Eilinen ulkoilma-aktiivisuus näkyy tänään niin, että minua ei herätetty kovinkaan aikaisin ja Viltsulle taitaa nyt muutenkin uni maistua.
Kuva on tosin jo muutaman päivän takaa, mutta levossa siis edelleen.
Nostan tähän vielä lainauksen isäntä-Karrin edelliseen tekstiin jättämästä kommentista:
"Sen lisään tuohon Marin tarinaan, että oli tosiaan mukava taas viettää muutama kokopäivä Villin kanssa. Olisi tietysti ollut mahdollista, että olisin käynyt vain ruokkimassa kissaa, mutta halusin kokea erityisesti aamut Villin kanssa. Mari onkin tarinoissaan aiemmin kertonut kuinka Villi on mestari muuttamaan tuon pahankin päivän aamun valoisaksi. Villin aamuenergia on mahtava eli hyppäys sänkyyn ja hurinaherätys ja siitä muutaman hetken kuluttua alkaakin jo ulosvonkaus. "
Tekstit
11 kommenttia:
Tulin kurkkamaan kissajuttuja. Meille tuli perjantaina kissa lähes seitsämän vuoden tauon jälkeen :)
Jantta, terveiset Simolle, näyttää tyylikkäältä nelijalkaiselta, raidat ja kaikki :)
Hei Villin emäntä!
Löysin tämän blogin sattumalta, ja jos ymmärsin silmäilyllä oikein asut Kalliossa ja annat Villin ulkoilla vapaasti pihallasi? Olisin kiinnostunut kuulemaan miten tämä on toiminut!
Olen ensikertalainen kahden kissatytön omistaja nyt reilun 6 kk ajan (toinen jo leikattu, toinen leikataan viikon kuluttua), ja asun Kalliossa itsekin. Olen ulkoiluttanut kissoja joka ilta (ja joskus aamuisin tai päivisinkin), alunperin valjaissa, taloyhtiömme sisäpihalla. Kissat rakastavat ulkoilua, ja vaativat ulos useammin ja enemmän kuin voin suoda (käytännössä vietän vähintään tunnin joka päivä niiden kanssa pihalla). Olen nyt parin viikon ajan ulkoillut kissojen kanssa siten, että ne (tai toinen niistä kerrallaan, riippuen aktiivisuudesta) on vapaana, mutta olen koko ajan (tai no yritän olla) katseluetäisyydellä. Tuo leikkaamaton tuppaa kyllä yrittämään karkaamaan aidan yli tai ali aina välillä naapuritaloyhtiöiden pihalle, mutta näyttää tajuavan tulla takaisin tai odottaa minua.
Eniten minua pelottaa, että periaatteessa pääsevät portin raosta autotielle, vaikka se suunta ei niitä suuremmin kiinnostakaan.
Käytännössä kulun pihalle voin järjestää helposti makuuhuoneen ikkunasta (asun ensimmäisessä kerroksessa).
Jos viitsit, kommentteja otetaan mielellään vastaan!
Mitenhän tämä toimii, koitin liittää tähän myös sähköpostiosoitteeni, mutta vastaa toki julkisesti... -Ville
Tervehdys, vastaan vähän Marin puolesta näihin kyseltyihin käytännön asioihin koska olen ne toteuttanut.
Siis kuinkas sitten kaikkiaan kävikään tuon ulkoilu jutun järjestämisessä. Pienten ja isompien kissojen suhteen voi helposti olla aika aseeton: touhukas pieni karvapallo vie äkkiä mukanaan. Marin Villi -plogin historiasta löytyy tarinaa siitä kuinka Villi aikanaan pienenä sähisevänä otuksena löytyi tuolta Säätytalon takamaastosta Krunikasta. No juu, sitten Villi asusteli pitkään vuosia Kruununhaassa. Siinä taloyhtiössä sattui olemaan aika kiva suljettu sisäpiha joka soveltui komeesti kissan jaloitteluun. Oikeestaan siinä talossa oli neljä muutakin ihmusta joilla oli tapana pitää kissojaan ulkona. Aika saman ikäisiä kissojakin vielä. Nämä ulkoilut olivat mukavia tapahtumia. Villin kautta sai jo silloin monta uutta ystävää. Näin siis, mutta ennekuin enempää kerron niin varmaan perusjutska kissaa hommatessa on miettiä haluaako siitä ihan perussisäkissan vai haluaako vähän uloskin kaveria viedä. No Villin kanssa kävi niin, että mirriä päätettiin vähän ulkoiluttaa, ja siitä hommasta ei ole sen jälkeen enää voinut neuvotella: ulos on pakko päästä. Saavutettu etu on saavutettu etu. Tämä siis taustaa. Joo mutta siihen kysymykseen. Villi on nyt Kallion kolleja ja aika onnekkaasta sattumasta päätynyt asumaan talon ekaan kerrokseen. Ikkunan edessä on iso piha. Tuota idyllistä sireenipihaa reunustaa väljä rauta-aita. Rakentelin tuohon aitaan kiinni noin satametriä kevyttä vihreetä muovilla pinnoitettua, ei kissan mentävää, verkkoaitaa. Tuota viritystäni tuskin huomaa. Julkisivulautakunta ei ole kysellyt. Aita pitää mirrin tiukasti sisäpuolella. Näin siis temppu toteutettiin, ja hyvin toimii.Samalla rakensin myös taloyhtiön pihaan noin 10 neliön ”yksityisen” kissapuiston (oisko eka Helsingissä?). Puistossa on oma suljettava portti mistä mennään sisään. Kesäisin noin viisi taloyhtiön kissaa sitä käyttää. Ei yhtä aikaa kuitenkaan: reviirihomma on tiukka. Villinpää kyllä ykkösenä tuolta kissapuistosta loistaa. Välillä on aika ärinä saada kaveri sieltä kesällä pois. Summaten vielä jaaritteluani, on sattunut hyvä ja suvaitsevainen taloyhtiö, (eihän tommosia joka paikaan viritellä) ja muutenkin on hommat voinut aika helpolla toteuttaa. Torkkelilla on myös vapaita kotikissoja, miten toimii, en tiedä
t:karri
Kiitos vastauksesta, Karri.
Hyvin ja turvallisesti kuulostaa järjestetyltä!
Minulle kissanpennut tulivat suunnittelematta ja puolivahingossa, mutta ne itse, kirjallisuus ja kissaystävät ovat kyllä opettaneet kuinka niitä hoidetaan, enkä ole katunut hetkeäkään.
Ystävän rohkaisusta vein ne jo varsin pikkuisina valjaissa ulos, ja ei siihen montaa kertaa tarvinnut totutella, kun pelko ulkomaailman vaaroista häipyi ja valjaiden pukemista ne odottaa ovella kiltisti. Ja varsinkin uteliaampi Margo-kissani naukuu tai rapsuttelee ovellani nykyisin useamman kerran päivässä, että voitaisko mennä taas ulos. Varmaan sekoaisivat, jos joutuisivat sopeutumaan neljän seinän sisään taas...
Mutta asiaan: Vaikka asunkin Toisen ja Kolmannen linjan välissä olevassa rakennuksessa sisäpihalla, tuollaista tiivistä verkkoaitaratkaisua ei voi tehdä. Sisäpihaltamme pääsee käytännössä viiden viereisen taloyhtiön sisäpihoille, ja Margo on niihin kaikkiin jo livahtanut tutustumismatkalle (valjaissa pääsääntöisesti) aidan ali ryömimällä tai yli kiipeämällä tai muuriaidan päälle loikkaamalla (sen kiipeilytaidot ja ponnistusvoimat ovat muutenkin ensiluokkaiset). Kaikkia noita ei voi tehdä kissatiiviiksi, enkä tiedä onko keinoa opettaa että nämä ovat reviisin rajat? Häkitetty kissapuisto pihalle taas voi olla jo liikaa pyydetty tavalliselta taloyhtiöltä!
Onko jollakulla kommentteja noista Torkkelin vapaista kotikissoista?
Onko tuo ikkunasi alla oleva verkotettu puoli siis sinun (tai Marin) ja Villin henkilökohtainen piha vai sekin taloyhtiön ja kissojen yhteistä aluetta? Jos niin, niin teillä on niin kissaystävällinen taloyhtiö, että jään odottelemaan sopivan asunnon tulemista myyntin siellä... :)
Noin kissojen kannalta ilmeisesti pitäisi olla omakotitalo tms., jossa on oma iso piha - ja siihen tarvittaessa rakentaa vielä kissatiivis verkko, jos lähellä on autoliikennettä.
Niin, mulle jäi siis vähän epäselväksi, millainen tuo ratkaisu oli: Jotenkin tulkitsi, että tuo verkkoaidoitettu sireenipiha on toisella puolella taloa, ja sitten pienempi häkkimäinen kissapuisto toisella puolella? Vai onko vain yksi verkoitettu alue?
Jatkanpa tuohon Karrin viestiin ja Villen kyselyihin (tässä tapauksessa tietysti Karri on parempi vastailemaan, kun on asunnon omistaja ja taloyhtiössäkin mukana...)
Kissalle reviirin opettaminen on todennäköisesti mahdoton tehtävä. Kyllähän Villikin tilaisuuden tullen livahtaa etupihalle ja kohti suurempia vapauksia... Eli ulkoilu tapahtuu jonkinlaisen silmälläpidon alla, paitsi tuonne häkkiin katin tietysti voi sulkea huolettomammin.
Asunto on siis sisäpihalle päin, ja tuo ulkoiluhäkki on myös täällä sisäpihalla, jonka aitaan Karri on sitä verkko vetänyt. Koko taloyhtiön aluetta tämä piha on, ei siis kuulu asuntoon (mutta kieltämättä me varmasti olemme pihan akherimmat käyttäjät). Sisäpiha on aika rauhallinen, eli ihmiset liikkuvat siellä lähinnä roskia viedessään.
Torkkelinmäellä liikkuu todellakin vapaana ainakin yksi kissa. Villikin on sitä joskus hätistellyt pihalta eli omalta reviiriltään pois. Minun mielestäni ei ole mitenkään järkevää kaupunkioloissa antaa kissan olla vapaana: se on iso riski eläimelle itselleenkin.
Moi!
Elikkä koko sisäpihan aidassa on sitä verkkoa, mutta sisäpihalta ei silti ole mahdoton karata esim. etupihalle, ja sisäpihalla joku on aina vahtimassa Villiä, vaikka se ilman valjaita onkin? Mutta häkki on häkki ja siellä saa olla itsekseenkin.
Itselläni luottamuksen raja menee varmaan tässä nykyisessä, eli ilman valjaita saa liikkua sisäpihallamme vain niin, että olen mukana ja näen missä mennään. Ainakin Margolla on suhteettomasti uteliaisuutta älyyn verrattuna. Tuollainen turvallinen häkki olisi loistoratkaisu (jos siinä kissa viihtyy) siihen, että vaikka kissojen kanssa on kiva ulkoilla, niin ihan niin monta tuntia kuin ne viihtyisivät päivässä tässä sisäpihalla minä en siellä voi viettää! Saako sitä tulla joskus ohikulkiessa katsomaan, jos vaikka saisin omassa taloyhtiössämme sellaisen läpi?
Tässä ovat Ossu ja Margo, ja näet miksi niitä ei kannata hukata tai jättää auton alle:
http://www.facebook.com/photo.php?pid=1520367&l=db92aa2030&id=664404723
Oih, Ossu ja Margo ovat erittäin hienoja!
Ja jep, ymmärsit järjestelyt oikein, eli täysin vapaana Villi ei voi viilettää takapihalla, koska pääsee etupihalle.
Tietysti tänne Torkkelille saa tulla Villiä moikkaamaan ja tutustumaan piharatkaisuun :)
Pienen viiveen jälkeen palasin blogillesi: Mistäspäin Torkkelinmäkeä Villin ja Marinadin löytäisi?
Lähetä kommentti