Tällä viikolla Viltsua silitellessäni havaitsin puolikkaan viinirypäleen kokoisen "mollukan" toisen takalonkan etuosassa. Kun sitä tunnustelin, niin katti ei aristellut, eikä paise muutenkaan näyttänyt Villiä vaivaavan.
Onneksi on se eläinlääkäriystävä, joten kysyin häneltä, onko syytä huoleen. Ei kuulemma: vanhoilla lemmikeillä tuollaisia voi tulla ja mennä, ja voihan olla, että ulkoillessa joku oksa on tökännyt kissaan tms. Ohjeena oli, että seuraile ja hyvin mahdollista, että joko katoaa tai puhkeaa itsestään.
Voi olla, että paise on ollut Villissä jo pidempään. Koska kissalla on tunnetusti karvaa paljon ja karvat ovat pitkiä, niin silmin tuota ei havaitse, eikä silitellessäkään normaalisti käsi osu kyseiseen vartalon kohtaan.
Lisäys iltasella:
Oikealta emännältä sain tiedon, että paise on ollut olemassa jo pidempään ja sitä on eläinlääkärille näytetty, eikä ole syytä huoleen.
perjantai 15. helmikuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
5 kommenttia:
Noita on paukuroita löytynyt myöskin omista lemmikeistä, yleensä ovat tosiaan vaarattomia.
Siitä olen hivenen huolestunut kyllä että Viltsu on jo melkoisen iäkäs kolliherra. Vaikka kisut elävätkin suhteellisen vanhoiksi hyvällä hoidolla alkaa mittarissa olla jo kilsoja takana.
Juu, pahkuran vuoksi ei suuremmin huolestuta.
Onhan Viltsu toki iäkäs, mutta onneksi toistaiseksi ihan reipas ja hyväkuntoinen nyt, kun nuo virtsakivijututkin saatiin hoitoon. Eipä niitä elonsa päiviä tiedä kukaan, ei kissakaan.
Hyvä ettei pahkura ollut mitään vaarallista. Edellinen kissani eli 19-vuotiaaksi. Villillä voi hyvässä tapauksessa olla vielä monen monta vuotta tassuteltavaa.
Kissoissa on melkoisia luonne-eroja.
Santtu hermostui totaalisesti eläinlääkärin huoneen näkemisestäkin, mutta Kolloa saa tutkia miltei mennen tullen. Kunhan ei mitata kuumetta tai nesteytetä - ne vaativat jonkinasteista rauhoitusta tai lisäkäsipareja. Kaikki muu käy - lunki kissa.
Sirpa ja Kollo: Villihän ei todellakaan tykkää eläinlääkärille menemisestä, joten toivottavasti ei senkään vuoksi tarvitse mennä hoitoon.
Ja niitä elinvuosia toki toivoisi runsaasti jokaiselle lemmikille!
Hyvä kun ei ollut kyse mistään vakavasta.
Minulta on kerran yksi kissa kuollut tuollaieen pattiin (se oli niskassa ja huomattiin herneen kokoisena), se oli syöpä. Kissa leikattiinkin kerran, mutta se oli levittänyt etäispesäkkeitä. Nyt se nukkuu puutarhassani ikiunta suuren kiven ja pihlajan vieressä.
Onneksi Villillä ei ole kysymys samasta asiasta. Kissani nimittäin kuoli n. kaksi vuotta patin ilmaantumisen jälkeen. Se oli just siinä kohdassa kissan niskassa mihin niitä aina rokotetaan. Mietin oliko rokotuksilla ja kasvaimella jokin yhteys.
Hyvää jatkoa ja kohtahan alkaakin kevätaika!
Lähetä kommentti