Kissavuokralainen kiittää ja kuittaa kolmivuotisen pestinsä

Eilen lauantaina sitten päättyi reilu kolmivuotinen pestini Villin vuokralaisena ja alaisena. Karri nouti kissan luokseen, ja minun asunnossani ei siis nyt tallustele nelijalkainen, joka vonkuisi ulos tai vaatisi rapsutuksia.

Eilen me näytimme tältä:

Tuntuuhan tämä oudolta: kolme vuotta on mennyt hujauksessa ja olen tietysti tottunut kissan kanssa olemiseen. Villi on tuonut elämääni paljon hupia ja iloa, ja tietysti myös tutustuminen Karrin (maailman parhaan vuokraisännän) kanssa, on osa tätä hienoutta. (Puhumattakaan siitä, että olen säästänyt rahaa verrattuna siihen, mitä helsinkiläisyksiöistä Kalliossa joutuu normaalisti maksamaan).

Kieltämättä on nyyhkyinen olo, kun yksi aikakausi elämässä päättyy. Tosin Villihän porskuttaa edelleen, ja lupasin käydä joululahjaksi harjaamassa katin Furminatorilla, kun en muistanut sitä tehdä loppuviikosta. Ja kenties sitten taas jossain välissä toimin Villin hoitajana.

Mutta siis parin viikon päästä muutan Sveitsiin puoleksi vuodeksi. Tämän blogin tulevaisuuskin on epävarma: jos Karrin saan houkuteltua kirjoittamaan, niin tietysti sitten tekstit päivittyvät jatkossakin.

Joka tapauksessa kiitos Villille ja Karrille tähänastisesta, ilman teitä elämäni olisi ollut erilaista ja olisin jäänyt monesta hienosta hetkestä paitsi!

Kävin hieman läpi kuvia ja videopätkiä tältä vuodelta. Tässä siis muutama otos (näistä tosin puuttuu se Villin äänekäs naukuminen, joka kieltämättä hetkittäin meinasi jopa käydä hermoille, jos itse olisi vain halunnut esim. nukkua: paljon ääntä voi pienestä kissasta lähteä!)

Tässä kännykkävideossa (= huono laatu) näkyy Villin tassunhuiskautteleva komentelu "Rapsuta!":

Samin leipä, ennenkaikkea leivällä oleva margariini, houkuttaa:




Kun sängyllä on reppu, niin tietysti maataan juuri sen repun päällä:




Ja sitten vielä loppuposeeraus:

Remonttivahti

Villin reviirillä eli pihalla tapahtuu nyt suuria: putkiremontin vuoksi sinne on kuskattu niin kontti kuin roskalava. Päiväsaikaan saattaa olla myös remppamiehen pakettiauto parkissa.

Niinpä takapihaa on tarkkailtava (tätä on tietysti harjoitettu aina) ja ulkoillessa riittää haisteltavaa. Se on jo havaittu, että kissa mahtuu hyvin roskalavan alle.

Hakkeri lepuuttaa

Ulkona tuulee ja lumi lentää: Villi kyllä vonkuu pihalle, mutta kun nenässä tuntuu viimaa ja mahdollinen pyry, niin valinta kallistuu olosuhteiltaan tasaiseen sisätilaan.

Ja kyllähän tietokone lämmittää kivasti.

Kissanpäivät mainoskissalla

Sampo-pankin Kissanpäivät-mainoskampanjaan on näköjään otettu Villin kuva, ihan ilmettä myöten!

Poliisikissat saisivat roistonkin herkistymään

Markus Kajo toivoo blogitekstissään, että poliisikoirien tilalle tulisi poliisikissoja. Onneksi Villi on jo kissojen eläkeiässä, niin ei pistetä kattia hommiin. Ja Villi voisi olla vähän hankala poliisi, jopa ärhenteleväinen. Epäilemättä tietysti todella tyylikäs, jos pukisi päälleen poliisivermeet.

"Mutta jos poliisikoiran tilalla olisi poliisikissa – kenties ihan virkalakissa, ja valjaissa, joissa lukee Poliisi – Polis ja niissä valjaissa vielä semmoinen sinipohjainen soikiomerkki jossa on lyhyt miekka jonka kahvassa on kissan pää, kissalla kieli ulkona, ja päässä harvasakarainen kruunu - niin tuskin monikaan voisi alkaa äristä sille kissalle. Nauruun vetäisi suuta, vaikka miten yrittäisi pokkana olla hän!

Ja jos silittää alkaisi hampuusi sitä, niin verenpaine laskisi hampuusissa ja tulisi parempi mieli sen mieleen. Ja kun kissa puskisi roiston jalkaa ja alkaisi kehrätä, niin väistämättä leviäisi rentouden ja hyvänmielen olo roistoon, kuten myös poliisiin, ja kyyneltyvin silmin nämä ensin kättelisivät toisiaan ja sitten nojaisivat toisiinsa ja taputtaisivat toinen toistaan olkapäälle rohkaisevasti. Ja pyyhkisivät rukkasella nenäänsä ja turistaisivat hankeen, hrääp!

Ja kaikki kissan ansioa!"

Lunta tulvii

Niin se talvi saapui Torkkelinmäelle. Hanki on jo nyt niin syvä, että Villi joutuu kahlaamaan tosissaan. Yritin kyllä talloa herralle takapihalle urat, mutta kylmyys ja viima eivät kattia tänään ulkoiluun juuri innostaneet, joten siirryimme nopeasti sisätiloihin.

Reilu viikko sitten juhlittiin Villin leppymisen kolmivuotispäivää (= kolme vuotta siitä, kun kissa kehräsi minulle ensimmäistä kertaa). Karri tarjosi sapuskaa sekä meille ihmisille että tietysti Villille. Kissa ei mitenkään erityisemmin halunnut paistatella juhlan keskipisteenä, kuten ei yleensäkään, mutta me kaksijalkaiset saimme siis syyn kilistellä maljoja.

Enää ei ole pitkä aika, kun katti muuttaa Karrin luo. Putkirempan takia takapihaa ryhdytään kaivamaan, ja se voi ottaa tietysti kissan sielussa koville, kun omalle reviirille ilmaantuu ties mitä mellastajaa. Parempi siis muuttaa toiseen asuntoon jo ennen kuin minä lähden Sveitsiin.

Pääasiallisesti leväten

Syksy on jo melkein käännähtänyt talveksi, mutta julkaistaan nyt tällainen syyskuva viikon takaa:

Jossain on varmasti virallisia tietoja siitä, miten paljon kissat nukkuvat. Iäkkäämpi katti luultavasti nukkuu vielä enemmän.

Ainakin Villille lepo maistuu kadehdittavan hyvin. Tässä tiiraillaan vielä vähän ennen nukahtamista:

Ja sitten vaivutaan katselemaan unia. Eikä näytä edes niskat menevät jumiin, vaikka asennot ovat ihmissilmiin kovin epäergonomisia...

Unissaan Villi usein hieman äännähtelee ja tassutkin voi vipattaa. Mutta välillä sitten vain maataan syvän rauhaisassa, tyynessä unessa.