perjantai 26. lokakuuta 2007

Normaaliuden määrittelyä

Viikko on kulkenut tuttuja uria Viltsun kanssa. Omaan arkeen se on tuonut muutoksia mm. siinä mielessä, että kaupassa pitää muistaa ostaa myös kissalle ruokaa.

Tuolla ulkonahan on muutaman neliön aitaus, jonne Viltsu tänään taas käveli ihan vapaaehtoisesti ja suljin katin sinne. Siirryin sisälle mm. imuroimaan ja kissa sai siis olla rauhassa ulkoilmassa pitkän aikaa. Sisään tultiin taas niin, että naapurit varmasti kuulivat mouruamisen.

Kun kerron ihmisille, millainen yksilö Viltsu on, niin olen saanut kommentteja, joissa epäillään katin mielenterveyttä. Olen vastannut, että mielestäni mielenterveysongelmia on kovin monilla, niin ihmisillä kuin eläimillä, ja syyt niihin sen verran moninaiset, että yksi varsin harmiton kissa nyt tuskin on kovin suuri tekijä. Viltsun elämä on alkanut varsin epäsuotuisten tähtien alla, joten luottamuksen puute ihmisiin on ihan odotettavaa.

Villi on kuitenkin minun seurassani ihan rauhaisasti, lukuunottamatta sitä sisäänsiirtovaihetta. Ei se hyökkäile sisällä kimppuuni, korkeintaan vain sähisee toisinaan. Joten helpompi tapaus kuin monet ihmiset, jotka mieltävät itsensä terveeksi.

Onko se niin ihmeellistä
jos rakastaa enemmän
kissaa kuin miestä
tai
koiraa kuin naista
Sillä ihmiset ovat
pedoista pahimmat
kun paraskin ystävyys
voi muuttua katkeraksi vihaksi
Jota ei edes aika unohda

-Sanna Puuronen

3 kommenttia:

Sirpa kirjoitti...

Toisissa kissoissa on enemmän omaa tahtoa kuin toisissa. Edellinen kissani alkoi sätkyttelemään ja puremaan, jos sitä yritti siirtää kantamalla jonnekin. Nykyinen kiemurtelee pois sylistä ja haluaa kävellä omin tassuin, mutta suunnasta päästään suht helposti yksimielisyyteen.

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Jep, kateissa on eriluontoisia, ja sehän niiden viehätys tietysti onkin. Olen minäkin asunut sellaisten kanssa, jotka tunkevat kaikkien syliin, vaativat rapsutuksia ja kehräävät. Toiset sitten jäävät mieluummin lattialle. Ja Viltsu pysyttelee yleensä varsin kaukana minusta, mistään silittämisestä ei uskalla kuin haaveilla!

Sirpa kirjoitti...

Vanha Santtu tarrasi käteen kiinni kynsillä ja hampailla, jos sitä silitti liian kauan. Kollo liimautuu syliin saadakseen rapsutuksia ja siirtyy pois vasta kyllästyessään. Suuria kissapersoonallisuuksia - Viltsulla on luonnetta.