lauantai 19. heinäkuuta 2008

Pompahdellen pöydälle

Tässä esäänä iltana Villi taas mourusi ikkunalaudalla, kun halusi ulos. En päästänyt, koska oli jo varsin myöhä ja pihalla oli vietetty aikaa tuntitolkulla. Kissa päätti sitten haluta rapsutuksia.

5 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Noku! Siinä on lämmin pepulle.

Anonyymi kirjoitti...

Heheehheeee, se oli tasainen alusta nääs. Kuka sitä nyt kaikenmaailman papereiden ja lehtipinojen päälle ryhtyisi (paitsi jos olisit tahtonut lukea niitä).

Anonyymi kirjoitti...

Voi Mari ku et ymmärrä et vielä valkeat yöt ja kaikkee. Silloin ei Villin pääs ulkoilutunteja lasketa, 24hhhh valmis.
No, oikeeseen paikkaan misutsun ahteri asettu eli ymmärtää et se makkipoki rajoittaa turhaan rakkauttanne.
karri

Mari Koo kirjoitti...

Karri, niinhän se on, ett pitäis olla täysihoidollinen palvelu Villille koko ajan. Ja juu, Villi kyllä tietää keinot saada huomiota...

Zepa & Satujatar, lämpöä, sympatiaa ja kaikkea muuta!

Anonyymi kirjoitti...

Heippa teille! On niin kissan
tyyliä ettei ole koskaan tiellä
ja kaikki paikat ovat sallittuja.
Meillä kun Taavi hoitaa "puhumisen"
ja asiaa riittää.