Luonteikkaat

Reilu viikko sitten kävin ruokkimassa parin päivän ajan kahdessa eri taloudessa kahta erilaista kissaa. Mietin taas, miten persoonallisia elukoita kissat ovatkaan: toinen näistä oli iso, pulska ja rauhallinen lötjäke, toinen taas pieni, siro, vähän arka, mutta oikein suloinen ja kehrääväinen.

Kun on tottunut Villiin, niin ei osaa hirvittävän hyvin tulkita toisten kissojen elekieltä ja olemusta. Villin kohdalla kun näkee naamasta ja liikkeistä, millaisella mielellä herra on, tahtooko hän kenties rapsutusta vai ottaako jokin asia päähän. Toisten kissojen liikehdintäkin on toisenlaista, joten jos sitä pyrkii tulkitsemaan samoin kuin Viltsua, niin voi mennä pieleen (vaikka tietysti monet asiat ovat kissojen kohdalla samoja elukasta riippumatta.

Loppuun muutama kuva yhteiselostamme: ylimmässä kuvassa osoitan Villille saalista eli pihalla taapertanutta pulua. Kakkoskuvassa tyypillinen silitysasento: tuosta katti usein sitten kellahtaa kyljelleen. Ja kolmannessa sylirapsuttelua.