Jouduin viemään Viltsun illalla pieneläinklinikalle: katti yritti pissata, mutta mitään ei tullut, ja oli kipeän oloinen. Eläinlääkäriystäväni epäili virtsakiviä ja kehotti menemään hoitoon. Sinne mentiin ja valitettavasti katetroinnin jälkeen virtsaputki meni uudelleen tukkoon heti. Viltsu joutui sitten jäämään klinikalle ja itse tulin just kotiin.
Hankala tapaus ja vähintään loppuiän hoito tiedossa. Iltapäivällä olen viisaampi.
Päivitys klo 14.50:
Eläinlääkäri soitti ja kertoi, että sikäli hyvä tilanne, ettei varsinaisia kiviä ollut muodostunut, vain "sakkaa". Viltsuun oli laitettu katetri ja päällä on antibioottikuuri. Koska kyseessä on hankala tapaus, joka pitää rauhoittaa käsittelyjä varten, niin Villin katetri saatetaan pitää päivän normaalia vähemmän. Katetrin poiston jälkeen katti jää vielä tarkkailuun eli sitten pitäisi taas virtsaamisen toimia (tai näin toivotaan).
Viltsu kotiutetaan aikaisintaan torstaina. Vakuuttelin puhelimessa, että kyllä minä katille antibiootit jotenkin syötettyä. Ja ihan taatusti Villille on tietysti parempi, mitä pikemmin pääsee tuttuihin kotioloihin. Voin kuvitella, että karvaläjä on nyt niitä pieneläinklinikan kauhupotilaita, jotka pitävät ääntä, purevat ja raapivat...
Mutta hyvä näin: viime yönä puheissa vilahdelleet penisamputaatiot sun muut kuulostivat turhan kaameilta.
Tietysti myös Viltsun viralliset omistavat tahot ovat olleet kovasti huolissaan. Onneksi on kännykät yhteydenpitoon!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
13 kommenttia:
No voihan. Ja yhden kerran. Villille voimia! Ja varaemolle kanssa. Just kun kaikki alkoi vaikuttamaan niin hyvältä!
Ihana blogi! Eksyin tänne sattumalta ja luin koko blogin alusta loppuun. Viltsu on aivan ihana ja muistuttaa todella voimakkaasti ulkonäöllisesti entistä kissaamme Leeviä. Leevistä jouduimme luopumaan n.vuosi sitten kisun sairauden vuoksi. Tuli kyllä suuri ikävä. Tsemppiä teille ja Vilille toipumista!
Satujatar: Niinpä, tässä nyt kovasti huokailuttaa, kun Viltsu ei ole mikään helppo potilas (kunnon ärhäköintiä oli eilenkin, ja voin vain kuvitella, miten siellä katti sitten murisee ja vilauttelee kynsiään jne.) ja nyt sitten ties mitä vielä edessä. Ikääkin on... Huoh.
Siniset silmukat: Kiva kuulla, jos blogi miellyttää, ikävämpää aina tietysti se, että lemmikeistä joutuu luopumaankin aina. Toivotaan tässä nyt parasta.
Toihan se just on, että kun ei tiedä mikä niihin milloinkin iskee :-( yksi syy siihen, miksi en paljon matkustele.
Joudutte todennäköisesti erikoisruuille, joiden pitäisi suojata näitten hankaluuksien jatkumiselta. Hienoa kuitenkin että sait pojan hoitoon ajoissa. Ja ehjin nahoinkin vielä!
Vanhat kissat on usien alttiimpia menemään rikki kuin tuoreemmat. Elimistö vanhenee, krempat lisääntyy. Onneksi kissan ihmisorjalla on usein aikaa tottua tähän prosessiin.
Paranemista pojalle!
Pikaisen paranemisen toivotukset Viltsulle Muuramesta Halo Efektiltä ja kuuden kissan jengiltä eli Sepe, Tyyne, Veijo Salmi, Ulpukka, Dolby ja Surround lähettävät kannustavat terveisensä.
Zepa: Viltsun omistajakin on toki ollut kovin huolissaan tilanteesta. Mutta nyt näyttää hyvältä, ja dieetti kuulostaa aika pieneltä loppuiän rasitteelta, jos elo sen ansiosta jatkuu.
Halo, kiitos koko komppanialle! Viltsu varmaan pitää melkoista mekkalaa eli yhden kissalauman verran siellä hoidossa :)
Oi voi, toivottavasti Villi paranee hyvin!
Päädyin tänne jotenkin Rappiotädin blogin kautta ja jäin koukkuun. Ainut kissablogi, jota luen. Villi on jotenkin niin kiehtova. :)
Tiina: Kiitos toivotuksista ja tervetuloa lukijaksi! Minusta on hämmentävää, kun tälle Viltsun blogille on kertynyt kohtuullinen lukijajoukko. Kun tämän piti olla lähinnä kuulumisten kertomista omistajalle :)
Mutta toki ymmärrän, koska minustakin Viltsu on kiehtova katti ja tämä on ainoa kissablogi, jota kirjoitan :D
Pikaista paranemista Villille!
Voi Viltsu-parkaa :(
Kollien virtsakivi- ja vastaavat ongelmat on pirullisia, kuivamuona tekee sen usein. Onneksi ei ehtinyt kiviksi asti, toipuminen käynee helpommin. Erikoisruualle varmaan joutuu siirtymään, mutta ei siitä muuta vaivaa pitäisi jäädä.
Toivottavasti Viltsu toipuu pian, eikä päätä lakata luottamasta sinuun uudestaan klinikalle kuskaamisen tähden... Katit on kyllä aika hyviä tajuamaan, milloin yritetään auttaa. :)
Ehkä se on siksikin ollut kosketusarka ja kiukkuinen jos sillä on ollut kipuja? Mutta kyseessä taisi olla perusluonne mitä olen täältä hoitokisustasi lukenut. Saa nähdä silti muuttuuko tyyli hoidon myötä :)
Muistanpa muutaman matokuuritabletin joita meidän Elvikselle syötin aikanaan. Ruoan seassa ei ollut toivoakaan saada lääkettä menemään, ja paljaaltaan tabletti oli niin iso että se piti halkaista jotta se olisi ollut inhimillisesti katsoen ok tunkea kissan nieluun kuten neuvotaan. Halkaistu pinta maistui ilmeisen kitkerältä, joten aika syvältäkin katti kakoi sen aina pois ja tappelun kera. Mietin miten maun saisi piiloon nielaisuhetkeksi ja päädyin kastamaan tabletin puolikkaat ruokaöljyssä. Great success! Puolikas kerrallaan kisun kurkkuun, seurauksena refleksinielaus kuten pitikin, eikä mitään mutinoita.
Toivottavasti eläinlääkintätekniikka on kehittynyt muutaman vuoden aikana ja lääkintä menee hyvin jos sille on tosiaan tarvetta :)
Sirpale, kiitos, sitähän tässä toivotaan!
Sari: Joo, olin tuossa just lenkillä eläinlääkäriystävän kanssa, ja selväksi tuli, että tämä on leikattujen iäkkäämpien kollien kohdalla yleinen vaiva. Ja todellakin ruokavalio menee sitten tarkaksi.
Sitähän tässä toki myös miettii, että toivottavasti ei hirveästi tule takapakkia minun ja Viltsun väleihin!
Qimki: Ehkä se on siksikin ollut kosketusarka ja kiukkuinen jos sillä on ollut kipuja? Mutta kyseessä taisi olla perusluonne mitä olen täältä hoitokisustasi lukenut.
Joo, Viltsu on aina ollut hiukkasen omapäisempi tapaus :)
Mutta ihan mahdollista, että tämä tila on omalta osaltaan pahentanut meininkiä ja lisännyt käsittelyarkuutta. Itse mietin paljon silloin, kun meininki oli enemmän tappelua, että jos kattiin sattuu se käsittely ja siksi se sitten aina kahta kauheammin tappeli vastaan.
Ainakin se kerta, kun nappasin Viltsun syliin ärhäköinnin jälkeen ja pissat lirahti syliin, johtui varmasti just tästä. Saa nyt nähdä, olisiko mahdollista, että myös Viltussa havaittu takaosan "heikkous" jotenkin yhteydessä asiaan.
Kiitos pillerivinkistä, katsotaan, miten käy! Antibioottikuuri on joka tapauksessa tulossa kotiin: lääkärin kysyessä, haluanko pilleriä vai nestettä, kallistuin pillerin puolelle. Nesteet varmaan vain roiskuisi ympäriinsä :)
Suosittelen sitä nestettä kuitenkin, on helpompi ruiskauttaa kurkkuun kun pillerin.
Hyvä kuitenkin että tilanne ei mennyt sinne penisamputaation asti, mun entisellä kissalle ei auttanut leikkaus eikä kateroinnit vaan ois pitänyt tuo amputointi tehdä. Joten päädyin sitten lopettamaan pojan koska katoin että leikkaus ja toipuminen olisi ollut liian rankkaa. :(
Tsemppiä!
Lähetä kommentti