Ulkoilmaa

Kuvassa Villin ulkoilualuetta. Myös hyvin maastoutunut kissa itse kuvassa.

Viltsu ei aamulla pompahtanut ulos ikkunasta, kun huomasi minut roskalaatikolla. Edellispäivän suhteellisen raju vääntö kissan saamikseksi sisään mitä ilmeisemmin aiheutti sen, että epäluulo minua kohtaan on kasvanut.

Juttelin omistajan kanssa puhelimessa, ja tilanne todettiin odotetuksi. Viltsu lienee tajunnut, että minä ("ärsyttävä ämmä") olen täällä vakituisesti ja tuttu, luotettu hahmo eli omistaja on jossain muualla.

Niinpä katti viettää aikaansa lähinnä sängyn alla ja esimerkiksi syö useimmiten silloin, kun olen poissa.

Iltapäivällä Villi sitten pompahti ikkunasta pihalle ja vietimme noin 40 minuuttia ulkona. Kissan kaappaus sujui tutulla tavalla: katti sähisee, tarraa kynsin ja hampain oikean käden hanskaani ja minä vastaavasti otan niskasta otteen vasurilla. Kissa nousee varsin helposti syliin, koska se itse pitää todellakin kiinni toisesta kädestäni. Sylissä se ei sitten enää niin tempoilekaan.

Syksyn hajuja pihalla.





Kuva alinna:
Väliaikaisemäntä istuu lypsyjakkarallaan ja lukee sillä välin, kun kissa ulkoilee. Jakkarasta on myös se etu, että se toimii tarpeellisena portaana, kun lykkään Villin ikkunasta sisään.