maanantai 19. toukokuuta 2008

Isäntä: Villin salaperäinen lapsuus

Villin 15-vuotissyntymäpäivän kunniaksi isäntä kertoo lemmikkinsä löytötarinan (Marin huomautus: nyyhkytarinavaroitus!):

Terveiset täältä Georgiasta kaikille Villin Blogiystäville, ja tietysti valtavan suuret onnentoivotukset itse juhlakamulle Villille. Niin, kissa on nyt sitten 15-vuotias, se on pitkä aika. Villin lapsuutta verhoaa salaperäisyys. Se löytyi noin kaksikuukautisena keskeltä Kruununhaan kiviaaviikkoa, tarkasti sanoen Rauhankadun ja Mariankadun kulmasta.

Työskentelin tuolloin tutkimusalus Muikulla ja torstai-iltana 29. päivä heinäkuuta aluksen kippari päätti, että pysähdytäänpä Helsinkiin. Niin teimme ja kello kymmenen aikaan illalla pääsin maihin ja läksin tepastelemaan kotiani kohti Kruununhakaan.

No ihan yksin en ollut, vaan kera tyttöystäväni ja hänen virolaisen ystävänsä Tiinan kanssa astelimme lämpimässä jo hieman hämärtyvässä kesäillassa. Kävelyreittimme kulki kohti Säätytaloa ja Rauhankatua. Juuri kun kurvasimme tuolle Rauhankadulle näin noin 100 metrin päässä jonkun kummallisen eläimen juoksevan Säätytalon puistosta kohti Mariankatua. Mikä tuo yksinäinen kadunylittäjä oli, ei selvinnyt minulle aivan hetkessä. Rotta se ainakaan ei ollut, mutta vähän epäilin olisiko kaupungissa liikkumassa villiminkki.

Kiihdytimme hieman askeltamistamme, jotta näkisimme mikä eläin oli oikein kyseessä ja saimmekin tuon kaverin lähietäisyydelle. Joo arvaatte tietty, että kissanpoikahan sieltä löytyi.

Pieni karvakerä yritti tomerasti karkuun, mutta minä olin nopeampi ja nappasin kaverin kainaloon. Kokoa ei ollut paljon mutta sähinää ja kynsien heiluttelua riitti. Hanskoja ei kuitenkaan tarvittu, sillä mirri oli niin pieni, että sen kynneniskut vain kutittivat.

Muistan kun Tiina katsoi minua hämmästyneenä ja kysyi, meinaanko tosta vaan ottaa kissan kadulta. Minä meinasin, tai ainakin viedä sen turvaan. Ehkä Tiinalla oli se käsitys, että Helsingissä tallustelee yleisemminkin pikkukissoja yksin kadulla niin kuin silloin aikanaan teki Tallinnassa.

Kissa siis tiukasti kainalossani marssimme ripeästi kotiin ja siellä sitten pääsimme oikein kunnolla ihastelemaan löytöämme. Pieni harmaa ja laiha nyytti, pölyinenkin vielä. Pentu oli tosi peloissaan, mutta niin nälkäinen, että ryhtyi heti ahmimaan jääkapista löytynyttä jansoninkiusausta. Tosiaan janssonia, ei mitään kissanruokaa siis, ja jääkapistamme ei todella löytynyt muuta kuin tuota suolaista kiusausta.

Seuraavana aamuna läksin laivalle takaisin ja myös tyttöystävälläni oli kolmen päivän matka. Ennen sitä hän vei kuitenkin misulaisen pieneläinklinikalle. Eläinlääkäri arvioi iäksi noin kaksi kuukautta ja sanoi sen olevan hieman huonossa kunnossa. Pissakin oli veren värittämää.

Kolme päivää klinikalla teki kuitenkin ihmeitä ja kun tyttöystäväni haki mirrin pois ilmoitti hoitaja, että olipa erityisen kova nuorimies kehräämään. Poikakissa siis, sekin oli meille uusi tieto.

Tässä tämä tarina näin juurtajaksaen pureskeltuna. Elämä on sattumaa ja ainakin minulle tuo sattuma eli Villin löytyminen on säädellyt elämääni melkoisesti kuluneiden vuosien aikana. Kerrottakoon kuitenkin, että tyttöystäväni teki tuon päätöksen hakea kissan klinikalta takaisin muuten se olisikin joutunut sitten kissojen löytötalolle.

Olen saanut Villin kautta paljon myös ystäviä, viimeisimpänä juuri Marin. Terveiset kaikille.

Villi ei ole minulle pelkkä kissa vaan enempi kaveri, ehkäpä paraskin kaveri. Monta joulua ja muuta juhlaa olen Villin kanssa kaksistaan Torkkelinkujalla viettänyt. Ilman Villiä ne olisivat olleet yksinäisiä hetkiä.

Muutaman kerran kyllä Villi on minut vuosien varrella raadellutkin. Kaikki nuo episodit ovat johtuneet siitä, että Villi on tuntenut itsenä uhatuksi tai on halunnut koirien kanssa taistoon tai on vain muuten saanut paniikkikohtauksen.

Vielä kerran Villi onnea ja eikun ainakin saman verran vuosia etiäpäin.

Yläkuvassa Villi löytämisen jälkeen ja alakuvassa melkein 15 vuotta myöhemmin: kuten naamasta näkee, niin herran mielestä tämä kuvausasento ei ollut mitenkään mieluisa...


25 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Käpäläin mitalla onnea Villille (norskilla kun niissä käpälissä kokoakin riittää...)!!

Ja näin kissojen ihmisenä yhdyn isännän mielipiteeseen lisäten vielä, että ei sellaista olekaan kuin 'vain kissa'; jokainen on persoona ja omanlaisensa ystävä. :)

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Sari, kiitokset onnitteluista ja todellakin, käpälä on runsas mitta ja kaikki kissat ovat persoonallisuuksia :)

Unknown kirjoitti...

Villi Happy birthday from Georgia from all of us.
wish u all the best :D
Maya, Nino, Mariam, Vano, Karri. Hessu, Malkhaz, Teona

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Thanks, Gerogia: this blog has an international spirit! :D

Ana kirjoitti...

Jos Villi ei oo kauheen pahalla tuulella illalla, voin tuoda pusuttelunuhkaa mukanani! :-)

(Ei vaikuta puutarhakeliltä, äh)

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Zepa, sää on kieltämättä vähän huono :( Mut katotaan, miten kauan siellä tarkenee ja siirrytään sit sisälle: Villihän tietysti viihtyy ulkona melkoisen pitkään...
Epäilen, että ihmismassa saa katin vähän huonotuuliseksi, mutta katellaan :)

Tetti kirjoitti...

Villille villit onnittelut myös Ylöjärveltä lähettää serkkupuoli Sohvi (13 v.) ja emäntänsä Tetti.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Onnea synttärisankarille! Paljonko Villi painaa?
-riitta-

Emohiiri kirjoitti...
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
--KATA-- kirjoitti...

Onnea Villille!

Emohiiri kirjoitti...

Paljon onnea Viltsulle! Hellyyttävä tuo sen löytötarina. Lahjoitin synttäreiden kunniaksi Hesylle pienen summan. Ehkä nähdään illalla...

Anonyymi kirjoitti...

Onnittelut miehen ikään päässeelle Villi-kissalle! Kyllä sitä noin mahtavalla turkilla kelpaa tepastella vielä monenmonta vuotta.

Toivottaapi Maria Kumpulasta

Anonyymi kirjoitti...

Paljon onnea Villille! Emohiiren esimerkin innoittamana lähetin itsekin SEYn tukitekstarin Villin synttärien kunniaksi. Toivotaan että mahdollisimman moni orpo tassuttelija pääsee yhtä hyvään kotiin kuin Villi. =)

Merja Oulusta

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Kiitokset kaikille onnitteluista! Ja tokihan minäkin laitan oman summani HESYlle Viltsun kunniaksi.

Villin osalta päivä on tähän asti sujunut melko lailla normaalisti: paljon nukkumista ja jonkun verran ulkoilua, mutta katotaan, miten ilta sujuu vieraiden parissa :)

Anonyymi kirjoitti...

Villille onnittelut!:)
Terveyttä ja pitkää ikää toivottavat Killi,
isäntä & emäntä.

Anonyymi kirjoitti...

Onnea aikuis ikään ehtineelle Villille! Kissan omistajan ollessa kaukana ulkomailla,kun tunnen Karrin hyvin niin Villin atimo paikassa täyttyy olla luotto henkilö koska isäntä on luottavaisin mielin jättänyt lemmikkinsä hänen hoitoon.Jos Karri luet tämäm Hälvän erakon kirjoituksen, kirjoitan minkälaiset ongelmat vaivaavat metsäni orava populaatiota,hermot meinaa mennä niiden kanssa huonoon tilaan.Terveisin Hannu J.

TA-MIIT kirjoitti...

Onnea Villille meren takaa!

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Villille! toivoo Timano-Pechoran veteraani Roihiksesta

Anonyymi kirjoitti...

Onnea Villin synskäreille, olisipa ollut hienoa tulla paikalle, mutta taitaa tämä oma koti olla tällä hetkellä parempi osoite tällekin onnen kerjäläiselle.

Villin isäntä-ihminen ja tyttöystävä tekivät hienon teon!

Emohiiri kirjoitti...

Kiitos hienoista kemuista ja kivasta seurasta. Ja tarjoilusta - se oli ihan huippua; itse leivottuja sämpylöitä, tahnoja, salaattia yms. Saisiko Marinadi sinulta sämpyläohjeen ja hummuksen ohjeen, please.

Ja Villi oli just niin komea kuin kuvissakin. Uljas kolli. Hyvää jatkoa teille kummallekin. Isännällekin, vaikken häntä tunnekaan :)

Emohiiri kirjoitti...

Niin ja vielä yx juttu: tän blogin otsikon selitysteksti täytyy uusia. Villi ei enää ole 14 v......

Anonyymi kirjoitti...

Vilho, van harte gefeliciteerd met je 15e verjaardag en nog vele jaren kat in 't bakkie.

Een bewonderaar op afstand

Sirpa kirjoitti...

Villille tassutusonnittelut Riihimäeltä. 15 vuotta on komea ikä ja paljon hyviä vuosia eteenpäinkin!
Villiä lykästi, kun isäntä ystävineen sattui kadunkulmaan juuri sillä hetkellä ja ohjasi Villin elämän parhaaseen mahdolliseen suuntaan.
Toivottavasti yhä useammalle kissalle kävisi tulevaisuudessa yhtä hyvä tuuri.

Sirpa ja Kollo-kissa

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Hurrrjasti kehräten kiitokset kaikille onnitteluista, niin suomeksi, englanniksi kuin lolcatiksi!

Kliseisesti: tästä on hyvä jatkaa seuraaviin vuosiin!

Anonyymi kirjoitti...

Mitenkäs tuossa alemmassa kuvassa näyttää kuin Marin vasemman käden sormet kasvaa karvaa? Kuva valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa?;)