Vapun aloitus epäonnistuneella loishäädöllä

Vapun aloitukseksi päätin antaa Villille loishäätöä kaiken varalta. Ruiskusta tahnan sörkkiminen suuhun onnistui suhteellisen mallikkaasti: tietysti kissa hangoitteli vastaan, mutta olenhan ennenkin Villiä lääkinnyt, joten heiluviin kynsiin osasin varautua.

Mutta minuuttia myöhemmin Viltsu oksensi.

Tuliko sille sitten muka niin öklö fiilis tuosta tahnasta, että välittömästi pykäsi vatsan sisällön ulos, vai sattuiko vaan tavallinen oksennus tulemaan samaan aikaan?

No, pakko kai tässä on vielä uudelleen lähipäivinä testata, miten tahnaan reagoidaan.

Eilen Viltsu käväisi myös omalla parvekkeellaan. Suoritan tarkemman parveke-esittelyn vielä myöhemmin, tällä kertaa vain tämä yksi korvanrapsutusotos.

Ja sen myötä hauskaa vappua kaikille: minulla on viime vapusta erityisen lämpimät muistot, koska itse asiassa silloin ensi kertaa tapasin Villin isännän ja kuulin kissan olemassaolosta. Että kippis vaan siihen suuntaan!

Narkissos

Isännän olinpaikassa eli Georgiassa on vasta juhlittu pääsiäistä (ovat vähän jäljessä meitä!), joten narsissikuvat sopivat sikäli päivään.

Villihän tyytyväisenä makaili kukkasten vieressä. Itse asiasa tuo toisessa kuvassa taittunut narsissa on kumollaan siksi, että Viltsu makasi ensin sen päällä. Ja ihmekös tuo, kun katti näyttää kuvassa niin läskiltäkin!

Jo vihertää

Villi voisi näinä lämpiminä päivinä viettää vaikka kuinka paljon aikaa ulkona. Tänäänkin on mennyt varmaan pari tuntia. Minä hommasin läppäriin ns. mokkulan, joten voin istuskella pihalla tietokoneen kanssa ja Viltsu saa haistella ja kuljeskella.

Villin häntä muuten kerää uskomattoman paljon roskaa mukaansa. Parhaimmillaan siinä roikkuu sellaisia 15 sentin oksanpätkiä. Kun sen saisi jotenkin hyödynnettyä sisätilan siivoukseen ja pölynkeräykseen! Mutta kattihan keskittyy putsaamaan vain itseään...

Kommunikoivat

Ystäväni kanssa keskusteltiin eläimille juttelemisesta. Ystävä totesi, että koiralle on mielekkäämpää puhua, koska se näyttää siihen reagoivan huomattavasti enemmän kuin kissa.

Lienee ihan totta: useinhan on ihan sama, mitä ja millä äänensävyllä Villille juttelen, sillä sen naama ja olemus pysyvät samanlaisena. Eli vaikka nuhtelen, niin äijä voi näyttää ihan tyytyväiseltä. Tai vastaavasti kehuni saatetaan ottaa vastaan hyvin ilmeettömästi.

Mutta se onkin tietysti yksi kissojen viehätyksestä. Eivät todellakaan yritä miellyttää sitä typerää ihmistä, joka niille jotain pälättää. Ja ainakin minusta tuntuu siltä, että katille voi huoletta höpistä mitä tahansa, koska se ei siitä piittaa. Koiralle juttelussa pitäisi ehkä olla jotain järkevääkin sanottavaa?

Lekottelua kevätauringossa

Villi kiehnutteli, makaili ja putsaili itseään pihamaalla auringonpaisteessa. Videon lopulla näkyy myös kissan kyky nopeaa reagointiin yllättävän äänen kuulumisen vuoksi.

Hiireksi puettuja marsuja ja Facebookia

Tuli sitten (työn vuoksi, uskokaa tai älkää) päädyttyä sivustolle, jossa myydään rooliasuja marsuille. Hämmentää moinen, mutta mietin, tykkäisikö Viltsu väijyä enemmän marsua, joka on pukeutunut hiireksi, kuin marsua, joka on dinosaurus? Vai olisko sittenkin leppäkerttumarsu kivempi?

Ja koska Villi elää vankkaa virtuaalielämää, niin perustin kissalle oman ryhmän Facebookiin, jotta kaikki siellä olevat tutut ja tuntemattomat voivat fanittaa Torkkelinmäen komeinta kollia. Se on tätä sosiaalista mediaa nääs!

Lempinimiä ja kissankäyttöohjeita

Virkanainen kertoi lemmikkinsa kutsunimiä. Pakko siis luetella myös niitä sanoja, joilla Villiä puhuttelen:

Elukka, Hassu, Hutvelo, Höpelö, Karvaläjä, Kingi, Kolli, Komistus, Mies, Muru, Mötkäle, Nössö, Paras, Peto, Rutale, Rötväle, Sankari, Ukko, Vilpertti, Vahti, Viiksiö, Äijä.

Ja tänä aamuna ilahdutti suuresti tämä video, jossa insinöörit kertovat kissoista ja niiden käytöstä. Yksi lisäplussan aiheuttaja oli tietysti se, että yksi pääosanesittäjistä näyttää vähän Viltsulta. Ja videon mukaan sillä on samanlaisia harrastuksia (niistä kerrotaan suunnilleen siinä kohdin, kun videota on kulunut 2.20 min). Tieni tähän videoon löysin Heijarin kautta.

Otetaan rennosti auringossa

Aurinko ja lämpö - ne pistävät Viltsun rennon tyytyväiseksi (ja varaemäntäkin nauttii!).

Ja onhan pihalla näihin aikoihin runsaasti sirkuttajia, joita voi silmäluomien takaa vahtia ja vähän vaania...

Keväisesti tykkäillen

Takapihalla puskee jo kukkiakin, ja eilen aurinkoisena iltapäivänä sekä minä että kissa vietimme ulkosalla paljon aikaa.

Ensimmäistä kertaa minun asunnossa asumisaikana majoitin lattialla yövieraan. Kyseessä oli kissaihminen, joten en vaivautunut suuremmin huolestumaan siitä, jos Viltsu ei jostain syystä olisi lainkaan pitänyt vieraasta. Mutta aika rauhassahan tuo ihminen sai nukkua.

Kesäminkillä on sen sijaan ollut eläinvieras, ja hän pohtii:

"Miksi eläimelle on niin paljon helpompi osoittaa kiintymystään? Miksi sitä on niin paljon luontevampi pitää lähellään, helliä ja rakastaa?"
Siksikö, ettei se sano että joojoorakastanrakastan - ja kävele pois?"

Niinhän se menee, että minäkin tunnetusti lässytän Viltsulle vaikka mitä ja kerron, kuinka mahtavan upean loistavan hieno katti se on ja miten paljon tykkään siitä ja isäntäkin tykkää, vaikka on kaukana.

Eläimen kanssa meininki on rehtiä, siinä ei kyräillä ja epäillä kuten monien ihmisten kanssa, vaan ainoastaan tykätään.

Tarkoituksellisia ilahduksia

Kissan kanssa eläessä oppii ilahtumaan mielenkiintoisista asioista. Kuten siitä, että kissan oksennus löytyy lattialta juuri sellaiselta kohdalta, josta se on helppo siivota. Ei siis esimerkiksi maton tai sängyn päältä tai ulko-oven kohdalta niin, että sisääntullessaan astuu juuri sen läjän päälle.

Että jotenkin tuntuu kornilta, kun kehuu Villiä siitä, että se on tyhjentänyt vatsalaukkunsa sisällön niin siististi.

- - -

Sekä Halo Efekti että Musta ja Harmaa antoivat tänne suuntaan "Blogging with a purpose" -merkin. Viltsu ottaa taas kehräten kunnian vastaan!

Tehtävänannon mukaan tämä pitää antaa eteenpäin viidelle blogille, joilla tunnustusta ei vielä ole (kaikella on tarkoituksensa, eli joka blogillakin, sikäli helppoa).

Joten siis tällä kertaa enemmän tai vähemmän elukoihin jollain lailla suuntautuneita blogeja:

- Appelsiinin tuoksua: välillä havaittu myös kissamaista menoa
- Raapimäpölkky: kissoja vilisee monin tavoin
- A Heartbreaking blog of Staggering Genius: saatujen tietojen mukaan blogissa välillä näyttäytyvä Tiuku on muuttamassa Helsinkiin ja siinä on jo tarkoitusta vaikka mihin
- Satujatar: siellä oli kerran näytillä söpö neitokissa, jolle Viltsusta olisi tullut mainio sulho, jos erinäiset osat vielä olisivat tallella...
- Keijublogi: vaikka mitä elukoita mukana menossa, ainakin heppoja, tosin keijut ei taida olla eläimiä?

Ikkunalaudalla iltaa

Tässä taas tällainen videopätkä, jossa Viltsu tahtoisi ulos, mutta maailma on julma, eikä ikkuna avaudu, vaikka sitä tassulla tökkii ja ressukka naukuu hellyttävästi.

Viherkasvin kimpussa ja aamu-ulkoilulla

Sain kukkapuskan, johon kuului myös hörsyläisiä heiniä. Villin piti tietysti saalistaa ja maistaa näitä korsia.

(Vähän oli valaistus huonolla tolalla tässä pätkässä!).

Ja sitten vielä kuvia tämän aamun ulkoilulta:

Kellahdus pihamaalle

Sää on nyt niin hieno, että Viltsu viihtyy pihamaalla paremmin kuin hyvin.

Katille on nyt viime aikoina ilmestynyt myös tapa rojahtaa pihamaallakin rentona lötköttämään vatsan silittelyn toivossa. Tällä kertaa se tapahtui vielä tuolla ruohikkoisemmalla, kostealla maaperällä.

Videon laatu on taas vähän heikko, kun on pikkuisen hankala pitää kameraa toisessa kädessä ja toisella silitellä kissaa niin, että kuvaus onnistuisi hyvin :)