Viltsun ja minun suhde ei ole toistaiseksi osoittanut erityisiä lämpenemisen merkkejä. Melkein päinvastoin. Ulkoilutilanteessa minun on turha houkutella kissaa lähemmäksi herkkupaloja sisältävällä rasialla. Tai siis voin houkutella, mutta Viltsu pysyy kaukana. Silloin, kun omistaja oli vielä mukana ulkoilussa, houkuttelu tehosi eli Viltsu jopa tuli luokseni.
Sisäänsiirtyminen eli kiinniotto oli tänään erityisen hankala, vaikka pihalla vietetty aika oli kohtuullisen pitkä. Viltsu siirtyi sähisten kauemmas minusta ja niinpä jouduin metsästelemään kissaa jossain puskan välissä. Sitten kävimme tutun, Viltsun puolelta hyvin äänekkään, taiston, mutta harmittavan paljon joudun käyttämään voimaa siihen, että saan kissan otteeseeni.
"Sisäänheiton" jälkeen katti sähisee ikkunan toisella puolella, kun vedän ikkunan ulkoa kiinni. Ovesta sisääntullessani Viltsu ei kuitenkaan enää osoita vastaavantasoista käytöstä, vaan kaikki on taas ihan normaalisti.
Omistajan neuvo jo ajat sitten oli, että on huolehdittava siitä, ettei katti pääse liian lähelle silmiä. Sen olen pitänyt mielessäni.
Lisäksi katkarapuja on hankittu lepyttely- ja houkuttelumielessä.
Eläinlääkäriystäväni kanssa lenkillä mietimme, onkohan Suomessa jo kissoihin erikoistuneita "psykologeja". Minä ja Viltsu voisimme ryhtyä käymään parisuhdeterapiassa.
Eläinlääkäri kertoi myös eräässä tilanteessa kohdanneensa hyvin tehokkaan otteen, jossa kissa ei voi pyristellä. En aio kuitenkaan turvautua tähän "vedä kissa pitkäksi" -malliin. Aiheuttaisi varmaan vielä pahemmat traumat sekä minulle että Viltsulle. Toivon mukaan eläinlääkäriin ei myöskään oikeasti tarvitse turvautua minkään syyn vuoksi.
Hanskoista huolimatta kädessäni on erinäisiä jälkiä hampaiden ja kynsien ansiosta, mutta se nyt ei suuremmin haittaa. Eläinlääkäri sanoi, että jos sattuu tulemaan purenta nivelen kohdalle, niin sitten kannattaa kipaista hoitoon.
Mutta siis sisätiloissa kaikki sujuu hyvin. Pääsääntöisesti Viltsu on sängyn alla, pyörähtelee syömässä ja ikkunalla, eikä juuri kiinnitä minuun huomiota. Yhtään raapaisun tapaistakaan minua kohtaan ei ole tullut.
keskiviikko 17. lokakuuta 2007
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Jos sattuu tulemaan ylipäänsä sellainen purema, joka menee pikkuisenkin ihon läpi, niin kipin kapin lääkäriin hakemaan peniskuuri.
Ai mistäkö tiedän....
Tjaa, onneksi ihoon jääneet jäljet taitavat olla lähinnä kynsistä...
Lähetä kommentti