Remonttiapulainen

Perjantaina ryhdyttiin Karrin kanssa remontoimaan asuntoa: seinien maalausta ja lattian hionta. Remontin myötä piti asunto tyhjentää, ja samalla tietysti Villillä oli vähän erilainen viikonloppu.

Ensinnäkin takapihalle ilmestyi outo tavaraläjä, joka tietysti kiinnosti kissaa.



Villi sai tietysti olla paljon ulkona ja osallistui remontissa erityisesti kahvihetkiin ja taukoihin, kuten kuka tahansa ahkera apulainen.



Kun remontti oli jo valmis, kannoin tavaroitani sisään. Sängyllä oli tämän vuoksi muovilaatikko, jonka kissaherra havaitsi juuri sopivaksi paikaksi itselleen.



Edes laatikon epämiehekäs väri ei häirinnyt kollin unia.

Kissa pihalla

Villillä on taas ollut aktiivinen ja ulkoilupainotteinen viikonloppu. Yhteishuoltajuuden myötä kissaherra on viettänyt aikaa niin Karrin kuin minun luonani. 

Pihalla oli mm. oksa, joka viehätti kattia. 

Ja Karrin sylissä saa tietysti ihan parhaat rapsutukset!

Karrin eläimellisiä kuulumisia Georgiasta, osa 1

Villin isäntä eli Karri on vihdoin saanut kirjattua ylös Georgian kuulumisia. Nyt julkaisen ensimmäisen osan eli Mustan koiran tilannekatsaus:

"Hei kaikille, huhtikuun lopussa palasin tosiaan Suomeen takaisin tuolta näillä näkymin viimeiseltä Georgian komennukselta. Ohi siis ja muisto vain. Tässä niitä muistoja Georgian eläinystävistäni. Osa iloisiakin, osa ei.

Ensiksi Mustaan koiraan. Tästä hienosta kaverista onkin kyselty.

Musta koira jäi, nyyh nyyh, Georgiaan ja voi käsittääkseni aika hyvin, ainakin sille alkoivat tuoda muutkin pieniä ja isompiakin herkkupaloja kuin minä: makoisia luita ja koirannapsuja.

Nimesin hauvelin Tsornaksi (=Musti), ja lempinimeksi Kiki. Sisintäni vihlaisi muutaman kerran oikein syvältä, kun Kiki lähti iloisena saattamaan minua kotiani kohti. Niin, tein noin puolen tunnin työmatkani aina kävellen. Kiki lähti löntystelemään edelläni reippaasti, pieni typistetty hännäntypykkä heiluen ja välillä olan yli vilkaisten. Eipä auttanut kun olla tyly, siis täys paskiainen ja harhauttaa tämä kaverini. Tein sen niin, että käännyin takaisin ja menin toimistolleni uudestaan sisään ja sitten karkasin takaovesta uudestaan ulos. Huono omatuntohan tuosta minulle jäi aina koko illaksi. Kiki ei voinut tietenkään käsittää, miksi sen kanssa pihassa leikin ja rapsuttelin ja sitten en halunnutkaan hauvaa pysyväisemmäksi kaveriksi.

Koska Kiki oli kovin sievä, niin niinhän siinä kävi, että ainakin kaksi kertaa tärähti raskaus päälle. Periaatteessa iloinen asia ainakin Kikin mielestä, mutta ei ne poikaset koskaan kauaa saaneet elämästä nauttia.

Syy oli se, että Kikillä oli todennäköisesti jotain ongelmia imettämisen kanssa. Maitoa ei tullut ja siitä sitten nälkäkuolema pikkuisille. Kiki raahasi noita kuolleita pentujaan sitten näytille työpaikkani portaille ja itki haikeasti päälle ainakin noin parin viikon ajan. Ui ui ui, eikä se ruokakaan tai rapsutus oikein maistunut tai lohuttanut. Sitten vähitellen elämänilo taas voitti.

Huhtikuun reissullani vein Kikille tuliaisena Suomesta punaisen kaulapannan, johon olin Georgiaksi kaiverruttanut sen nimen. Annoin sen perjantaina ja tosi kauniilta se mustan koiran kaulassa näytti. Oikein tyttömäinen. Maanantaina sitä ei kuitenkaan enää kaulassa ollut: joku oli sen varastanut. Silleen se meni ja minäkin taas masennuin.

Kuvassa Kiki hieman, kuten näette, tassut silmillä ujostelee. Nappasin sen huhtikuun ”uudelleennäkemistapaamisestamme”.

Ihan vihreää

Takapiha alkaa olla, kuten kesän alkuun kuuluu, hyvin vehreä. Ja jos paikkansa pitäisi se sanonta, että kissan ruohonsyönti tietää sadetta, niin sataisi kyllä joka päivä. Onneksi niin ei ole tapahtunut, joten Villin tassut ovat säilyneet melkoisen kuivin. 

Arki jatkuu tuttuun tapaan, tosin Villi on nyt toukokuussa ollut paljon yhteishuoltajuuden parissa. Minä olen reissaillut, joten Karri kantaa usein vastuuta nelijalkaisen ulkoiluista, ruuista ja rapsutuksista. 

Poseeraus hallussa

Villillä on taas niin vangitseva katse! Minun ottamani kuva kaverin kameralla ja uudella linssillä. 

Kissallahan alkaisi olla taas syntymäpäivä käsillä (tarkkaa aikaa ei siis tiedetä, mutta noin suunnilleen). Katilla tulee jo 16 vuotta täyteen. 

Mutta ihan lähipäivinä ei juhlita vanhenemista: minä lähden reissuun ja Villi on taas Karrin hoivissa muutaman päivän

Liperiläistervehdys

Minä saavuin piipahtamaan Pohjois-Karjalaan ja Villi jäi Karrin hoiviin. 

Täältä kuitenkin terveiset raidalliselta Fannilta: harmi, etten ottanut Furminator-harjaa mukana, sillä olisin voinut käsitellä tämän vanhemman

 neidon turkin kesäkuntoon. 

Hyvissä voimissa

Sain viikonloppuna pari huolestunutta yheydenottoa koskien uutista, jonka mukaan Torkkelinmäellä paloi vappuna keittiö ja siinä menehtyi kissa. Me siis olemme kunnossa ja hyvissä meiningeissä: sekä kissa, minä että Karri olemme kauniin sään houkuttelemana olleet paljon ulkona.

Tänäkin aamuna, pilvisyydestä huolimatta, nautin aamuteeni ulkona.



Ja tämä pitää jakaa näissä hyvissä kevätfiiliksissä.