Kis(s)astudio tarkkailee vuokralaisen esiintymistä

Eilen aamulla minulla oli aikainen herätys. Mutta hereillä olivat myös Villi ja Karri.

Karri lähetti kuvan ja tekstin:

"Meillä oli aamun kisastudiossa, äh, kissastudiossa tosi tarkkaavainen tunnelma. Villi höristeli jutusteluasi kovasti, mutta ei sentään ihan kehräämään ruvennut. Tuumasi varmaan, että tuo elämän shiftaus on tosi tärkeä asiaa. Olisit kyllä voinut ottaa vielä esille viiden tunnin päivittäisten päikkäreiden merkityksen elämän onnellisuuteen ja tasapainoon. Joo noh, sanoit, että et liikoja haikaile matkustamista: tärkeä pointti: Villinkin mielestä reissailu on tosi plääh. Niin tai matkustaminen yli 100 metrin etäisyyksiä."

Kyseisen pätkän voi toistaiseksi katsoa YLEn Areenasta ja aiheesta lukea lisää esim. toisesta blogistani.

Kasvohoitaja

Villi on siis taas saanut olla herra omassa talossaan. Siihen sisältyy myös tyypillisesti aamumakailu päälläni, eli tämän kuvan olen napannut kännykällä siinä vaiheessa, kun katti lekottelee rintakehäni päällä rapsuteltavana. Tietysti varsin kehrääväisenä.

Tassut eksyvät välillä myös naamalleni: oletan, että Villi haluaa elvyttää naamani ihon pintaverenkiertoa, jotta ihoni pysyisi pidempään siloisena. Kissojen karvapeite on kyllä sikäli kätevä, etteivät ihon ikääntymisen merkit näy mihinkään.

Tänään Villi taas siirtyy Karrin luokse. Siellä mm. kasvatellaan enemmän viherkasveja kuin täällä, mutta onneksi Villi on hiekkalaatikkouskollinen, joten mitään sellaista, kuin Jupun sarjiksessa Kissan omistaminen ja kaiken muun turhuus, ei Villin kanssa pääse käymään.

Kinosten keskellä

Talomme takapiha on täynnä lunta. Ja hangella runsaasti pupujen jälkiä. Tänään Villi hoksasi, että hankihan kantaa, ja myös hän voi tutustua pihaan hiukan erilaisesta näkökulmasta.

Ensimmäisessä kuvassa urhea vuorien valloittaja ottaa ensimmäisiä askeleitaan lumikinoksessa.

Sitten on jo päästy vauhtiin. Aurinko lämmittää tutkijaa mukavasti, vaikka toki aito turkki on mainio talvivaruste.

Tästä kuvasta hahmottunee lumen määrä eli mattoteline toimii hyvänä mittatikkuna. Ja kuten voi hoksata, kuvaaja seisoskelee vielä korkeammalla eli kinoksen päällä.

Loppuun vielä tyylikäs sivuprofiililähikuva.

Villi palasi "omaan kotiin"

Blogissa on ollut hiljaista, koska Villi on ollut Karrin luona. Mutta eilen katti palasi taas joksikin aikaa luokseni, ja tässä Karrin tarinaa:

"Villi asteli eilen reippaana häntä viuhuen läpi lumisen Torkkelinkujan sinne ihan omaan kotiin Marin luo. Minulla tulee vähän matkahommia, joten Mari pääsee pienen tauon jälkeen palvelemaan kollia sen tärkeissä päivähommissa. Siis sitä rapsutusta ja rapsutusta, ruokailua ja ulkoilua ja ulkoilua.

Minä kekkasin uuden mittatikun, mistä arvioida kollin puuhia sinä aikana kun minä tein työssäni töitä. E i tarvitse mitään nauhoittavia kameroita asuntoon, jotta tietäisi mitä kissa itsekseen päivällä puuhaa. Ikkunaruutu sen kertoo. Töistä tultuani vilkaisin vaan ikkunanpintaan montako uutta nenänjälkeä siihen on päivän mittaan tullut. Noin 5-10 niitä usein oli, joten ikkunaprinssinä ne kollin yksinäiset tunnit varmaan nukkumisen lisäksi kuluvat.

Villi löysi myös eräänä iltana puistosta pienen oksanpätkän. Siinä on tosi hyvät aromit, ja sitä kaveri jaksaa puskea poskellaan pitkiäkin aikoja. Villi myös nappasi sen suuhunsa ja lähti kulkemaan kotia kohti oksanpala suussa. Kelpo saalis, mutta vähän koiramainen temppu kuiskin. Joo, oksan aromit ovat säilyneet, ja kuvassa Villi keppinsä parissa. Anteeksi salamakuva: fläsäys vähän latistaa tunnelmallista kuvaa."

Kissat pyörittävät maailmaa

Hyssen ja Flipin blogista paljastui, että internetiä pyörittävät tietysti kissat:

Viime viikolla Hesarissa oli ilmoitus, joka saa tietysti harkitsemaan, miten pitäisi Villiä onnitella vuosien karttuessa, sillä seuraavaksihan elukka täyttää jo 17 vuotta (kiitos Ollille tämän havaitsemisesta):

Villihän on taas viettänyt aikaa Karrin luona. Ilmeisesti äijät ovat viihtyneet hyvin keskenään talven nietosten keskellä.

Huomenna minä käyn moikkaamassa kattia eli ulkoiluttamassa karvaläjää. Taidanpa viedä mukanani ruohoa eli popcorn-jyvistä kasvattamiani maissinversoja.

Ulos! Nyt heti!

Villi palasi eilen "lomaltaan" eli Karrin hyvästä ja laadukkasta hoivasta.

Perusasiat eivät kuitenkaan ole muuttuneet: katti haluaisi pois eli ulos, mutta kun ikkuna ei anna tassuhakkaajalle periksi.

Ja täällä asuu tyhmä ihminen, joka ei palvele lemmikkiä niin kuin lemmikki haluaisi...

Hoivaten

Pari päivää sitten Karrin ja Villin piti tulla luokseni käymään: Karrille kahvia, Villille rapsutuksia. Karri saapui kuitenkin yksin, sillä Katti ei ollutkaan halunnut lähteä ulos, vaan oli tavallista apeamman oloinen eli pientä sairastamista epäiltiin.

Eilen Karri sitten pyysi minut kylään: Villi oli köhinyt pitkin päivää ja muutenkin ottanut hyvin rauhallisesti.

Tavoite siis oli, että minä kuulisin Villin köhimisen ja voisin ottaa kantaa siihen, miten sairas katti mahtaa olla. Mutta parin tunnin vierailuni aikana kissa ei kuitenkaan yskäissyt kertaakaan, vaan vain kehräili (tavallista kovaäänistä "rukkiaan" hiljaisemmin tosin). Eikä Villi muutenkaan vaikuttanut totaalisen sairaalta, vaan liikuskeli lähellämme ja sitten välillä lepäili omissa oloissaan, kuten normaalisti.

Mutta ehkä siis pientä flunssaa karvapallolla. Tai sitten vain psykosomaattista oireilua ja naisen rapsutuksen kaipausta!