Ulkoilmaa

Jotta Villin ihailijat saisivat annoksensa kuvia, niin tässä nyt taas pari otosta kissaherran pihamaatallustelusta:

Kesää lopetellen

Villin arkeen ei kuulu mitään mullistavaa. Kesä alkaa taittua syksyksi, mutta koska elukalla on kunnon karvapeite, niin ilmojen viilentyminen ei vielä vaikuta ulkoiluintoon.

Lisäksi Villi on päässyt jopa metsäretkeilemään pari kertaa isäntänsä kanssa.

Ja vahtikissahan Viltsusta pitäisi kouluttaa...

Mutta muuten: arki tallaa eteenpäin tavalliseen tapaan.

Ei tässä todellakaan olla mikään herkkä prinsessa!

Villi, kuten useimmat tietämäni kissat, voivat nukahdella mihin vaan. Olipa alla mitä hyvänsä.

Tässä muutama näyte viimeisen viikon ajalta:

Koska minulla lojuu usein kirjoja sängyllä, on loogista, että Villi menee nukkumaan juuri niiden päälle, vaikka muu sänky olisi täysin vapaana.

Ikkunalauta on suosikkipaikkoja. Siitä huolimatta, että olin jättänyt sisäänloikkiessani varvassandaalit samaan tilaan.

Pöydällä lojuu kaikenlaista kamaa. Tällä kertaa kissan vasemmalla puolella näkyvät sakset ja oikealla aurinkolasit, joiden päälle Villi ei kuitenkaan ole kehoaan asettanut. Onneksi. Usein myös kännykkä joutuu Villin alle ja itse sitten etsin sitä aikani, ennen kuin tajuan kurkkia karvaläjän alle.

Hännän alustaksi on päätynyt "Läski syö miestä" -kirja (Janne Jääskeläisen kirjoittama, sain sen häneltä, mutta Villillähän ei ole tarvetta kilojen sulatteluun).

Iltapalana tuoretta lähiruokaa

Illan takapihaulkoilulla seurasin, miten katti näytti tiukasti väijyvän puskassa jotain. Katse oli tiiviisti kiinnitetty kohteeseen, kroppa lähes liikkumaton. Ehkä parin minuutin väijynnän jälkeen tapahtui isku.

Hain kameran sisältä ja samaan aikaan Villi tepasteli saalis suussaan kohti sisätiloja. En kuitenkaan päästänyt kissaherraa kulkusillalleen, sillä en halunnut pientä jyrsijää asuntoon.

Niinpä Villi pisteli saaliin poskeensa. Eli kyllä vanha kaupunkilaiskolli vielä metsästyksen hallitsee.

Aseistusta

Nyt takapihalla oleilun varustukseen kuuluu vesipyssy. Tositoimiin eli mahdollisiin kissan hetkellisiin rauhoittamisiin tai pysäyttämisiin tätä ei ole vielä tarvittu. Ja toivottavasti ei tarvitakaan!

Kantomatka ei kovin pitkä ole, mutta parin metrin päästä aika tarkasti saan vesisuihkun lentämään.

Lisäksi Villi on osallistunut takapihan musiikillisiin esityksiin. Erityistä vaikutusta soitanta ei näytä tehneen.

Sitruunakissanminttu maistui, vaikka kissat ei sitä muka syö

Päätin laajentaa takapihaviljelyäni, ja Veloena lupasi minulle sitruunakissanminttua. Se onkuulemma kuivattuna hyvää teessä.

Kysyin, maistuuko kasvi kissoille, ja Veloena vastasi, että ei hänen kokemustensa mukaan eli yksikään kissa ei ole sitä syönyt, vaikka on kiinnostuneena haistellut.

Villi, vanha kissanminttudeeku, ei antanut sitruuanaisen aromin häiritä, vaan ryhtyi popsimaan kasvia parempiin suihin ennen kuin ehdin sitä istuttaa yhtään mihinkään.

Tämän jälkeen sitten makoilimme nurmikolla. Naapuri tuli hakemaan kuivumassa olleita pyykkejään pois ja kysyi, olenko huumannut kissan jollakin, kun se oli niin rentona eikä suuremmin reagoinut naapuriinkaan, vaikka tavallisesti vieraammat ihmiset saavat katin varautuneemmaksi.

Jotta sellaiset kesäpöllyt täällä sitruunakissanmintusta!

Aamukiehnäykset

Normaali aamumeininki eli suloista heräämistä Villin kanssa. Lässytystä, kehräystä, kiehnäämistä! Nyt videolla!