Nikkarointia ja kuultua kehräystä

Keskipäivän ulkoilun päätteeksi Viltsu päätti yrittää hypätä sisään. Eihän siitä mitään tullut: ikkuna on liian korkealla, eivätkä tassut millään voi saada otetta peltisestä ikkunalaudasta. Olin kuitenkin niin lähellä, että sain Viltsun kiinni ennen kuin se tömähti takaisin maahan ja samalla vauhdilla sitten lykkäsin katin sisään.

Tästä johtuen päätin, että nyt on aika nikkaroida siltaa sisään. Käväisin Kallion roskalavoja vilkaisemassa, ja löysinkin sopivia tarpeita. Mutta koska saha puuttui enkä viitsinyt lähteä penkomaan Viltsun omistajan varastokoppeja (tiedän, että siellä olisi työkaluja vaikka mihin), niin toteutus ei ollut kovinkaan upea.

Viltsu ulkoili vielä illemmalla, mutta rakennelmastani katti ei mitään tajunnut, vaikka houkuttelin tutustumaan katkarapujen avulla. Eli sisääntulo oli perinteinen "kaappaan vastaanhangoittelevan kissan puskasta ja pistän sisään".

Elän kuitenkin toivossa, että Viltsu vielä hoksaa, mistä on kyse.

Nyt illalla Viltsu on taas ollut tavallista enemmän näkysälläni ja myös naukuillut juttumeiningillä. Katti meni makoilemaan lattialla olevalle taljalle, joka kuuluu yhteen lempipaikoista, nujuutti sitä käpälillään ja jopa kehräsi. Aika positiivista sekin!

Kuvassa roskalavan levystä ja rimasysteemeistä kasaamani "silta", jota pitkin toivon Villin oppivan liikkumaan ulkoa sisälle. Ja miksei sisältä uloskin.