tiistai 23. joulukuuta 2008

Joulun toivotukset

Villin kanssa toivomme kaikille ihastuttavan rentouttavaa, vatsantäyttävää ja rapsutuksiltaan riittävää joulunaikaa! 

Erityisesti tietysti terveiset Karrille Georgiaan, jossa kuulemma lunta on huomattavasti enemmän kuin täällä meidän takapihallamme.






5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Toi ihminen kävi kuulemma teillä ja ehti nähdä sut, hyvä karvainen isäntä, silleen äkkiseltään ennenku kiirehdit partioimaan pihalle.

Sä oot vaan niin komee. Oikein hyvää joulunnaikaa sulle - siellä vissiin rapsutuksia riittää ja diskopallotkin näyttää olevan hallinnassa.

Anonyymi kirjoitti...

Juu kiitos Mari, koppasin jouluterveisesi tänne. Ehkä joulun läheisyys pani minunkin pääni näkemään toissayönä taivaallisia näkyjä eli niitä unia. Niin, ja tosiaan niin vaikuttava oli uni, että syöpyi vahvoin tulikirjaimin sieluni sopukoihin. Näin se menee, saatte unitutkijat vapaasti analysoida.

Palasin Suomeen ja tietysti Villiä heti tervehtimään. Asunto oli entisenlainen mutta Maria ja Villiä ei siellä heti näkynyt. Sieltä löytyi kuitenkin nuori tyttö nimeltään Maija. Periaatteessa ihan jees tyyppi, jonkin sortin vihree varmaan: tarjosi heti ison kupin kahvia (minä läikytin). Kahvi juotiin ringissä lattialla istuen. Paikalla oli myös muita nuoria ihmisiä. Sitten näin, että huoneen nurkassa juoksee lapsuuteni hyvä kaveri kultahamsteri, hamsteritaivaassa jo vuosia myllännyt ja koloja kaivanut ”Tiuhti”. Minä tietysti perään. Kiinni sain tuon vanhan ystäväni, mutta huomasin myös, että kaapin takakana istui nuhjuinen valkoinen kissa. Nuhjuinen siten, että muistutti Tbilisin roskiksilla majailevia kulkukissoja. Tietty hätkähdin ja mietin miten Villi toisen kissan kanssa kestää, ja missä se Villi oikein on. No, näin tuvassa harmaan kissan ja koppasin sen syliini rapsuttelua varten. Kaikki siis hyvin. Ei. Samalla näin toisen harmaan kissan joka kanssa oli ihan Villin näköinen. Paniikki päälle: mistä minä enää kissani tunnen. Sylissä pitämälläni rontilla oli jotenkin pyöreemmät korvat kun Villillä. Varma en voinut olla. Olin tietty ihan ihmeissäni. Asuntoni oli täynnä kissoja ja vanha hamsterini ja minulle tuntematonta väkeä, niin ja missä Mari. Ei muuta kun Maijan juttusille ja totuutta etsimään. ”Maija missä Mari on ja mitä nää kaikki elukat on ja kuka kissoista on Villi?”. Maija vähän empi ja sano, että ”no kun Marin pikkuveli Matti lähti sinne Pietariin konsulaattiin töihin niin siks Mari ei oo täällä enää ja nää muut kissat on jonkun kaverin”. En ymmärtänyt olenkaan yhteyttä miks Marikin on Pietarissa ja miks mulle ei oo kerrottu mitään. Maija sano tehneensä Marin kanssa sopimuksen hommasta. Minä siihen, että ei se näin voi mennä, ja että haluun soittaa Marille heti. Juu, sitten puhelintani etsimään ja sitä ei löydy mistään ainoostaan Maijan Nokia joka ei toimi. Siihen hurjaan päänisisänäkyyn heräsin.

En tiedä oliko uneni musta-valkoinen vai värillinen. Villi ja se toinen kissa olivat harmaita, valkoinen kissa valkoinen ja kultahamsteri ehkä hieman kellertävä niin kuin kuulukin. Ehkä se oli väriuni.

Joulua kaikille Villin kafruille tämän "evankeliumini" myötä, ja painajaisvapaata Uutta Vuotta. Niin, kyllä minä joskus nään, jos muistan, ihan asiallisia uniakin.
t:karri

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Musta ja Harmaa, minkäs sitä kolli hyvännäköisyydelleen voi! Tosin olettehan tekin oikein tyylikäs pari!

Karri, aika mieletön uni, jätän analysoinnin niille tutkijoille. Ei ainakaan mikään enne, sillä en minä enkä edes veljeni ole lähdössä Pietariin. Enkä ainakaan tekisi sitä kertomatta etukäteen :)

Sirpa kirjoitti...

Rentouttavaa ja rauhaisaa joulua!

Emohiiri kirjoitti...

Lämmintä ja rauhaisaa joulun aikaa Viltsulle ja Marille! Olette ihania! Ja Karrille myös hyvää joulua!