maanantai 22. syyskuuta 2008

Unikaveri

Minuun iski tauti, joka pakottaa nyhjäämään kotona ja aika paljon myös vaakatasossa (toki aina välillä näin tietokoneelle...)

Villin mielestä tilanteessa on ilmiselvästi monia hyviä puolia. Hänen palvelijansa on koko ajan paikalla tarjoamassa ruokaa tai päästämässä ulos. Lisäksi palvelija makaa sängyssä, joten viereen voi kiepsahtaa rapsutusten toivossa.

Villihän ei edelleenkään varsinaisesti nuku öitä sängyssä. Tulee kyllä illalla viereen, mutta jossain vaiheessa hiippailee muualle jatkamaan lepoa. Ja aamulla sitten taas viereen rapsutuksia vaatimaan. Usein katin kehräys alkaa jo lattialla, ja rukki siis on täydessä vauhdissa siinä vaiheessa, kun Viltsu pääsee varsinaisesti silittelyn kohteeksi.

Tosin esimerkiksi viime yönä nousin juomaan kuumaa mehua ja lueskelin vatsallani kirjaa. Kissa pomppasi sänkyyn ja tuli selkäni päälle makaamaan ja kehräsi siinä. En tietysti voinut rapsuttaa, kuten silloin, jos makaan itse selälläni ja kissa tulee rinnan päälle (tätäkin tapahtuu usein, onhan se Villille varma tapa saada huomiota).

Aikansa eli ehkä kymmenisen minuuttia kissa jaksoi selkäni päällä olla, kunnes siirtyi viereen.

Mutta nyt taas petiin...


5 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Pikaista paranemista!

Meilläkin podetaan viruksia.
Yritetään jaksaa.
t. Killin laiska emäntä :(

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Kiitos, toivottavasti tämä tästä menisi! Onneksi ei sentään kissaan tartu. Paranemisia sinnekin!

Sirpale kirjoitti...

Voi voi, petikunnossa täälläkin ollaan, mutta karvainen kuumavesipullo puuttuu :( Tällaisina päivinä toivoisi kehräävää karvakasaa omaankin sänkyyn, mutta koska kissa on kissa, se kuitenkin telmisi eri huoneessa ja tekisi kaiken mahdollisen pahan. Ja koska sängystä ei jaksaisi nousta nostamaan termiittiä pois pahanteosta, vain kiljua sen minkä tukkoisesta pillistä lähtee, niin eihän siitä mitään tulisi. Katti kävisi muutaman kerran katsomassa makuuhuoneen ovella viaton ilme naamallaan: "Mitä? Sanoitsä jotain? Ai et. Hyvä..."
No, ei ehkä näinkään :)

Anonyymi kirjoitti...

No voi, Marille tosiaan pikaista paranemista. Villin hoitajanote kyllä näyttää sen verran huolettoman ammattimaiselta, että taitaa olla varma jotta kyllä se emäntä tuosta vielä tolpille joku päivä saadaan. Sit jos Marilla olis semmonen lampunvarjostin päässä kun Villillä viimevuoden lopulla virtsakivirassauksen jälkeen niin sit Villi ottas varmaan tilanteen paljon vakavammin.
t:karri

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

Sirpale, onneksi täällä ei ole kuin yksi huone, joten Villi säilyy kyllä valvovan silmän alla :) Eikä vanha, tai siis iältään jo hieman nuorta vanhempi, herra enää sillä tavalla viitsi riehaantua :)

Karri, totta, pitäisi varmaan kaivella se päähän. Sitten tosin varmaan myös ihmisnaapurit ajattelisivat, että nyt siellä kämpässä on menty lopullisesti sekaisin :D