääsääntöisesti Viltsu on sängyn alla, pyörähtelee syömässä ja ikkunalla, eikä juuri kiinnitä minuun huomiota. Yhtään raapaisun tapaistakaan minua kohtaan ei ole tullut.

Kielellistä

Epätarkka kuva, mutta siinä se on ja syö. Eli kissa on kunnossa. Kuten minäkin.

Have fun in Georgia!

Alku saman sängyn äärellä

Villin omistaja lähti eilen sinne kauas, ja minä siis otin paikkani väliaikaisemäntänä. Ilta meni tavaroitani laitellessa ja Viltsu oleili lähinnä sängyn alla.

Tosin valitettavasti katti oli asettanut itsensä sängyn päälle siinä vaiheessa, kun minäkin halusin mennä nukkumaan. Kun ryhdyin ottamaan omaa tilaani, Viltsu reagoi odotetetusti. Eli siis sähisten, mouruten ja kynsiään esitellen. Omistajan jättämät paksut hanskat ovatkin tarpeellinen asuste.

Mutta yö sujuikin rauhallisesti. Viltsu naukuili kerran ihan ystävällismielisesti ja oli myös syönyt ruokiaan.

Aamulla oli vuorossa ulkoiluosuus. Villille siis avataan ikkuna ja se siitä pomppaa itse aidatulle takapihalle, jossa se voi liikkua vapaasti valvovan silmän alla.

Koska itse olin poikkeuksellisen kiireinen, jäi tämä vaihe Viltsun mielestä selvästi liian lyhyeksi, eli ryhtyessäni siirtämään kissaa sisälle (jälleen hanskat käsissä, luonnollisesti) metakka sekä teräosien (hampaat ja kynnet) käyttö tuli esiin.

Toivottavasti kukaan ei syytä minua ihan heti eläinrääkkäyksestä, sen verran pahaa ääntä Viltsusta välillä lähtee, heh!

Minähän olen tottunut siihen, että eläimet joskus purevat, kynsivät ja potkivat, joten ihan pienestä en hätkähdä Viltsunkaan kohdalla. Tietysti on sääli, ettei Viltsu todellakaan hyväntuulisesti anna minun silittää, saati ottaa syliin, mutta toivon mukaan suhteemme ajan myötä kehittyy lämpimämmäksi.

Tokkurainen

Nukutuksesta toipuva kissa on surkea olento. Tunnen suurta sympatiaa, kun toinen on pöpperöinen, oksentaa ja on ilmiselvästi kaikkea muuta kuin normaali itsensä.

Mutta nyt hampaat on siis hoidettu eli ainakin lähti massiiviset määrät hammaskiveä. Ja tietysti Viltsu oli saanut eläinlääkäriltä kehuja komeasta ulkomuodostaan.

Ote tiivistyy

Enää muutama päivä ja olen virallisesti Viltsun asuinkumppani. Suhdetta on taas viety eteenpäin sen verran, että olen nostanut kattia ulkoilun jälkeen ikkunasta sisään (varustautuneena kunnon hansikkailla). Omistajan mukaan toimintani meni hämmästyttävän rutinoituneesti.

No, tokihan olen suuren osan elämästäni asunut kissojen kanssa, joten olen ihan ensi kertaa en ole kattia liikuttelemassa. Tietysti Villi on normaalia vaativampi tapaus, mutta ainakaan tällä hetkellä yhteiselomme toimivuus tuntuu ihan realistiselta.

Huomenna Viltsu käväisee eläinlääkärissä hoidattamassa hammaskalustoaan. Viikonloppuna saan vielä lopulliset ohjeet, jottei lemmikin arki turhaan koe omituisia muutoksia, kunhan sunnuntaina otan lopullisesti vastuun niskoilleni.

Eka yhteinen yö

Kävin nukkumassa tulevassa asunnossani ja siis Villin olinpaikassa torstain ja perjantain välisen yön. Tarkoitus oli testata, kuinka hyvin Villi sietää läsnäoloni.

Villihän on siis löydetty hyvin pienenä, alle parikuukautisena ja huonokuntoisena. Ihmekös tuo, että pelkoa ja epäluuloisuutta ihmisiä kohtaan riittää. Eli en siis todellakaan kuvittele vielä esimerkiksi tuosta noin vain meneväni Villin luo, silittäväni tai rapsuttavani, sillä se ei vaan onnistu.

Villi otti illan aikana kontaktia minuun sen verran, että puuhastellessani kävi läimäisemässä käpälällään paljaita jalkojani. Tämän enempää vihamielisyyden osoituksia minua kohtaan ei tullut, vaan yö sujui rauhallisesti.

Joskus puoli kuuden aikaan katti herätti minut naukumalla, ja sängystä koetin vähän mumista vastauksia.

Lopullinen muutto totetuu viikon päästä. Toivon mukaan Villin suhtautuminen minuun muuttuu vähitellen hiukan luottavaisemmaksi, mutta kissan ehdoillahan tässä edetään.

Kuten näkyy, Villin kuva tuossa sivussa vaihtui. Tässä vielä pari kuvaa lisää, omistajan ottamia:

Kissan sijaisemoksi

Erinäisten sattumusten kautta olen pian muuttamassa asuntoon, jota hallitsee 14-vuotias kissaherra nimeltä Villi. Villin omistaja lähtee pidemmäksi aikaa ulkomaille, ja sanoin pitäväni kissaan liittyvää blogia, jotta hän voisi seurata lemmikkinsä eloa vaivattomasti.

Samalla minulle tulee yksi blogi lisää jo niiden lukuisten edellisten oheen.

Kissojen kanssa eläminen on minulle tuttua: lapsuudenkodissani oli aina joku katti, ja myös tämän jälkeen olen majaillut kissallisessa taloudessa. Tosin viime vuosina kontaktini nelijalkaisiin ovat rajoittuneet lyhytaikaisiin kohtaamisiin.

Villi ei pidä vieraista. Ei myöskään minusta. Suhdetta on nyt koetettu lämmitellä ruuan avulla, ja myös muutoin olen piipahtanut kyläilemässä, jotta Villi edes hieman tottuisi minuun ennen varsinaisen yhteiselon alkua.