keskiviikko 15. joulukuuta 2010

Remonttivahti

Villin reviirillä eli pihalla tapahtuu nyt suuria: putkiremontin vuoksi sinne on kuskattu niin kontti kuin roskalava. Päiväsaikaan saattaa olla myös remppamiehen pakettiauto parkissa.

Niinpä takapihaa on tarkkailtava (tätä on tietysti harjoitettu aina) ja ulkoillessa riittää haisteltavaa. Se on jo havaittu, että kissa mahtuu hyvin roskalavan alle.









5 kommenttia:

Ana kirjoitti...

Mikäs täppä vanhanherran nenussa, onko tullut vähän tutkittua jänniä paikkoja?

karri kirjoitti...

Tosi pomomiehen eli kympin katse Villillä tosiaan tossa alemmassa kuvassa. Kyllä tuolla tuijotuksella putkiremontit pysyy aikatauluissaan. Muistan, että melkein tommonen samanlainen valvova tarkka katse oli aikoinaan ahtausliike Stevedorin kympillä Otolla. Tämän pomon katse poltti laivan kansilastausluukulta niskaa kun aikanaan satamassa laivoja ahtaasta ja kuumasta ruumasta purettiin. Otto oli kovankylmäluonne: ei armoa antanut. Kerran joku sälli söi purettavasta lastista yhden omenan ja Otto näki. Joo pomo puhalsi pilliin ja sano kaverille haes tilisi pois palkkakonttorilta. Äh, mun jutut menee Kalle Päätalo linjalle. No kissaan takas, eli ei Villi tommmonen kovapomo kuiskaan vaikka varmaan tosiaan näreissään ihmettellee mitä tää pihalla juokseva remppajengi on.

Anonyymi kirjoitti...

Kontti kuin roskalava?

Mari(nadi) Koo kirjoitti...

"Niin kontti kuin roskalava" = sekä kontti että roskalava. Tämän blogin tarkoitus ei ole olla täydellinen kielellinen suoritus :)

pilkunrakastaja kirjoitti...

Minun kielikorvani sanoo, että rakenteeseen kuuluu erottamattomana osana -kin -pääte jälkimmäiseen sanaan. Isossa kirjassa käytetään päätteen tilalla sanaa myös, joka myös on oikein. Rakenteen tarkoitus lienee ilmaista, että vaikka kyse onkin vertailusta johonkin, tarkoitetaan kuitenkin molempia asioita eikä vain ensimmäistä.

Taitaa olla tätä nuorison suffikseja pudottelemalla harrastamaa kielenruntelua tämäkin. (Ja rumaa kuin mikä.)

Samaa sarjaa lienee kirjakieltä puhuessa nykyään väärin sanottu "kolme, viisi", koska ovat jostain kuulleet, ettei saa sanoa viiva. Eli ei sanota "kolmesta viiteen", joka olisi oikein, koska taivutus on ikävää, vaan muutetaan sen sijaan sanoman merkitys: Puhutaankin numerovälin sijaan diskreeteistä arvoista.