Kultakissa ja kultasydäminen kissan isäntä

Mikään tavara ei tietysti voita sitä fiilistä, joka on syntynyt siitä, miten Villi on hyväksynyt minut elämäänsä ja kotiinsa. Jaksan edelleen ihmetellä, miten hienoa on ansaita epäilevän eläimen luottamus.

Mutta kieltämättä kovasti sykähdytti ja mielettömästi ilahdutti Karrin minulle tänään tuoma "kissankesyttäjäpokaali": pieni kultainen georgialainen kissaeläin. Upea pieni esine! 

Tosin taitaa olla niin, että myös Karrin oma sydän on kultaa, sen verran sympaattinen henkilö Villin isäntä on...

Kuurankukkakissa

Pakkanen on pitänyt Torkkelinmäkeä otteessaan jo monta päivää. Mutta sisällä on lämmintä! Ja onhan Villin turkki niin paksu, ettei kattia tunnu pakkaken edes suuremmin kylmettävän ulkoilureissuilla. Lunta ei ole, joten tassut pysyvät kuivina.

Lisäiloa päiviin on tietysti tuonut se, että Isäntä on Suomessa ja piipahtelee rapsuttelemassa kollia välillä. 

Kuva jatkaa sarjaa "Kissa ikkunalla". Se nyt vaan sattuu olemaan se paikka, josta Villistä on helpoin ottaa kuvia.

On niin helppoo olla hyvännäköinen

Eilen taas tuli vastustamaton halu ottaa Villistä naamalähikuvia, kun se nyt vaan on niin komea. Tähän yhteen kuvaan silmät sattuivat myös tuolla tavalla suloisesti viirulleen. 

Ja tässä sivuprofiilissa näkyy myös viiksikarva, joka on vielä enemmän eteenpäin kaarellaan kuin muut.

Talvinen rintakarvarehotus vain vahvistaa komean kollin äijämäistä olemusta.

Nenä kiinni ikkunassa

Joulua on vietetty Villin kanssa rauhallisesti: syöty hyvin, nukuttu, ulkoiltu, rapsuteltu, kehrätty. Eli ei nyt järin suuresti poikkea muusta elämästä.

Ja tietysti herra tarkkailee takapihaansa, tosin välillä keskittyminen hieman herpaantuu, kun uni valtaa mielen:



Tältä tilanne näyttää ihmissilmiin, eli ei voi tietää, ollaanko silmät auki vai ei:



Ja välillä ne silmät todellakin ovat raollaan (etenkin, kun joku tulee häiritsemään lepoa sen kameran kanssa...):

Ja psst, jos et vielä ole lukenut Karrin kirjoitusta hänen unestaan edellisen tekstin kommenttiosastolla, niin kannattaa vilkaista nyt :)

Joulun toivotukset

Villin kanssa toivomme kaikille ihastuttavan rentouttavaa, vatsantäyttävää ja rapsutuksiltaan riittävää joulunaikaa! 

Erityisesti tietysti terveiset Karrille Georgiaan, jossa kuulemma lunta on huomattavasti enemmän kuin täällä meidän takapihallamme.

Käsiputsaus

Olin käsitellyt oliiveja ja muuta suolaista, joka ilmeisesti maistui myös Villille, sen verran innokkaasti kissa tuli nuolemaan käteni.

Mediapersoona

Täällähän ei tapahdu juuri mitään erityistä: Villin päivät menevät aika rutiininomaisesti. Siksi blogikaan ei kovin aktiivisesti päivity. Ja kun päivätkin ovat harmaita, niin ei edes valokuvia juuri tule otettua, koska päivänvalon puuttuessa tilanne maailma näyttää ankealta.

Mutta silloin, kun minua parempia kuvaajia käy paikalla, niin katti helposti päätyy kuviin. Kuten nyt OP-Pohjola-ryhmän ammattilehdessä O&P:ssä, johon minua haastateltiin kuluttamisesta, netistä ja muusta vastaavasta. 

Ja tietysti kuvassa (jonka otti Rami Salle) nti Koistinen naputtaa tietokonetta ja ikkunalaudalla näkyy karvakasa, joka ei sen suuremmin vaivaudu poseeraamaan. 

Sitten vielä bonuksena pari kuvaa pihalta, taisin ottaa nämä joskus viikko sitten.