Kissat pyörittävät maailmaa

Hyssen ja Flipin blogista paljastui, että internetiä pyörittävät tietysti kissat:

Viime viikolla Hesarissa oli ilmoitus, joka saa tietysti harkitsemaan, miten pitäisi Villiä onnitella vuosien karttuessa, sillä seuraavaksihan elukka täyttää jo 17 vuotta (kiitos Ollille tämän havaitsemisesta):

Villihän on taas viettänyt aikaa Karrin luona. Ilmeisesti äijät ovat viihtyneet hyvin keskenään talven nietosten keskellä.

Huomenna minä käyn moikkaamassa kattia eli ulkoiluttamassa karvaläjää. Taidanpa viedä mukanani ruohoa eli popcorn-jyvistä kasvattamiani maissinversoja.

Ulos! Nyt heti!

Villi palasi eilen "lomaltaan" eli Karrin hyvästä ja laadukkasta hoivasta.

Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet: katti haluaisi pois eli ulos, mutta kun ikkuna ei anna tassuhakkaajalle periksi.

Ja täällä asuu tyhmä ihminen, joka ei palvele lemmikkiä niin kuin lemmikki haluaisi...

Hoivaten

Pari päivää sitten Karrin ja Villin piti tulla luokseni käymään: Karrille kahvia, Villille rapsutuksia. Karri saapui kuitenkin yksin, sillä Katti ei ollutkaan halunnut lähteä ulos, vaan oli tavallista apeamman oloinen eli pientä sairastamista epäiltiin.

Eilen Karri sitten pyysi minut kylään: Villi oli köhinyt pitkin päivää ja muutenkin ottanut hyvin rauhallisesti.

Tavoite siis oli, että minä kuulisin Villin köhimisen ja voisin ottaa kantaa siihen, miten sairas katti mahtaa olla. Mutta parin tunnin vierailuni aikana kissa ei kuitenkaan yskäissyt kertaakaan, vaan vain kehräili (tavallista kovaäänistä "rukkiaan" hiljaisemmin tosin). Eikä Villi muutenkaan vaikuttanut totaalisen sairaalta, vaan liikuskeli lähellämme ja sitten välillä lepäili omissa oloissaan, kuten normaalisti.

Mutta ehkä siis pientä flunssaa karvapallolla. Tai sitten vain psykosomaattista oireilua ja naisen rapsutuksen kaipausta!

Lämmintä joulua kaikille Villin kuulumisten ja kuvien kera!

Villi on viettänyt viimeajat Karrin luona. Naapurissa toki, mutta poissa siis tästä vakiokodistaan ja minä olen joutunut elelemään ilman tutuksi tulleita kissameininkejä. Onneksi Karri ja Villi käyvät välillä minua tervehtimässä.

Joulun kunniaksi Karri kirjoitti, miten hänen ja Villin yhteiselo on sujunut:

"Hei vaan, Villi on ollut noin 2 viikkoa minun ilonani. Hyvin on mennyt: kollilla on vanhat kujeet: ulos kuin aina mahdollista, ja niinhän se pitääkin.

Kehräystä on riittänyt. Ja joka aamu näyttää kisalla olevan tasan uus ihana aamu edessä, viis männeistä meiningeistä. Terve asenne.

Joo mutta ulkoilu, eli hihnakävelylenkkimme täällä päätyy kyllä aina Marin portille. Reippahasti käyvät askeleet sinne Marille (niin kuin tuosta oheisesta kuvasta tuossa Marin portilla näkyy) Niin ja välillä sitten ihan sisäänkin sinne ihan oikeaan kotiin, ja voi sitä uh uh pusi pusi hali -meinikiä siellä.
Jeps, se hentoilusta, mutta Torkkelilla ulkoiluttaettaessa Villi hakeutuu kyllä aina reippaasti koiraporukoihin. Silloin on kyllä talutushihna kireällä kuin noilla kuuluilla Tenon salakalastajilla. Näin mennään.

Yhdeltä koiranulkoiluttajalta puistossa kuulin, että hänen koiransa rotu on vaativa kasvatetettava. Niin on Villikin, vaikka rotu on enempi kuin hämärän usvassa. Nyt aina mainostankin puistossa koiraporukoille, kuinka vaativa kasvatettava Villi on ollut. Joo, eli tosi edgeä ja extreem-meininkiä on elämä Villin kaa ollut. Yhtä maitohappoa ja kipua siis kaikki tyyni.

Näinhän se kuuluu nykyään omaa elämää mainostaa jos ei haluu kertoa muille, että on vaan oma laiska itsensä. No täällä sitä kollin kaa vaan kuiskin nytkin lopulta lötkötellään.

Jep, lämmintä joulua ja uusvuotta kaikille. Minä olen ollut kaks edellistä joulua Suomesta pois siellä Kaukasian Georgiassa (jossa joulua ei vietetä), joten ihan nostalgiatunelmissa täällä katin kera taas ollaan. Riisipuurot jouluksi värkätään muttei kuiskaan mitään kinkkuja, mirille tietty FARÖEN sei, siit se lähtee elämän aito meininki. Niin ja Mariakin käydään tietysti pyhinä katsomassa."

Yksi Villin suosikeista on punainen laukku:

Vielä pari talvisen jouluista kuvaa vakioasunnosta tältä viikolta:

Mitäköhän kissan päässä liikkuu?

Pari bongausta netin kissameiningeistä eli Simon's Cat ja Snow Business:

Lisäksi linkkaus Helvetin hyvin menee -sarjakuvablogiin ja kuvaan "Mitäköhän kissan päässä liikkuu?" Tätähän tulee usein mietittyä ja Solja on tehnyt kyllä tyylikkään kuvan. (Kiitos linkistä toveri Ulkokalliolaiselle!)

Yhteishuoltajuutta ja unennäköä

Karri on nyt siis lomalla ja haki tänään Villin omaan asuntoonsa. Näin se kissan yhteishuoltajuus kätevästi toimii!

Mutta koska olen nyt yksin, niin pitihän sitä sentään kaivella jokin aika sitten kuvattu videopätkä, jossa herran tassut ja viikset nykivät unessa. Harmi, kun ei voi tietää, millaisia unia Villi näkee.

Jotkut pyyhkäisee nenänsä kielellään