Villihän ei kyllä osaa olla kovin kohtelias vieraita kohtaan. Yksi vieras ihminen menee vielä varsin mainiosta, mutta kun joukko kasvaa, niin kasvaa myös kissan hermostuneisuus.
Vieraiden yritykset rapsutteluun päättyvät kovin helposti siihen, että Villi tempaisee esiin kynnet ja nappaa tarvittaessa kiinni myös purukalustollaan (ei toki mitään raatelumeininkiä, mutta sen verran napakka ote, että turha kuvitella katin olevan lempeän suloinen olento...)
Ja Villi kuuluu edelleen niihin kissoihin, jotka tulevat itse ihmisen lähelle sitten, kun kokevat olevansa siihen valmiit. Silloin vieraatkin saavat rapsuttaa ja voivat kokea jopa Villin puskemista omaa naamaansa vasten. Mutta siis ajan kanssa ja rauhallisissa olosuhteissa.
Jupun blogissa on muuten kissasarjakuva etenkin kaikille niille, jotka miettivät, että jospa sitä toisen tai kolmannen katin ottaisi vaikka eläinsuojeluyhdistyksestä...
Tekstit
2 kommenttia:
Onneksi osaan olla hiljaa ja hengittämättä. ;-D Se muutaman kerran annettu äänimerkki oli mimulle riittävä varoitus. Mut on se komee!
Minun kannaltanihan on hyvä, että Villi ei vieraita kohtaan hempeile: miten kukaan muuten uskoisi, että alkuvaiheessa katti suhtautui minuunkin erittäin kielteisesti? :)
Ja joo, komee on!
Lähetä kommentti